Huoh josko jaksaisin nyt päivittää kuulumiseni. Ei ole hyviä uutisia. Meidän viimeinenkin alkionsiirto pari viikkoa sitten päättyi puhtaaseen negaan.
Sen viimeistä edellisen negan jälkeen lokakuussa luhistuin ihan täysin ja siksi katosin tältä palstaltakin. En vaan pystynyt enää vuorovaikuttamaan täällä, kun hoidoissa kaikki oli vaan yhtä h*lvetillistä pettymystä ja epäonnea. Täällä oli niin mahtava plussa-aalto, mutta sekin tuntui vaan itsekeskeisesti väärältä, kun omat vertaisetkin menee ohi ja itse jumitan täällä, tulee vuosi kohta täyteen palstailua.
Se elokuun keskenmeno tässä tietysti painaa hirveästi, katkeruus siitä on vieläkin ihan maahan kaatavaa ja usko hoitoihin ja omaan itseen on ollut täysi nolla. Ja niinhän siinä kävikin, että odotukset eivät taaskaan täyttyneet. Lääkkeitäkin oli niin jäätävä arsenaali tässä viimeisessä siirrossa että ei jösses, sivuoireita vaikka mitä, akupunktiossa kävin ja yöt valvoin ahdistuksen ja kortisonin takia.
Meillä pakastin nyt tyhjä, mielenterveydestä jäljellä rippeet, rahaa meni tänä vuonna 6000e ja uusiin hoitoihin ei enää lähdetä. Nyt pitää omaa itseään vähän rakentaa uudelleen, kun haaveet tulevaisuudesta ja vielä yhdestä vauvasta murskautui. Jotenkin kuitenkin tavallaan helpottunut olo, kuin olisi kirvelevä tappio ultrajuoksussa takana, mutta eipä ainakaan tarvi enää juosta metriäkään.
Hirveästi lohduttaa tietenkin nuo kaksi olemassa olevaa lasta, jotka IVF:llä on saatu


Mutta vielä olisin tässä elämässä kerran halunnut saada vauvan syliin, ja vielä yhtä lasta rakastaa. Sitä ei vaan meille nyt suotu.
Toivon teille ihan jokaiselle onnea ja onnistumista ja raskaaksi tulleille hyvävointista raskautta ja mielenrauhaa. Ihana kesä tulossa teille ensi vuonna ♥
Tuli nyt vähän dramaattinen omanapa-exit speach. Listalle voi mun kohdalle päivittää että alkiot käytetty ja hoidot lopetettu.
t. MyMa