Toggle sidebar

Yksinasuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Yksinasuminen vaikuttaa olevan tämän palstan monelle kirjoittajille pelottava ja vastenmielinen asia.

Tässä faktaa yleisestä ja mielestäni ihanteellisesta ilmiöstä.

AI-yhteenveto

Yksinasuminen on Suomessa vakiintunut rakennemuutos. Suomessa on jo yli 1,3 miljoonaa yksinasuvaa, ja yhden hengen taloudet muodostavat lähes puolet kaikista kotitalouksista. Yksinasuminen on erityisen yleistä nuorilla aikuisilla ja iäkkäillä, ja naiset asuvat miehiä useammin yksin vanhuudessa. [1, 2, 3]
Yleiskuva yksinasuvien tilanteesta 2026:
  • Asuntokuntien osuus: Lähes joka neljäs suomalainen asuu yksin. Yli 75-vuotiaista jopa 43 % on yksinasuvia.
  • Toimeentulohaasteet: Yksinasuvien asumismenot ja kiinteät kulut ovat suhteellisesti suurempia kuin monen hengen talouksissa, mikä luo toimeentulopaineita.
  • Yhteiskunnallinen keskustelu: Yksinasuvien tarpeet ovat nousseet vahvemmin politiikan keskiöön. Esimerkiksi työasuntovähennyksen laajentamista yksinasuviin on esitetty, jotta työn perässä muuttaminen helpottuisi.
  • Yhdistystoiminta: Valtakunnallinen Yksinasuvat ry ajaa yksinasuvien oikeuksia, järjestää vertaistukea ja kokoontuu säännöllisesti. [1, 2, 3, 4, 5]
 
En ole kyllä palstalla havainnut pelkoa tai vastenmielisyyttä yksinasumista kohtaan. Jokainen tyylillään.

En kuitenkaan pidä ilmiötä varsinaisesti haluttavana, saati sitten ihanteellisena. En taloudellisesti, ekologisesti enkä tunne-elämän tasolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En ole kyllä palstalla havainnut pelkoa tai vastenmielisyyttä yksinasumista kohtaan. Jokainen tyylillään.

En kuitenkaan pidä ilmiötä varsinaisesti haluttavana, saati sitten ihanteellisena. En taloudellisesti, ekologisesti enkä tunne-elämän tasolla.
Click to expand...
Huomasin jossain ketjussa paheksuntaa yksin elämistä kohtaan ja siksi aloitin uuden ketjun aiheesta.
Julkisuudessa aiheesta on jo ollut paljon keskustelua.
Minulle vapaus, rauha ja hiljaisuus ovat aina olleet hyvin tärkeitä. En kaipaa ketään enkä mitään. Ehkä se on ihmiselämän valaistumista ja suurinta viisautta.
Kaikki muu maailmassa häipyy, mutta minä en koskaan jätä itseäni.
Uudessa aikauslehdessä Femina on mielenkiintoinen kolumni miten olla sinut itsensä kanssa. Olen sisäistänyt kolumnin ajatukset jo hyvin kauan sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Huomasin jossain ketjussa paheksuntaa yksin elämistä kohtaan ja siksi aloitin uuden ketjun aiheesta.
Julkisuudessa aiheesta on jo ollut paljon keskustelua.
Minulle vapaus, rauha ja hiljaisuus ovat aina olleet hyvin tärkeitä. En kaipaa ketään enkä mitään. Ehkä se on ihmiselämän valaistumista ja suurinta viisautta.
Kaikki muu maailmassa häipyy, mutta minä en koskaan jätä itseäni.
Uudessa aikauslehdessä Femina on mielenkiintoinen kolumni miten olla sinut itsensä kanssa. Olen sisäistänyt kolumnin ajatukset jo hyvin kauan sitten.
Click to expand...
Kaikkien kannalta olisi parasta, että mahdollisimman moni teistä narsisteista viettäisi aikaa omassa erinomaisessa seurassa. Tuskin kukaan kaipaa noin itserakasta qsipäätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kaikkien kannalta olisi parasta, että mahdollisimman moni teistä narsisteista viettäisi aikaa omassa erinomaisessa seurassa. Tuskin kukaan kaipaa noin itserakasta qsipäätä.
Click to expand...
Anteeks, mutta miten ihmisestä tulee narsisti, jos arvostaa omaa rauhaa ja haluaa elää haluamallaan tavalla itsekseen ja omassa kämpässä? Mä en kyllä koe olevani narsisti, vaikka olen lähes koko pienen elämäni asunut yksin siitä lähtien, kun kotoa muutin. Joitakin vuosia asuin lapsen isän kanssa, mutta nyt taas ollut ihan itsekseni jo 18 vuotta. Oma tupa, oma lupa, sanoo vanha sananlasku ja pitää helvetin hyvin paikkansa. Toki kaikki elämisen kulut kaatuu ihan itselle, mutta siltikään en enää muuttais kenenkään kanssa yhteen, varsinkaan, kun ex oli se narsistinen kontrollifriikki, kenen mielestä kaikki piti olla tip top järjestyksessä. 🤦‍♀️ Itsellä ei ole niin justiinsa, tiskaanko sen kupin nyt illalla vai vastaseuraavana aamuna.
 
Siis mä rakastin olla sinkku ja asua yksin! (tosin se oli osa-aikaista ku lapset olivat myös mulla)

Ihana herätä omaan tahtiin, tehdä ruoaksi mitä haluaa ja miten haluaa. Saunoa rauhassa. Laittaa musiikki hiljemmälle ilman että joku umpikuuro vääntää sen takaisin täysille. Sai jättää rojunsa just mihin halusi ilman että siivousneurootikko ärtyi. Ja piti löytää vain omat kadonneet tavaransa!

Mutta ne illat yksin. *huokaus*
On ihana kun on joku joka käpertyy selän taa suojellen nukkumaan.

(Kunnes heräät tönäisyyn, potkuun, kuorsaukseen, narskutukseen, ääntelyyn, aivastukseen...)
 
Mä oon vuosia jo asunut yksin eikä tässä nyt hirveesti oo kaivannut yhteisasumista. Toki tässä mulle kävi harvinainen ihastuminen ja sydän vähän sekoilee vaik tiedän ettei todellakaan tee hyvää mut mistä toi sydän päätti mennä hupsutteleen näin ja nyt se vähn kaipailee naista hemmetin typerää ku mä oon ollut itekseni onnellinen aika usein ni nyt sit miettii kumppanuusaaioita vaik pitäis päästää vaan irti ja sit se unohtuu ajan kanssa ja tulee muuta. Eli näkeminen vaan pidentää vääjäämätöntä eron hetkeä. Ennenhän sitä meni sydämmen mukana suhteisiin ilman päätä ja eihän ne suhteet hyvin menny ainakaan omalla kohalla eli kyl pitää olla järkee messis en tiedä mitä toi mun sydän nyt sekoilee ja huokailee ärsyttävää ja ei pysty keskittyyn. Ko mä en siis oo enään vanhemmalla iällä ni kovin helposti ihastu. Noh täällä palstalla rakastuin tietty ja oli se jättisekkominen. Ku hankalaks sen tekee et joskus reaali ja ulkomaailmassa kaikki tuntuu olevan niinkuin ennenkin ja sit mä jumahdan siihen vanhaan tarninaan ja elän kuin päiväni murmelina elämää vaik homman pitäis olla niin et kaikki ei ole miltä näyttää ja se on tosi. Jotenkin se "tuttu ja turvallinen" huono elämä on se missä on ku sillon ainakin päivä on täys. Mut se pitäisi vaan uskaltaa hylätä se ei tee hyvää samaa schaissen jauhantaa vuodesta toiseen. Ja tiiätteks mikä typerää tässä ihastumisessa ja mä en ymmärrä mikä siinä on että edes menin ihastuun. Sille trumppi on hyvä ja ei niin välitä homoistakaan ja meil erimielenkiinnon kohteita et kyl kaverina voi olla erilaisia tyyppei. Mut sit parisuhteessa olis hyvä olla niit samoi juttui ja sitä yhdessä tekemistä jos kerran pidetään monista samoista asioista. Mut joo kait tästä tunteesta pääsee eroon ajan kanssa. Vaik oonkin täällä netissä ihastunu ni on hyvin pitkä aika et olisin tuntenut live elämässä kehenkään. Siks tää on vähän ollu viimeaikoina tällästä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa