”Mut nyt takas kirjan pariin siellä ei ole häpeää.”
Hyvä ohje. Tämä palsta ei ole kenellekään hyväksi.
Saan monesti hieroa silmiäni näenkö kunnolla mitä joku on päästellyt näppikseltään.
Kari Hotakainen on julkaissut näytelmästä kirjan. Tarina kertoo kirjailijasta, joka nolaa itsensä kirjailijahaastattelussa.
Olin tällä viikolla kirjallisuusillassa, ja täpötäydessä salissa oli huippuhauskaa.
Joo mä en yleensä enään yleensä ole netissä jos vaikka juomia juon ku sillon saattaa olla niin tyhmät jutut mitä sit harmittelee seuraavana päivänä. Tänään ollut sit omasta törttöilystä ahdistava olo ku kännissä pitää hölistä niistä intiimeistä asioistakin avoimin mielin noh tilanne on vähän sekava nih sit menin avautumaan. Netti ei ole varmaankaan todellakaan se paras paikka kun se kirjoitus jää sit sinne. Ku jos vaik kaverin kaa hölisee ni se jää sinne vain yhden ihmisen tietoon.
Ostin äskön vessapaperia ja mielitekona ostin jättis tuutin. Mut oli jättiksen maku laantunut ei ollut niin hyvä kuin ennen. Suklaakin siinä jäätelössä oli aika mauton.
Onneks nyt näin iltasella olo on jo helpottunut ja oon vähän voinut ittelleni nauraa. Mut se on selvä et nettiin tarvis puhalluksen ja kun promille on pisaraakaan ni puhelin pysyy tsäpissä. Jonkun verran just sitä kalsarikänneilyy noh sillon harmillisesti tulee kirjoiteltua. Joskus onnistuu niin et kuuntelee vain hyvää musiikkia eikä muuta tee ne sillon on "hyvä" fiilis et eipä tullut sekavia juttuja suusta.
Sanananen viellä tästä uudesta tuttavuudesta mutkun olin tänään tosi ahdistunut ni sanoin et tänään ei pysty nähdä kun omia kamppailuita. Mut sit kävi täs illal ja jostain kumman syystä mun sydämessä alkoi tuntumaan ilo ja mielikin parani. Ja kerroin kyllä siitä hänelle. Ja vaikka tilanne on sillä tavalla epäselvä nih kuitenkin siitä on tullut tarinaan hyvä kaksikko ja ei voi tietää minne tiet vie mutta sen muistan vielläkin vanhana jos tiemme eroavat. Että tässä maailmankaikkeuden aikana tapasin aikalaismatkaajat loistavan kaksikon sen naisen ja hänen aatelis koiransa jolla on kaikkein paras luonne mitä olen itse tavannut koiria.
He koskettivat minua.
Mut jos nyt taas kirjan pariin pikkuhiljaa alkaa tarina etenemään ja parempi olo sydämesså ni pystyy rennommin lukea kirjaakin kun ei paina rintaa oma häpeällinen hölinäni ihan kaikkee ei munkaan kanssa kanntaisi. Mut aika näyttää opinko ja pääsen taas elämään "häpeämätöntä* elämää.
Vaik tää on mun ongelma. Tossa mun lähikirkossa johka nainen ehdotti et mentäis perjantaisin ku siel ilmanen kahvitarjoilu nih jotenkin pidän sitä vähän nolona mennä sinne pummamaan ilmaset pullat ja kahvit ku tulee se ettei haluaisi olla vaivaksi häpeä. Mut se olis voinnut olla kivaa tekemistä. Mäkin oon tainnut jäädä jumiin omiin "kaaottisiin" rutiineihin enkä ole sit kokeillut mitään uutta. Mut tuo kirkolla kahvittelu olisi uutta. Tai mitä jos siellä joutuu höliseen uusien tyyppien kaa. Ootko sä koskaan käynnyt ruokajakelussa? Mä en. Voishan sielläkin käydä. Mut jotenkin ollut et itekseen tultava toimeen ja avun ottaminen on jotenkin noloa vaik miksei eihän se nälkäkään kiva tunne ole. Mut kyl pitäis löytyy lisää ruokaa niitä tarvitseville ja enemmän rahoitusta jotka ruokaa jakelevat.
Ja kerran luin että intiassa on temppeli joka teki lämmintä ruokaa oliko kolme kertaa päivässä ja jokainen oli tervetullut syömään. Et pitäiskö kirkkojenkin jakaa enemmän ruokaa sitä tarvitseville? Tai mihkä sinä käyttäisit kirkkojen rahaa jos saisit päättää siitä asiasta?.
Se sanontahan never stop the madness ja kohta jatketaan. Ei se sekoilu kivaa ole ja tuo vain negatiivista energiaa. Sanoin tälle naisellekkin et nyt on korkki kiinni ainakin jouluun asti ja täl kertaa se pitää. Huomasin sen mun perinteisen ongelman et puheet ei pidä nih kyllähän se huijaus toisesta tuntuu pahalle ja aiheuttaa sit mulle häpeää joka on rakkauden tiellä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaan aika jännää ja se on tehnyt musta estoisen monelle uudelle asialle ja kokemukselle. Vaik siis ilman näit känni sekoilui kih mulla on ollut aika rauha sydämmes noh okei tää nainen joka tipahti mysteeri laatikosta nokan eteen on saannut vähän sydäntä tuntemaan erilaisia juttui.
Mut sit nyt luen kirjaa ja siinäkin on nyt et ne ei harrasta seksiä puoleen vuoteen siis suhteen alusta ennekuin ovat muuten tutustuneet toisiin vaikka kumpaakin himottaa kovin. Mut ihan hyvä toi asia. Ku sit jos käy niin onnellisesti et kummatkin rakastuu toisiinsa voi se olla se sekskin sitten parempaa mene ja tiedä. Vanha minä oli liian hätäinen ja oliko mulla edes kunnon tunteita. Ku sitkun tulin tälle palstalle ni muuttuihan se maailma enempikin ja nyt jos toisesta tykkäis ni sille haluaa vaan tehdä hyvää ja sydän on iloinen. Mut joo tossa se näyttäminen ja panostaminen on ollut kyllä suht laiskaa.
Noh joo paljon omia juttui mitä tässä vähän reilu kuukauden tapaaminen.
Mut nyt kirjan pariin hyvää illanjatkoa