Puppa👴🏻 ou jee! 👴🏻💖🥳👍

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
“Kun annat iloa muille, vasu täyttyy. Ei aina karkilla — vaan sillä, mitä eniten tarvitaan.”
Puppa rapsutti päätään. “Tarvitaanko me… 40 vuoden jälkeen vihdoin seksiä?”
Mumma hymyili. “Ehkä.”
Sinä päivänä he päättivät kokeilla sitä.
Kun lapset tulivat, Mumma ja Puppa huohottivat väsyneinä olohuoneen karhuntaljalla. Mummalla oli rajussa leikissä repeytynyt kumi catsuit päällään ja Pupalla ruoska kädessään. Eikä jaksanut edes päätään nostaa taljalta….
————-

Jatkakaahan tätä jännää tarinaa 🤗
 
“Kun annat iloa muille, vasu täyttyy. Ei aina karkilla — vaan sillä, mitä eniten tarvitaan.”
Puppa rapsutti päätään. “Tarvitaanko me… 40 vuoden jälkeen vihdoin seksiä?”
Mumma hymyili. “Ehkä.”
Sinä päivänä he päättivät kokeilla sitä.
Kun lapset tulivat, Mumma ja Puppa huohottivat väsyneinä olohuoneen karhuntaljalla. Mummalla oli rajussa leikissä repeytynyt kumi catsuit päällään ja Pupalla ruoska kädessään. Eikä jaksanut edes päätään nostaa taljalta….
————-

Jatkakaahan tätä jännää tarinaa 🤗
Ja sitten puppa nousi ylös ja pudotti ruoskan lattialle ja nähtyään lapset puppa tuli nolostuneeksi ja naurahti ja sitten tuli syvä hiljaisuus...

"Puppa, lapset ovat täällä." Mumma sanoi.
"Taidettiin innostua vähän liikaa." Puppa sanoi.

Pupan ja mumman piti keksiä mitä sanoa lapsille...

———————
Jatkuu...
 
Ja sitten puppa nousi ylös ja pudotti ruoskan lattialle ja nähtyään lapset puppa tuli nolostuneeksi ja naurahti ja sitten tuli syvä hiljaisuus...

"Puppa, lapset ovat täällä." Mumma sanoi.
"Taidettiin innostua vähän liikaa." Puppa sanoi.

Pupan ja mumman piti keksiä mitä sanoa lapsille...

———————
Jatkuu...
"Öööh, mitä te teette?" Nuorin lapsista kysyi.
"Me öööh harjoiteltiin roolileikkiä." Puppa sanoi nolostellen.
"Me tästä lähdemmekin." Mumma sanoi.
Lapset jäivät sisälle taloon ihmetellen mitä tapahtui, sitten he huomasivat vasun olevan täynnä viagraa, mutta he eivät tienneet mitä se oli joten he laittoivat ne roskikseen ja lähtivät kotiinsa eikä lapsia enää käynyt mumman ja pupan talossa...
 
"Öööh, mitä te teette?" Nuorin lapsista kysyi.
"Me öööh harjoiteltiin roolileikkiä." Puppa sanoi nolostellen.
"Me tästä lähdemmekin." Mumma sanoi.
Lapset jäivät sisälle taloon ihmetellen mitä tapahtui, sitten he huomasivat vasun olevan täynnä viagraa, mutta he eivät tienneet mitä se oli joten he laittoivat ne roskikseen ja lähtivät kotiinsa eikä lapsia enää käynyt mumman ja pupan talossa...
”Pikku-Kallea jäi harmittamaan että heittivätköhän he sittenkin karamelleja pois. Niinpä hän keksi tekosyyn muille että kotiavaimen jäivät sinne vahingossa ja palasi taloon ja laittoi kaikki siniset pillerit taskuihinsa. Yhden hän pisti suuhunsa ja totesi sen pahan makuiseksi ja nielaisi sen kuitenkin heti.

Muut lapset olivat palloa pelaamassa ja niinpä hän lyöttäytyi mukaan. Puolen tunnin kuluttua hän ihmetteli kuinka housut alkoivat käymään ahtaaksi ja hän hämmentyi kovasti ja meni puskan taakse ettei kukaan näkisi housuissaan pullottavaa mahtavaa telttaa.

Päässä alkoi tuntua huumaavalta ja hän alkoi tuntea kovasti vetovoimaa naapurin uutta Lissua kohtaan. Hän kutsui Lissun puskan taakse ja kysyi että mikähän ihme tuo voisi olla? Lissu ihmetteli ja halusi ihaillen ja hellästi hyväillä sitä kovaa, ikään kuin pätkää mailan vartta.

Sitten Lissu keksi että mentäisiin hänen kotiinsa leikkimään lääkäriä ja potilasta kun vanhemmat ovat vielä useamman tunnin töissä. He avasivat hänen kotiovensa ja molemmat halusivat tuotapikaa pehmoiselle sohvalle tutkimaan tuota suurta ihmettä”

Jatkukoon……
 
Sitten Lissu keksi että mentäisiin hänen kotiinsa leikkimään lääkäriä ja potilasta kun vanhemmat ovat vielä useamman tunnin töissä. He avasivat hänen kotiovensa ja molemmat halusivat tuotapikaa pehmoiselle sohvalle tutkimaan tuota suurta ihmettä”

Jatkukoon……
Lääkäri-Lissu vetäisi Pikku-Kallen verkkarit polviin ja huokaisi hämmästyksestä. Se, se, se on niin iso ja kova kuin pakastimesta juuri otettu jättimäinen vaniljajäätelöpuikko sanoi Lissu.

Ja nyt sieltä alkoi tihkua kirkasta vaniljaa, saanko nuolaista kysyi Lissu…….
 
Lääkäri-Lissu vetäisi Pikku-Kallen verkkarit polviin ja huokaisi hämmästyksestä. Se, se, se on niin iso ja kova kuin pakastimesta juuri otettu jättimäinen vaniljajäätelöpuikko sanoi Lissu.

Ja nyt sieltä alkoi tihkua kirkasta vaniljaa, saanko nuolaista kysyi Lissu…….
Saat nuolaista sanoi Pikku-Kalle.

Lissu aloitti nuolemalla tuota suurta ihmettä mutta sitten hän alkoi imemään sitä intohimolla.
 
Saat nuolaista sanoi Pikku-Kalle.

Lissu aloitti nuolemalla tuota suurta ihmettä mutta sitten hän alkoi imemään sitä intohimolla.
Lissu: ”Oih, tämähän on niin mahtavan maukas ja täyttää ihanasti koko suun. Äiti ei anna meidän syödä lihaa mutta tätä hän ei voi kieltää”

Lissu alkoi liikuttaa suutaan ja huulet liukuivat tiukasti imien ylhäältä alas, aina juureen saakka yhä kiihtyvällä tahdilla. Kalle alkoi uikuttamaan nautinnosta ja pian ulos muiden lasten korviin kuului jotain voimakasta Kallen suusta

Aivan kuin suden ulvontaa

🐺 ”OU- OU-O-uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu……….”
 
Lissu: ”Oih, tämähän on niin mahtavan maukas ja täyttää ihanasti koko suun. Äiti ei anna meidän syödä lihaa mutta tätä hän ei voi kieltää”

Lissu alkoi liikuttaa suutaan ja huulet liukuivat tiukasti imien ylhäältä alas, aina juureen saakka yhä kiihtyvällä tahdilla. Kalle alkoi uikuttamaan nautinnosta ja pian ulos muiden lasten korviin kuului jotain voimakasta Kallen suusta

Aivan kuin suden ulvontaa

🐺”OU- OU-O-uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu……….”
😂👍
 
Konalassa, siellä missä tuuli haisee vähän grilliltä ja vähän mysteeriltä, eli Konalan teollisuusalueella, eli eräänä harmaana iltana ilmestyi legenda: Konalan jauhelihamies 🥩🥸
Hän ei puhunut paljon. Hän vain seisoi vanhan kaupan kulmalla, essu päällä, ja jakoi ihmisille täydellistä jauhelihaa — sellaista, joka paistui aina just oikein. Kukaan ei tiennyt mistä hän tuli. Jotkut sanoivat, että hän oli entinen kokki. Toiset väittivät, että hän oli syntynyt suoraan lihamyllystä.
Eräänä päivänä paikalle saapui puppa 👴🏻
Hidas askel, keppi maata kopauttaen. Puppa katsoi jauhelihamiestä pitkään ja sanoi:
“Poika… tuo ei ole tavallista jauhelihaa.”
Ihmisjoukot alkoivat kerääntyä 🤩🥣
Joku livetti. Joku itki. Joku söi raakaa jauhelihaa (virhe).
Puppa nosti sormensa.
“Tuo jauheliha… antaa ihmisille sen, mitä ne eniten kaipaa.”
Yksi halusi rahaa — ja hänen pannunsa täyttyi kultaisesta lihasta.
Toinen halusi rakkautta — ja hänen annoksensa tuoksui kotiruoalta.
Kolmas halusi vain ruokaa — ja sai elämänsä parhaat lihapullat.
Mutta sitten ihmisjoukosta astui esiin yksi tyyppi.
Hän sanoi:
“Anna mulle… lisää.”
Jauhelihamies pysähtyi.
Puppa huokaisi.
“Ahneus. Se pilaa kaiken.”
Taivas tummeni. Paistinpannu alkoi savuta ilman tulta.
Ja kun savut hälvenivät…
Jauhelihamies oli poissa.
Jäljelle jäi vain tyhjä kulho 🥣
…ja täydellinen jauhelihan tuoksu ilmassa.
Puppa kääntyi ihmisten puoleen ja sanoi hiljaa:
“Muistakaa… joskus yks hyvä annos riittää.”
Sen jälkeen Konalassa ei ole nähty jauhelihamiestä.
Mutta joskus, myöhään illalla…
jos paistat jauhelihaa aivan hiljaa…
saatat kuulla kuiskauksen:
“Älä polta sitä.” 🥩🥸
 
Okei, pidetään tarina hengessä mukana — tämä on Konalan jauhelihamiehen tarina, osa 2 🥩🥸

Viikko sen jälkeen, kun Konalan katujen jauhelihatuoksu oli haihtunut, puppa 👴🏻 huomasi jotain outoa.
Tyhjä kulho, jonka hän oli jättänyt nurkkaan, alkoi väristä… hiljalleen, kuin hengittäen.
Samaan aikaan ihmisjoukot 🤩🥣 alkoivat muuttua levottomiksi.
Ei pelkkä nälkä – jokin syvempi kaipuu kutitti heitä sisältä.
Yhtäkkiä Konalan teollisuusalueen varjoista ilmestyi uusi hahmo:
Pikkukokki — pieni, ketterä, ja hänellä oli taskussaan salaperäinen rasia jauhelihaa.
Hän oli oppinut jauhelihamiehen salaisuuden:
– oikea mauste
– oikea sekoitus
– ja ripaus mystiikkaa.
“Puppa, sinun täytyy auttaa minua”, Pikkukokki sanoi.
“Ilman sinun viisauttasi, ihmiset syövät lihaa, mutta eivät koskaan löydä sitä, mitä oikeasti kaipaavat.”
Puppa nyökkäsi hitaasti.
Hän otti kepin käteensä ja yhdessä he aloittivat Konalassa uuden jauhelihaseremonian.
Ihmiset tulivat jälleen, mutta tällä kertaa he eivät tulleet vain syömään.
He tulivat kuuntelemaan, katsomaan… ja oppimaan.
Jauheliha muuttui tarinaksi, jokainen mauste oli sana, jokainen paistettu pallo muisto.
Ja kun viimeinen annos oli jaettu… Pikkukokki katsoi ympärilleen ja kuiskasi:
“Ehkä tämä on se taika, mitä jauhelihamies halusi meidän ymmärtävän.”
Puppa hymyili.
“Se ei ole vain jauhelihaa… se on elämä, tiivistetty kulhoon.”
Ja Konala?
Se ei koskaan enää ollut pelkkä teollisuusalue.
Se oli paikka, jossa jauheliha puhui, ja ihmiset kuuntelivat. 🥩✨

Jos haluat, voin jatkaa vielä osa 3:n, jossa paljastuu, miksi Jauhelihamies oikeasti katosi – ja kuka todella on sen perillinen 😏.
Haluatko, että teen sen?
 

Yhteistyössä