Syysfiilistelijät 2025

Voi nenä. Jokohan se on vaan myönnettävä, että nämä keskustelut ei ota enää tuulta alleen. Syys ja joulufriikit on ollut elämässä niin kauan, että vaikealta tuntuu. Olinkohan mä jotain 15, ellen nuorempikin, kun näihin keskusteluihin ekan kerran osallistuin...ja kohta täytän 30. Hurjaa. Noh, käyn välillä vilkaisemassa tapahtuuko täällä mitään ja jos Keskustelu vilkastuisikin.
 
No, @ Lullany, älä hermostu.
Nyt, kun lehdet ovat pääosin varisseet puista ja puinnit on puitu, perunat nostettu niin mistä tässä enää osaa puhua?
Lunta ei ole satanut vielä, pakkasöitä on ollut muutamia.
Ensilumet tänne sataa usein Lokakuun toisella viikolla, mutta tänä vuonna ei.
haluween koristeita en laita, mutta karkkia ostin kakaroille, jos tulevat käymään ja pyytämään karkkia.
Muutin uuteen kotiin, osakkeeseen.
Möin entisen kodin pois. En viitsinyt tehdä enää lumitöitä enkä pihatöitä.
Siksi en tiedä tuleeko tänne paljon lapsia keräämään karkkia.

Ei tämä kaikki ollut syksyyn liittyvää, mutta toivon, että menee syynistä läpi

Aina Sinun, ex Algoma
 
Kyllä tämä jo syksystä käy, tämä ajankohta. Ja kun koko vuosi on suurimmiten ollut pelkkää syksyä, niin mikäs siinä, fiilistellään sitten vain.
Minulla ei enää nykyisin ole mitään mainittavia syystöitä, jotka pitäisivät kiireisinä. Pellot kasvavat nurmea ja laitumilla tarpoo kuraa enää parikymmentä haikkua. Vuoden kuluttua ovat laitumet jo tyhjentyneet ja seuraavana keväänä poika hoitaa jo vastuulliset hommat.
Ei ollenkaan tunnu vastenmieliseltä luopuminen. Vaikka vielä pystynkin jokusen tunnin päivässä työskentelemään ja kiiruummilla ajoilla jatketaan jaksamista särkylääkkeillä, olen huomannut asioitten vain jäävän tapahtumatta. On aika antaa nuorempien yrittää.
Jäähän minulle silti mahdollisuus vointini mukaan metsien hoitamiseen. Ja varmasti saan kyllä vielä tehdä kaikenlaista muutakin, mutta vastuu siirtyy muille.
Tällaiset tihkusateiset ja hämärät keskisyksyn päivät ovat muuten aina olleet mireleeni. Joku pelkää pimeää, minä en. Joku pelkää kylmää, sekään ei ole minulle niin perin vastenmielistä.
Nyt on se aika syksystä kun pitää ihan väkisinkin kuunnella TJ:n Syyslaulu ja herkistyä eritisesti siinä kohdassa, missä lauletaan :
"Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan."
Niin, sellaista se on, syksy on ajankohtaisten puuhien aikaa.
Sitä samaa toivotan teille kaikille.
 
  • Rakkaus
Reactions: Echo
Voi nenä. Jokohan se on vaan myönnettävä, että nämä keskustelut ei ota enää tuulta alleen. Syys ja joulufriikit on ollut elämässä niin kauan, että vaikealta tuntuu. Olinkohan mä jotain 15, ellen nuorempikin, kun näihin keskusteluihin ekan kerran osallistuin...ja kohta täytän 30. Hurjaa. Noh, käyn välillä vilkaisemassa tapahtuuko täällä mitään ja jos Keskustelu vilkastuisikin.
Minulla soi korvissani Katri Helenan Syysunelma, kun selaan tätä ketjua.
Olen jo osallistunut ketjuun muutamalla viestillä. Muutama vuosi sitten kävin senioreiden ryhmäjumpassa, jossa jumppasimme kyseisen laulun tahdissa.
Nuorena tanssin kaulun tahdissa paikallisessa ravintolassa. Levy oli sen ajan hitti.
Syksyjä on mahtunut paljon elmäni. Kotikatuni puut ovat kasvaneet aikuisiksi niinä vuosina, kun olen asunut tassa asunnossa. Katu on täynnä keltaisia lehmusten lehtiä, joiden seassa on mukava kävellä.
Tämä palsta ja ketju elävät elämäänsä. Minä ja moni muu on tullut varovaiseksi mitä kirjoittaa, ja mikä on parempi jättää kirjoittamatta.
Pesin koneellisen pyykkiä. Olen selannut nettiä, ja lukenut Apu-lehden juttuja, jotka ovat aikuiseen makuuni. Lehdessä on yllättävän hyviä terveysartikkeleita.
Olen saanut elää pitkän elämän melko terveenä. Kesällä kävin näyttämässä rasvapattia, ja lääkäri lähetti minut verikokeeseen. Sen jälkeen sain kolmet lääkkeet. mm. Korkeaan verenpaineeseen. Sivuvaikutuksena sain huimausta. Tänään olen selvitellyt asiaa terveysasemalla. Pyörryin eilen ruokakaupan hyllyjen edessä, ja ohikulkijat ja vartija tulivat apuun. Olin jonkin aikaa sekavassa aivosumussa.
Kun ikää tulee, tulee liiankin varovaiseksi. Kotona olisi mukava köllötellä, mutta
on lähdettävä reissuun. Mukava sieltä olisi kirjoitella, jos en olisi saanut tällä palstalla epämieluisia seuraajia.
MInusta on ihanaa, kun lapset ovat aikuisia. Tänään miesterveydenhoitaja ihmetteli miksi olen niin varovainen lastenlasteni hoidossa, kun olen aikoinaan selvinnyt lasteni kanssa urakasta.
Tuntuu, että olin silloin täysin toinen ihminen. Minulle netissä kirjoittaminen on tehnyt hyvää. Kirjoituksistani on syntynyt ärhäkkää nahistelua.
En enää viitsi nostaa netissa laineita. Vuoden 2017 Apu-jutussa Katja Ståhl muistelee sukunsa edesmenneitä naisia.
Kun selvisin tolpilleni marketin käytävällä autettuna, tunnen taas olevani elämänhalua täynnä. Lääketiede on kehittynyt valtavasti, ja pidän asioinnista terveysasemalla Ilmaista ja laadukasta hoitoa. Uskomatonta, mutta totta.
Torvottavasti Torniossakin jo hymyt karehtivat suupielissä. Kaisa Juuso on aina ollut samanlainen puheissaan. Ehkä syksyinen vesisade sai hänet erityisen huonolle tuulelle.
Nyt pyykkiä käsittelemään. Jatkakaa rupattelua olipa aiheena syksy, lähestyvä joulu tai uuden vuoden aikomukset. Yritän jatkossa olla pyörtymättä julkisilla paikoilla. Ehkä pitää joskus ostaa hajusuolaa, jota näkee enää vanhoissa elokuvissa.
 
On taas olut niin oudot säät. Välillä oli pakkasta ja nyt 10 astetta lämmintä. Osa kesäkukista kukkii vielä. Kanervat kertoo sitten syksystä oven pielessä.

Aika taas arpoa joko ne talvirenkaat pitäs viikonloppuna vaihtaa vai ei. Omat lenkkarit kastuu märiksi työmatkaa kävellessä.

Villasukat jalassa ja takkatuli lämmittää vaikka ei ole edes kylmä
 
Minulla soi korvissani Katri Helenan Syysunelma, kun selaan tätä ketjua.
Olen jo osallistunut ketjuun muutamalla viestillä. Muutama vuosi sitten kävin senioreiden ryhmäjumpassa, jossa jumppasimme kyseisen laulun tahdissa.
Nuorena tanssin laulun tahdissa paikallisessa ravintolassa. Levy oli sen ajan hitti.
Syksyjä on mahtunut paljon elämääni. Kotikatuni puut ovat kasvaneet aikuisiksi niinä vuosina, joina olen asunut tässä asunnossa. Katu on täynnä keltaisia lehmusten lehtiä, joiden seassa on mukava kävellä.
Tämä palsta ja ketju elävät elämäänsä. Minä ja moni muu on tullut varovaiseksi mitä kirjoittaa, ja mikä on parempi jättää kirjoittamatta.
Pesin koneellisen pyykkiä. Olen selannut nettiä, ja lukenut Apu-lehden juttuja, jotka ovat aikuiseen makuuni. Lehdessä on yllättävän hyviä terveysartikkeleita.
Olen saanut elää pitkän elämän melko terveenä. Kesällä kävin näyttämässä rasvapattia, ja lääkäri lähetti minut verikokeeseen. Sen jälkeen sain kolmet lääkkeet. mm. korkeaan verenpaineeseen, jonka sivuoireena sain huimausta. Tänään olen selvitellyt asiaa terveysasemalla. Pyörryin eilen ruokakaupan hyllyjen edessä, ja ohikulkijat ja vartija tulivat apuun. Olin jonkin aikaa sekavassa aivosumussa.
Kun ikääntyy, tulee liiankin varovaiseksi. Kotona olisi mukava köllötellä, mutta
on lähdettävä reissuun. Mukava sieltä olisi kirjoitella, jos en olisi saanut tällä palstalla epämieluisia seuraajia.
MInusta on ihanaa, että lapseni ovat aikuisia. Tänään miesterveydenhoitaja ihmetteli miksi olen varovainen lastenlasteni hoidossa vaikka olen aikoinaan selvinnyt lasteni kanssa.
Tuntuu, että olin silloin täysin toinen ihminen. Minulle netissä kirjoittaminen on tehnyt hyvää. Kirjoituksistani on joskus syntynyt ärhäkkää nahistelua.
En enää viitsi nostaa netissa laineita. Vuoden 2017 Apu-jutussa Katja Ståhl muistelee sukunsa edesmenneitä naisia.
Kun selvisin tolpilleni marketin käytävällä autettuna, tunnen taas olevani elämänhalua täynnä. Lääketiede on kehittynyt valtavasti, ja pidän asioinnista terveysasemalla Ilmaista ja laadukasta hoitoa. Uskomatonta, mutta totta.
Torvottavasti Torniossakin jo hymyt karehtivat suupielissä. Kaisa Juuso on aina ollut samanlainen puheissaan. Ehkä syksyinen vesisade sai hänet erityisen huonolle tuulelle.
Nyt pyykkiä käsittelemään. Jatkakaa rupattelua olipa aiheena syksy, lähestyvä joulu tai uuden vuoden aikomukset. Yritän jatkossa olla pyörtymättä julkisilla paikoilla. Ehkä pitää joskus ostaa hajusuolaa, jota näkee enää vanhoissa elokuvissa. (Korjailin viestiäni.)
 
Heipä hei. Sateisen harmaa päivä takana. Odottelen että tää halloween hössötys loppuisi jo, sitten voi pikkuhiljaa laskeutua jouluun. Joululehdet edelleen odottelevat lukemistaan, ensi viikolla aloitan.

Tehtiin viime viikonloppuna reissu Helsinkiin, oli kivaa viettää aikaa vain vanhimman lapsen kanssa, kerrankin.vaikka oli paljon ohjelmaa niin oli jotenkin rentoa.

Ensi viikolla vois jopa leipoa ensimmäiset joulutortut. Ensimmäiset on aina parhaat.
 
Heipä hei. Sateisen harmaa päivä takana. Odottelen että tää halloween hössötys loppuisi jo, sitten voi pikkuhiljaa laskeutua jouluun. Joululehdet edelleen odottelevat lukemistaan, ensi viikolla aloitan.

Tehtiin viime viikonloppuna reissu Helsinkiin, oli kivaa viettää aikaa vain vanhimman lapsen kanssa, kerrankin.vaikka oli paljon ohjelmaa niin oli jotenkin rentoa.

Ensi viikolla vois jopa leipoa ensimmäiset joulutortut. Ensimmäiset on aina parhaat.
Kiva kun kävitte täällä Helsingissä.
Pyhäinpäivä on paljon muuttunut minun lapsuusajoista.
Herkuttelin jo viime viikolla Prisman joulutortuilla.
 
Kyllä routa lehmän kotiin ajaa. Syksy vaikuttaa eläimiin.

Meillä linnunruokien kulutus on suurempaa kuin koskaan ennen syksyllä. Kauriita hätistelen pihalta pois, luonnossakin on vielä kyllä syötävää.
 
Moikka. :) Tää syksy on mennyt aikatauluiltaan kiireisesti, enkä ole ehtinyt syksyä huomata ympärilläni. Mutta sain tehdä syyslomalla muksujen ja koiran kanssa ihanan retken erääseen metsäretkipaikkaan: aurinkoa, kullankeltaisia lehtiä, suo näyttäytyi kauniissa ruskan väreissä.

Maaruskakin on kuulkaas kaunista :love: (outo sana, tuo "maaruska" on siis yhdyssana)

Mä en perinteiseen tapaan välitä talven tulosta, vaikka lapsena odotin lunta. Uutisissa oli, että talvi ei tulisi ainakaan marraskuussa. Jes!
Joulutunnelmakin rysähti viikko sitten ja ekat tortut ja glögit on maisteltu.
 
Kyllä tämä jo syksystä käy, tämä ajankohta. Ja kun koko vuosi on suurimmiten ollut pelkkää syksyä, niin mikäs siinä, fiilistellään sitten vain.
Minulla ei enää nykyisin ole mitään mainittavia syystöitä, jotka pitäisivät kiireisinä. Pellot kasvavat nurmea ja laitumilla tarpoo kuraa enää parikymmentä haikkua. Vuoden kuluttua ovat laitumet jo tyhjentyneet ja seuraavana keväänä poika hoitaa jo vastuulliset hommat.
Ei ollenkaan tunnu vastenmieliseltä luopuminen. Vaikka vielä pystynkin jokusen tunnin päivässä työskentelemään ja kiiruummilla ajoilla jatketaan jaksamista särkylääkkeillä, olen huomannut asioitten vain jäävän tapahtumatta. On aika antaa nuorempien yrittää.
Jäähän minulle silti mahdollisuus vointini mukaan metsien hoitamiseen. Ja varmasti saan kyllä vielä tehdä kaikenlaista muutakin, mutta vastuu siirtyy muille.
Tällaiset tihkusateiset ja hämärät keskisyksyn päivät ovat muuten aina olleet mireleeni. Joku pelkää pimeää, minä en. Joku pelkää kylmää, sekään ei ole minulle niin perin vastenmielistä.
Nyt on se aika syksystä kun pitää ihan väkisinkin kuunnella TJ:n Syyslaulu ja herkistyä eritisesti siinä kohdassa, missä lauletaan :
"Nyt muistan, miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan."
Niin, sellaista se on, syksy on ajankohtaisten puuhien aikaa.
Sitä samaa toivotan teille kaikille.
November rain, tykkäätkö siitä?
 
Hei uudet ja vanhat tutut! Tämän vuoden keskustelu on laitettu pystyyn. Toivon kuulevani teistä. 🧡

 
  • Tykkää
Reactions: Johnny Appleseed

Yhteistyössä