@sara3 ootko päässy yhtään päässäsi mihinkään rauhaan tai lopputulokseen IVF ajatellen? Mä jotenkin luen rivien välistä, että sä ehkä kuitenkin pidät siihen lähtemistä hyvänä vaihtoehtona...? Tosta raha-asiasta: pakkohan sitä on miettiä. Mä oon tällaisia isoja rahanmenoja (esim. asuntolainaa ottaessa) käyttänyt semmoista hyvin raakaa ja karkeistettua tekniikaa priorisointiin:
Ensin pitää tietysti olla se raha saatavilla. Eli tiedät että sulla joko on kukkarossa 5 tonnia (kelläpä ei

), lasket että pystyt tuloista maksamaan jossain muutamien kuukausien aikana tuon summan, maksuajat lisäksi, myös laskun ositusta ja/tai rahoitusta usein tarjotaan klinikalta, onko mahdollista lainata jostain, luottokortti jne. Jos tämä toteutuu että rahat saa kaivettua, niin sitten miettii vaikka paperille listana, mitä pitää jättää pois siitä edestä.
Listalle: jää vaihtamatta auto, ei muuteta isompaan asuntoon ensi vuonna, etelänmatka tekemättä, mahdollisuus lapseen, mikä nyt itseä koskettaa. Vaikka noi muut (esim suunniteltu muutto tms iso, paljon elämään vaikuttava iso juttu) on todella tärkeitä, niin mulle kyllä aina on jäänyt ykköseksi se lapsen _yrittäminen_.
Mä mietin usein tällä mitä katuisit kiikkustuolissa-metodilla myös. En koskaan jäisi katumaan sitä yhtä tai kahta tekemätöntä matkaa, jos onni kävisi ja saisin lapsen. Tässä tapauksessa vaihtoehtokustannus siihen, että se 5 tonnia menisi johonkin muuhun, olisi se lapsesta luopuminen. Koska ilman yritystä luovut siitä taatusti, vaikka yrittäminen ei 100% takaa lopputulosta.
Mä oon järkeillyt, että koska jokaista yksityiskohtaa ja mahdollista skenaariota miettimällä ei ole mahdollista päästä rationaalisella ajattelulla täyttä todellisuutta vastaavaan ennusteeseen, niin tällöin tän asian riisuminen tällaiseen pelkistettyyn trade-off malliin on ainoa tapa saada jotain tolkkua päätöksentekoon.
Tilanne on toki aivan eri, jos se rahan kaivaminen hoitoon on täysin mahdotonta, esim tulot ei vaan millään aikavälillä riitä tai on esim useita isoja velkoja tms. Mä oon päättänyt olla pohtimatta euroakaan hoitoon mennyttä rahaa, kun kerran pystytään se nyt tähän laittamaan. Mietin sitä 12 000 euroa mikä meni että saatiin meidän kaksi ihanaa poikaa, ja ajattelen että myisin vaikka munuaiseni jos nyt pitäisi heihin kaivaa vaikka 10x enemmän euroja. Tällä yritän sanoa, että jos lapsen saat syliin niin et hetkeäkään mieti yhtä ainuttakaan euroa mitä laitoit siihen tilanteeseen pääsemiseksi.
Todennäköistähän on, että säkin saat IVF avulla lapsen, jos vaan alkioita saa ja on mahdollista yrittää useamman kerran (siis useita siirtoja, mahdollisesti toki useampi kuin yksi IVFkin).
Tällaisia pohdintoja, toivottavasti tästä ajatusten tonavasta oli jotain peiliä mietteillesi.