Lapsettomuushoidoissa olevat
- Viestiketjun aloittaja Mimerkki
- Ensimmäinen viesti
Hyvä, että jo hieman helpottaa. Ja hmm, voisiko tuon puolison reaktion tulkita pieneksi myötätunnon eleeksi kuitenkin? 
Huh huh @tasaraha mikä kokemus! 
Itteäkin heikottaa jo pelkästään lukea tuota. Oma keskenmenovuoto oli tuohon nähden todella maltillista, mutta sitä sitten vuodettiinkin se 3 kk. Toivottavasti tuo rytinä nyt varmistaisi sen, että vuoto myös loppuisi nopeasti. Varmasti olisi ihan aiheellista tuon jälkeen tarkastaa Hb ja ferritiini. Sen verran rajulta kuulostaa, että varmaan korjaus rautainfuusiolla olisi järkevää, ihan sitäkin ajatellen, että raskautuisi uudelleen. Suun kautta menee niin hitokseen pitkä aika, että rauta alkaa nostamaan varastoja.
Itteäkin heikottaa jo pelkästään lukea tuota. Oma keskenmenovuoto oli tuohon nähden todella maltillista, mutta sitä sitten vuodettiinkin se 3 kk. Toivottavasti tuo rytinä nyt varmistaisi sen, että vuoto myös loppuisi nopeasti. Varmasti olisi ihan aiheellista tuon jälkeen tarkastaa Hb ja ferritiini. Sen verran rajulta kuulostaa, että varmaan korjaus rautainfuusiolla olisi järkevää, ihan sitäkin ajatellen, että raskautuisi uudelleen. Suun kautta menee niin hitokseen pitkä aika, että rauta alkaa nostamaan varastoja.Nyt olen tämän viikon sairauslomalla. Ja hyvä, että sain koko viikon, en millään olisi jaksanut arvioida, että miltä nyt tuntuu, voisikohan sitä palata töihin ja toisekseen, tiedä sitten miten mutkikas tämä vuoto sitten kuitenkin on. Saattaahan sitä takapakkia tulla, vaikka nyt kolmantena päivänä ollaan jo kuukautisiin verrattavissa vuotomäärissä.
Ja tuumasin omaa kriisin vaiheilua, että tuntuu että tässä mentiin pikakelauksella ja olisin jo matkalla vaiheeseen 4, vähintäänkin vaiheessa 3
Vaiheethan oli sokki, reaktio, käsittely ja uudelleen suuntautuminen. Toki vuosiahan näissä menee, mutta tässä ainakin muodostui otsikkotasot näihin asioihin.
Odotan Tilkan vastausta ja voisin samalla ehdottaa tätä rauta/ferritiini-asiaa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia koulutustaustoja teillä on? Itse olen insinööri AMK.
Ja tuumasin omaa kriisin vaiheilua, että tuntuu että tässä mentiin pikakelauksella ja olisin jo matkalla vaiheeseen 4, vähintäänkin vaiheessa 3
Vaiheethan oli sokki, reaktio, käsittely ja uudelleen suuntautuminen. Toki vuosiahan näissä menee, mutta tässä ainakin muodostui otsikkotasot näihin asioihin.Odotan Tilkan vastausta ja voisin samalla ehdottaa tätä rauta/ferritiini-asiaa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia koulutustaustoja teillä on? Itse olen insinööri AMK.
@tasaraha tämä viikko saikkua on varmasti hyvä juttu! Minä olen terveydenhuoltoalalla, osan viikosta asiakastyössä ja osan tutkijana.
Tuo on kyllä tosi hyvä @tasaraha, että saat nyt olla sairauslomalla. Eihän tuosta olisi tullut yhtään mitään, jos työasioitakin joutuisi vatkaamaan ja miettimään! Mulla on pätevyys terveydenhuoltopuolelta kolmeen eri ammattiin, mutta oon jumahtanut sairaalan päivystykseen varmaan ikuisesti, se on vähän niin kuin mun toinen koti. 
Täällä myöskin hoitoalan ammattilainen 
KP11, ei ovisplussaa vielä. Pieni fiilis, että voisi olla kuitenkin lähestymässä.
KP11, ei ovisplussaa vielä. Pieni fiilis, että voisi olla kuitenkin lähestymässä.
@tasaraha onpa raskaan kuuloinen kokemus 
@sara3 täällä varmasti niin moni pystyy samaistua sun kokemuksiin Mullekin tää lapsettomuus on ollut tosi vaikea aihe ja hyvin harvalle oon aiheesta pystynyt puhua. Onneksi on tämä vertaistuki Ja onneksi näin 40-vuotiaana raskausuutisia lähipiiristä tulee enää harvemmin ja nuorten raskausuutisista mä kyllä osaan aidosti iloitakin. Jännästi sitä joidenkin kohdalla raskausuutinen ei tunnu missään ”koska ovat sen ansainneet”, kun taas joidenkin kohdalla se aiheuttaa katkeruutta. 13 vuoden sekundäärinen lapsettomuus heijastuu fiiliksiin ja mieli sen jotenkin kierosti järkeilee. Kunpa vaan pystyisi olla kaikkien puolesta iloinen.
Saitko @sara3 ovisplussaa tai ultra-aikaa? Pistoshoidot voi hyvinkin toimia, jos letroilla ei saada vastetta. Mulla on tehty OI-hoidot pienellä annoksella Menopuria.
@MyMa munanjohtimien poistosta tulee ilmeisesti noin viikon sairausloma ja siirron pystyy kuulemma tehdä jo seuraavaan kiertoon. Aika nopeasti siis päästään tositoimiin, kunhan toimenpide on hoidettu pois alta
Niin ja @tasaraha koulutuskyselyyn, täällä sosiaalialan korkeakoulutus
@sara3 täällä varmasti niin moni pystyy samaistua sun kokemuksiin
Mullekin tää lapsettomuus on ollut tosi vaikea aihe ja hyvin harvalle oon aiheesta pystynyt puhua. Onneksi on tämä vertaistuki Ja onneksi näin 40-vuotiaana raskausuutisia lähipiiristä tulee enää harvemmin ja nuorten raskausuutisista mä kyllä osaan aidosti iloitakin. Jännästi sitä joidenkin kohdalla raskausuutinen ei tunnu missään ”koska ovat sen ansainneet”, kun taas joidenkin kohdalla se aiheuttaa katkeruutta. 13 vuoden sekundäärinen lapsettomuus heijastuu fiiliksiin ja mieli sen jotenkin kierosti järkeilee. Kunpa vaan pystyisi olla kaikkien puolesta iloinen.Saitko @sara3 ovisplussaa tai ultra-aikaa? Pistoshoidot voi hyvinkin toimia, jos letroilla ei saada vastetta. Mulla on tehty OI-hoidot pienellä annoksella Menopuria.
@MyMa munanjohtimien poistosta tulee ilmeisesti noin viikon sairausloma ja siirron pystyy kuulemma tehdä jo seuraavaan kiertoon. Aika nopeasti siis päästään tositoimiin, kunhan toimenpide on hoidettu pois alta
Niin ja @tasaraha koulutuskyselyyn, täällä sosiaalialan korkeakoulutus
Kirjoitan tämän riskillä tänne. Toivon, ettette pahastu. Jättäkää myös lukematta, jos toisen onni tuntuu liian rankalta.
Itseäni aina kiinnosti, miten kanssapalstailijoilla raskaus sujui ja heidän kuulumiset, joten jaan oman nykytilanteeni tänne, jos jotain kiinnostaa.
Vuosi sitten olin aktiivinen tällä palstalla. Edelleen ja tässä tilanteessa harmikseni (tietenkin jokainen meistä toivoo, että pääsisi helpommalla raskautimisessa ja raskaus kestäisi)palstalla kirjoittelee muutama sellainen ihminen, joka kirjoitteli jo minunkin aikana ja mahdollisesti myös muistaa minut. Tämä palsta oli itselleni tärkeä tukimuoto elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Itselleni kävi onnekkaasti ja oi+inseminaatio tekivät minusta tyttövauvan äidin elokuun loppupuolella
Sekä raskausaika että synnytys menivät hyvin.
Toivon sydämeni pohjasta, että jokaiselle teistä kävisi yhtä onnekkaasti ja saisitte toivomanne vauvan syliin asti
Itseäni aina kiinnosti, miten kanssapalstailijoilla raskaus sujui ja heidän kuulumiset, joten jaan oman nykytilanteeni tänne, jos jotain kiinnostaa.
Vuosi sitten olin aktiivinen tällä palstalla. Edelleen ja tässä tilanteessa harmikseni (tietenkin jokainen meistä toivoo, että pääsisi helpommalla raskautimisessa ja raskaus kestäisi)palstalla kirjoittelee muutama sellainen ihminen, joka kirjoitteli jo minunkin aikana ja mahdollisesti myös muistaa minut. Tämä palsta oli itselleni tärkeä tukimuoto elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Itselleni kävi onnekkaasti ja oi+inseminaatio tekivät minusta tyttövauvan äidin elokuun loppupuolella
Sekä raskausaika että synnytys menivät hyvin.Toivon sydämeni pohjasta, että jokaiselle teistä kävisi yhtä onnekkaasti ja saisitte toivomanne vauvan syliin asti
Hei täältä taustajoukoista! Ensiksi isot pahoittelut ja sympatiat teille jotka olette käyneet läpi todella rankkoja vaiheita viime aikoina <3 Valitettavan paljon on pielessä hoitokäytäntöjen ja empatian puutteen suhteen. Kun ne vaikeat vaiheet on ihan riittävän vaikeita muutenkin. Toivon jokaikiselle pehmeämpää ja pelkästään onnistumisten täyteistä polkua eteenpäin! Todella moni asia mistä täällä on hiljattain kirjoiteltu resonoi vahvasti, ja on hienoa nähdä miten epäonnisessa yhteisössä on voimaa <3
Meillä jatkuu ensimmäinen IVF-kierros parhaillaan, vaikka homma oikeastaan alkoi jo maaliskuussa. Ensimmäisestä punktiosta keväällä saatiin muistaakseni 16 follikkelia, 8 kypsää munasolua, 5 hedelmöittynyttä joista lopulta vain 1 pakastekelpoinen. Tuoresiirto skipattiin OHSS:n riskin takia. Matkalla PASsiin tuli soitto että se yksi pakastimessa ollut ei selvinnyt sulatuksesta. Kyllä siinä pessimistikin pettyi raskaasti, vaikka olin mukamas niin valmistautunut juuri tähän lopputulokseen.
Selittämätön lapsettomuus siis taustalla (ei yhden yhtä positiivista raskaustestiä), kaikki arvot AMH mukaanlukien oikein hyviä, ja ainoa mistä voi yrittää etsiä syytä on mun 39 v ikä. Kevään epäonnistumisen jälkeen ollaan nyt siis jatkamassa kierros 1:stä täsmälleen samalla protokollalla, koska vaste keväällä oli kuitenkin niin hyvä. Tänään on taas kerätty iso määrä follikkeleita, ja huomenna saadaan tietää kuinka monta hedelmöittynyttä munasolua. Kiusasivat vielä aamulla ajatuksella siitä että päästäisiinkin ehkä tuoresiirtoon, mutta operaation aikana totesivat että ei sittenkään :/ Eli PAS tähän tietoon joskus marraskuun alussa.
Lääkäri ja jossain mielessä puolisokin on optimistisia ja uskovat siihen että tilastot on meidän puolella tällä kertaa, mut itsellä on vaan hyvin vahva usko siihen että tämä EI tule onnistumaan (miksi odottaa eri lopputulosta tälläkään kertaa). Tällainen negailu ei ole kovin kivaa lähipiirin kannalta, enkä siitä itsekään nauti, mutta toiveikkuus ja sitä seuraava pettymys tuntuu vielä pahemmalta ajatukselta. Onko teillä jotain life hacks aiheesta miten olla ärsyyntymättä muiden positiivisuudesta/optimismista ja toisaalta miten purkaa omia "ei tästä mitään tuu" -fiiliksiä ilman että myrkyttää ympäristönsä? Tietenkin tämä romaani itsessään ja tämän palstan olemassaolo on yksi vastaus jälkimmäiseen kysymykseen <3 Luotan siis ettette myrkyty näistä sanoista
Kiitos jos jaksoitte lukea ja kiitos kun jaatte omia kokemuksia, ihan kaikenlaisia!
Meillä jatkuu ensimmäinen IVF-kierros parhaillaan, vaikka homma oikeastaan alkoi jo maaliskuussa. Ensimmäisestä punktiosta keväällä saatiin muistaakseni 16 follikkelia, 8 kypsää munasolua, 5 hedelmöittynyttä joista lopulta vain 1 pakastekelpoinen. Tuoresiirto skipattiin OHSS:n riskin takia. Matkalla PASsiin tuli soitto että se yksi pakastimessa ollut ei selvinnyt sulatuksesta. Kyllä siinä pessimistikin pettyi raskaasti, vaikka olin mukamas niin valmistautunut juuri tähän lopputulokseen.
Selittämätön lapsettomuus siis taustalla (ei yhden yhtä positiivista raskaustestiä), kaikki arvot AMH mukaanlukien oikein hyviä, ja ainoa mistä voi yrittää etsiä syytä on mun 39 v ikä. Kevään epäonnistumisen jälkeen ollaan nyt siis jatkamassa kierros 1:stä täsmälleen samalla protokollalla, koska vaste keväällä oli kuitenkin niin hyvä. Tänään on taas kerätty iso määrä follikkeleita, ja huomenna saadaan tietää kuinka monta hedelmöittynyttä munasolua. Kiusasivat vielä aamulla ajatuksella siitä että päästäisiinkin ehkä tuoresiirtoon, mutta operaation aikana totesivat että ei sittenkään :/ Eli PAS tähän tietoon joskus marraskuun alussa.
Lääkäri ja jossain mielessä puolisokin on optimistisia ja uskovat siihen että tilastot on meidän puolella tällä kertaa, mut itsellä on vaan hyvin vahva usko siihen että tämä EI tule onnistumaan (miksi odottaa eri lopputulosta tälläkään kertaa). Tällainen negailu ei ole kovin kivaa lähipiirin kannalta, enkä siitä itsekään nauti, mutta toiveikkuus ja sitä seuraava pettymys tuntuu vielä pahemmalta ajatukselta. Onko teillä jotain life hacks aiheesta miten olla ärsyyntymättä muiden positiivisuudesta/optimismista ja toisaalta miten purkaa omia "ei tästä mitään tuu" -fiiliksiä ilman että myrkyttää ympäristönsä? Tietenkin tämä romaani itsessään ja tämän palstan olemassaolo on yksi vastaus jälkimmäiseen kysymykseen <3 Luotan siis ettette myrkyty näistä sanoista
Kiitos jos jaksoitte lukea ja kiitos kun jaatte omia kokemuksia, ihan kaikenlaisia!Tervetuloa, @Kerttumaaria ! Sullahan olikin sitten keräys just sinä päivänä kun sekä mulla että Keltaisellakukalla olisi ehkä voinut hyvinkin olla, jos asiat olisi menneet kuten n. kuukausi sitten ajateltiin. Toivotaan että nyt tulisi parempi pakastussaalis kuin viimeksi! Harmillista kuitenkin että tuoresiirtoon ei päästä, odotteluhan on teillä muutenkin ollut riittävästi. 
Ei ole life hackeja kyllä itsellä. Tsemppiä lähipiirin kanssa! Fiiliksiähän voi onneksi tunnetusti purkaa esim. tänne.
Ei ole life hackeja kyllä itsellä. Tsemppiä lähipiirin kanssa! Fiiliksiähän voi onneksi tunnetusti purkaa esim. tänne.
Kirjoitan tämän riskillä tänne. Toivon, ettette pahastu. Jättäkää myös lukematta, jos toisen onni tuntuu liian rankalta.
Itseäni aina kiinnosti, miten kanssapalstailijoilla raskaus sujui ja heidän kuulumiset, joten jaan oman nykytilanteeni tänne, jos jotain kiinnostaa.
Vuosi sitten olin aktiivinen tällä palstalla. Edelleen ja tässä tilanteessa harmikseni (tietenkin jokainen meistä toivoo, että pääsisi helpommalla raskautimisessa ja raskaus kestäisi)palstalla kirjoittelee muutama sellainen ihminen, joka kirjoitteli jo minunkin aikana ja mahdollisesti myös muistaa minut. Tämä palsta oli itselleni tärkeä tukimuoto elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Itselleni kävi onnekkaasti ja oi+inseminaatio tekivät minusta tyttövauvan äidin elokuun loppupuolella
Toivon sydämeni pohjasta, että jokaiselle teistä kävisi yhtä onnekkaasti ja saisitte toivomanne vauvan syliin asti
En ole ollut palstalla aktiivinen, mutta muistan kyllä nimimerkin oikein hyvin! Upeaa kuulla, että teidän tarina päättyi juuri niin onnellisesti kuin sen piti, valtavat onnittelut <3 Tämä viesti aiheutti vain todella positiivisia ja lämpimiä fiiliksiä itselleni, ja onnea teidän puolesta, vaikka täysin vieraita ollaankin
Vaikka kaikki ansaitsevat raskautua ja saada lapsia, on tämän palstan raskaus- ja vauvauutisiin vaan aika paljon helpompi reagoida vilpittömän iloisesti, kuin joissain muissa yhteyksissä
Hyvä kysymys nuo life hackit! Aloin miettiin tota ja tuli vaan mieleen, että miksi pitäisi olla positiivinen jos ei siltä tunnu? Ja tarviiko pessimismin tai negatiivisuuden myrkyttää ympäristöä?
On tosi raskasta yrittää toisten ihmisten vuoksi ajatella jotenkin toisin, mitä oikeasti ajattelee ja tuntee. Mietin että olisko siinä hyvä lifehack, että yrittäisi avata sitä omaa tunnetta enemmän? Läheisiä saattaa ärsyttää, että toinen on negatiivinen, mutta ärsyttääkö enää sen jälkeen, jos kerrotaan että esim ”mua pelottaa että tää epäonnistuu, pelottaa ettei tulla saamaan lasta, oon väsynyt ajattelemaan päivät pitkät lapsettomuutta ja lapsitoivetta, tällä hetkellä tuntuu helpommalta ajatella hoidon lopputulosta pessimismin kautta, koska toivon niin paljon onnistumista, ja ajattelen että suojaan sydäntäni ajattelemalla näin.?
Tuu kertomaan sitten kun tiedät miten hedelmöittyneiden kanssa kävi
@Tyyn3 Isot onnittelut ja minä ainakin arvostan jos vanhat palstalaiset käyvät kertomassa kuulumisia. Ihanaa että synnytys meni hyvin, nauti vauvakuplasta 
@Kerttumaaria sormet ja varpaat ristissä että saatte upean saaliksen. Jännittävä paikka! Ja tosiaan mulla olisi todennäköisesti ollut punktio joko pe tai tänään, tuntuu aivan käsittämättömältä.
Life hackeista paras on tämä palsta, ylivoimaisesti Huomaako jotekin etten osaa päästä irti tästä 
Kiinnostaa niin mitä teille kuuluu ja itsellä vielä niiiin epävarma olo tästä raskaudesta kun olen edelleen täysin oireeton (Oli enemmän oireita 3+ viikolla kuin nyt 6+0...) Ja muuten olen sillä linjalla että saa surra/olla vihainen/mitä vain ja isosti silloin kuin siltä tuntuu niin on muulloin helpompi olla "kuin itkut itketty", ainakin sillä erää.
@sara3 ja @pienitoiveemme sormet ristissä myös teidän follitilanteiden puolesta
@Kerttumaaria sormet ja varpaat ristissä että saatte upean saaliksen. Jännittävä paikka! Ja tosiaan mulla olisi todennäköisesti ollut punktio joko pe tai tänään, tuntuu aivan käsittämättömältä.
Life hackeista paras on tämä palsta, ylivoimaisesti
Huomaako jotekin etten osaa päästä irti tästä Kiinnostaa niin mitä teille kuuluu ja itsellä vielä niiiin epävarma olo tästä raskaudesta kun olen edelleen täysin oireeton (Oli enemmän oireita 3+ viikolla kuin nyt 6+0...) Ja muuten olen sillä linjalla että saa surra/olla vihainen/mitä vain ja isosti silloin kuin siltä tuntuu niin on muulloin helpompi olla "kuin itkut itketty", ainakin sillä erää.@sara3 ja @pienitoiveemme sormet ristissä myös teidän follitilanteiden puolesta
@Kerttumaaria Itselläni taitaa paras olla tänä palsta. Vuosia olen siis taustalla vaan lukenut, kuin @Tyyn3 sinunkin matkaa viime vuonna ja olen iloinen, että raskaus sujui hyvin!
Olen yrittänyt lukea aiheesta, kuunnella podcasteja (jota edelleen teen lenkeillä), itkeä, puhua läheisille (joka siis itselläni osoittautunut ei-niin-hyväksi vaihtoehdoksi). Näin 7 vuotta tässä yrittämisen, hoitojen, parin onnistumisen ja nyt taas epäonnisemmalla polulla askeltamisen kanssa, olen tullut siihen lopputulokseen että vertaistuki on itselleni se tärkein. Siksi ihan kaduttaa miksi en tänne hakeutunut jo vuosia sitten. Läheisille kannattaa tietysti puhua jos se tuntuu itselle hyvältä ja joku osaa elää mukana, mutta on hyvä olla tällainen ränttäyspaikka, jossa sitten voi (ehkä) avoimemmin purkaa tunteitaan.
ON: tänään kpl 17, ovulaatiotestit edelleen negatiivisia. En käynyt tänään ultrassa, koska klinikalla ei ollut aikoja. Kärsin työpäivän ajan jäytävästä päänsärystä, johon en voinut ottaa lääkettä kun laukussa oli van ibuprofeiinia. Kotona sitten vetäisin parasetamolia ja siitä tunnin päästä alkoi onneksi helpottaa. Se on muuten yksi pitkän yrittämisen surkea puoli: päänsärkyä joutuu kestämään kun ei voi käyttää ibuprofeiinia sen pelossa, että ovulaatio myöhästyy entisestäänkin. Tänään katkerana sen tajusin.
Huomenna jos ei ole positiivinen niin sitten pakko vaan yrittää saada lähipäiville ultraus. En vaan jaksa uskoa, että ovulaatio tulisi kun letrot olivat kuitenkin käytössä sen KP 3-7.
Minkälaisia pistoslääkkeitä teillä on ollut ovulaatioinduktiossa?
Olen yrittänyt lukea aiheesta, kuunnella podcasteja (jota edelleen teen lenkeillä), itkeä, puhua läheisille (joka siis itselläni osoittautunut ei-niin-hyväksi vaihtoehdoksi). Näin 7 vuotta tässä yrittämisen, hoitojen, parin onnistumisen ja nyt taas epäonnisemmalla polulla askeltamisen kanssa, olen tullut siihen lopputulokseen että vertaistuki on itselleni se tärkein. Siksi ihan kaduttaa miksi en tänne hakeutunut jo vuosia sitten. Läheisille kannattaa tietysti puhua jos se tuntuu itselle hyvältä ja joku osaa elää mukana, mutta on hyvä olla tällainen ränttäyspaikka, jossa sitten voi (ehkä) avoimemmin purkaa tunteitaan.
ON: tänään kpl 17, ovulaatiotestit edelleen negatiivisia. En käynyt tänään ultrassa, koska klinikalla ei ollut aikoja. Kärsin työpäivän ajan jäytävästä päänsärystä, johon en voinut ottaa lääkettä kun laukussa oli van ibuprofeiinia. Kotona sitten vetäisin parasetamolia ja siitä tunnin päästä alkoi onneksi helpottaa. Se on muuten yksi pitkän yrittämisen surkea puoli: päänsärkyä joutuu kestämään kun ei voi käyttää ibuprofeiinia sen pelossa, että ovulaatio myöhästyy entisestäänkin. Tänään katkerana sen tajusin.
Huomenna jos ei ole positiivinen niin sitten pakko vaan yrittää saada lähipäiville ultraus. En vaan jaksa uskoa, että ovulaatio tulisi kun letrot olivat kuitenkin käytössä sen KP 3-7.
Minkälaisia pistoslääkkeitä teillä on ollut ovulaatioinduktiossa?
@Tyyn3 Isot onnittelut ja minä ainakin arvostan jos vanhat palstalaiset käyvät kertomassa kuulumisia. Ihanaa että synnytys meni hyvin, nauti vauvakuplasta
@Kerttumaaria sormet ja varpaat ristissä että saatte upean saaliksen. Jännittävä paikka! Ja tosiaan mulla olisi todennäköisesti ollut punktio joko pe tai tänään, tuntuu aivan käsittämättömältä.
Life hackeista paras on tämä palsta, ylivoimaisesti ❤ Huomaako jotekin etten osaa päästä irti tästä
@sara3 ja @pienitoiveemme sormet ristissä myös teidän follitilanteiden puolesta
Milloin sulla olikaan varhaisultra? Olen niin jumissa omien munasarjojeni sielunelämää tulkitsemisessa, että on päässyt unohtumaan
Hyvä kysymys nuo life hackit! Aloin miettiin tota ja tuli vaan mieleen, että miksi pitäisi olla positiivinen jos ei siltä tunnu? Ja tarviiko pessimismin tai negatiivisuuden myrkyttää ympäristöä?
On tosi raskasta yrittää toisten ihmisten vuoksi ajatella jotenkin toisin, mitä oikeasti ajattelee ja tuntee. Mietin että olisko siinä hyvä lifehack, että yrittäisi avata sitä omaa tunnetta enemmän? Läheisiä saattaa ärsyttää, että toinen on negatiivinen, mutta ärsyttääkö enää sen jälkeen, jos kerrotaan että esim ”mua pelottaa että tää epäonnistuu, pelottaa ettei tulla saamaan lasta, oon väsynyt ajattelemaan päivät pitkät lapsettomuutta ja lapsitoivetta, tällä hetkellä tuntuu helpommalta ajatella hoidon lopputulosta pessimismin kautta, koska toivon niin paljon onnistumista, ja ajattelen että suojaan sydäntäni ajattelemalla näin.?
Tuu kertomaan sitten kun tiedät miten hedelmöittyneiden kanssa kävi
Tuo sana "pelko" on kyllä hyvä! Itse olen valinnut aina täyshiljaisuuden (sen jälkeen kun olen saanut kehotuksia vaan rentoutua ja "se tapahtuu kun sitä vähiten ajattelee"). Mutta pelkohan se tosiaan oli/on tosi keskeinen tunne näissä piireissä. Pelottaa, ettei saa hartaasti toivomaansa, pelkää että siihen menee hirveästi rahaa/aikaa/mielenterveyttä. Pelkää, että ihmissuhteet (kaverisuhteet ja parisuhde) ottaa osumaa. Pelkää, että seksielämä muuttuu.
Ja jos raskaus alkaa, niin silloinkin sitä pelkää, eikä pysty oikein asettumaan iloisen odottajan asemaan.
Tuolla pelko-sanalla voi muut paremmin ymmärtää. Ja jos eivät ymmärrä, niin silloin kannattaa purkaa fiiliksiä tällaiseen paikkaan, jossa ei tuomita tai yritetä pakottaa positiiviseen ajatteluun, vaan tunteet hyväksytään sellaisina kun ne on.
KP 18 ja ei ovulaatioplussaa. Olen niin pettynyt omaan kroppaani jälleen kerran. Se ainut kerta tänä vuonna, kun ovulaatio on saatu aikaiseksi oikeaan aikaan, oli se kun henkilökunnan sairastapauksen takia inseminaatiota ei voitu tehdä.
Nyt edes 3kpl/päivä-annos ei tuo tulosta, vaikka ekalla tämän annokseninduktiossa se kasvatti kaksi follia. Nyt pari kuukautta sen jälkeen sama annos ei saa aikaiseksi mitään. Vituttaa kun en tiedä mitä vartaloni tekee, miksi se on muuttunut näin. Olen syönyt kesästä lähtien sitä metformiiniakin, mutta se ei auta itseäni tässä asiassa.
Soitan nyt aamulla klinikalle ja yritän saada ultrauksen lähipäiville. Haluan saada primolut-kuurin vuodon alkamiseksi, koska terolutit eivät itselläni ole saaneet vuotoa alkamaan. Keskenmenoprosessini aika primoluteilla saatiin kaksi kertaa vuoto aikaan (kun aina ennen toimenpiteitä piti tyhjentää kohta mahdollisimman hyvin näkyvyyden takia, jotta se riekale erottuisi). Lisäksi haluan saada ne pistokset tähän, koska mielestäni se, että 9kk aikana ovulaatio on saatu tulemaan kunnolla vain kerran, on riittävä todiste että letrot eivät toimi. Mulla alkaa hajota pää tähän jatkuvaan pettymykseen vartaloni suhteen.
Nyt edes 3kpl/päivä-annos ei tuo tulosta, vaikka ekalla tämän annokseninduktiossa se kasvatti kaksi follia. Nyt pari kuukautta sen jälkeen sama annos ei saa aikaiseksi mitään. Vituttaa kun en tiedä mitä vartaloni tekee, miksi se on muuttunut näin. Olen syönyt kesästä lähtien sitä metformiiniakin, mutta se ei auta itseäni tässä asiassa.
Soitan nyt aamulla klinikalle ja yritän saada ultrauksen lähipäiville. Haluan saada primolut-kuurin vuodon alkamiseksi, koska terolutit eivät itselläni ole saaneet vuotoa alkamaan. Keskenmenoprosessini aika primoluteilla saatiin kaksi kertaa vuoto aikaan (kun aina ennen toimenpiteitä piti tyhjentää kohta mahdollisimman hyvin näkyvyyden takia, jotta se riekale erottuisi). Lisäksi haluan saada ne pistokset tähän, koska mielestäni se, että 9kk aikana ovulaatio on saatu tulemaan kunnolla vain kerran, on riittävä todiste että letrot eivät toimi. Mulla alkaa hajota pää tähän jatkuvaan pettymykseen vartaloni suhteen.
KP 12 ja ei vielä ovisplussaa. Voi olla hyväkin juttu, kun viimeksi tuli plussa kp12 niin folli oli vasta 17mm. Jospa esim. yksi lisäpäivä toisi onnistumista lähemmäksi 
Jotenkin vaan niin malttamaton olo, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Yleensä ovis tullut kp 12-14 joten niin lähellä mutta niin kaukana. Pelottaa, jos esim. tää flunssa sotkee asioita?
Jotenkin vaan niin malttamaton olo, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Yleensä ovis tullut kp 12-14 joten niin lähellä mutta niin kaukana. Pelottaa, jos esim. tää flunssa sotkee asioita?
KP 12 ja ei vielä ovisplussaa. Voi olla hyväkin juttu, kun viimeksi tuli plussa kp12 niin folli oli vasta 17mm. Jospa esim. yksi lisäpäivä toisi onnistumista lähemmäksi
Jotenkin vaan niin malttamaton olo, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Yleensä ovis tullut kp 12-14 joten niin lähellä mutta niin kaukana. Pelottaa, jos esim. tää flunssa sotkee asioita?
No voihan kenkku, on tuo kyllä varmasti hermoja raastavaa
Toivottavasti se ovis nyt sieltä tulis asap!!!!Flunssasta kuitenkin olisin ihan iloinen, olen lukenut paljon juttuja kuinka joku on tullut raskaaksi pitkän yrityksen jälkeen tai hoidoissa juuri flunssan aikaan, teoreettinen selitys tälle että kun immuunipuolustus keskittyy flunssaan niin alkio pääsee rauhassa kiinnittymään
Siis kyllähän immuunipuolustuksen pitäisi toimia niin että antaa alkion kiinnittyä mutta joskushan voi olla jotain häikkää niissä ja Felicitaksen kokenut lääkäri pari viikkoa sitten sano mulle että on ihan tutkittu että paljon alkionsiirtoja läpikäyneillä naisilla immuunipuolustus aktivoituu jotenkin liikaa tms ja saattaa ”hylkiä” alkiota (toki lääkärin kanssa ei mitään flunssasta puhuttu) - siksi piti hyvänä ideana Viron lääkärin ideaa Prednisolonesta (kortisoni) mulle seuraavaan siirtoon. No uskoo ken tahtoo tähän flunssateoriaan mutta itse olen päättänyt uskoa ja ollut sitten ihan iloinen jos on flunssa alkionsiirron aikaan
Oi, onpas mielenkiintoinen teoria! Ja sen tarjoama toivonkipinä, tartutaan siis tähän ja toivotaan että nyt jos koskaan on kuu ja tähdet kohdillaan
Ovistestauksesta tuli mieleen kysyä yleisesti, milloin yleensä testailette? Testaatteko useamman kerran päivässä? HUSin käytäntöjen ja omienkin arkiaikataulujen mukaan pitää olla testattuna (ja siittiöt toimitettuna) jo ennen klo 8.30. Työt mulla alkaa jo 7 jälkeen, joten testaus ollut yleensä ollut 5.30-6.30 aikaan aamulla. Tämä tarkoittaa siis sitä että on oikeastaan oltava aamun ensimmäinen pissa. Toistaiseksi olen kyllä saanut siitäkin kiinni. Inssi on tehty sitten samana päivänä klo 10-12 välillä.
Mietin vaan tätä sillä, että kun yleisesti ohjeistetaan että ehkä esim. aamupäivä olisi parempi/luotettavampi testausaika(?). Onko eroja yksityisellä sitten noiden käytäntöjen suhteen, voisiko vaikuttaa hoidon vaikuttavuuteen tuo aikataulutus
Ovistestauksesta tuli mieleen kysyä yleisesti, milloin yleensä testailette? Testaatteko useamman kerran päivässä? HUSin käytäntöjen ja omienkin arkiaikataulujen mukaan pitää olla testattuna (ja siittiöt toimitettuna) jo ennen klo 8.30. Työt mulla alkaa jo 7 jälkeen, joten testaus ollut yleensä ollut 5.30-6.30 aikaan aamulla. Tämä tarkoittaa siis sitä että on oikeastaan oltava aamun ensimmäinen pissa. Toistaiseksi olen kyllä saanut siitäkin kiinni. Inssi on tehty sitten samana päivänä klo 10-12 välillä.
Mietin vaan tätä sillä, että kun yleisesti ohjeistetaan että ehkä esim. aamupäivä olisi parempi/luotettavampi testausaika(?). Onko eroja yksityisellä sitten noiden käytäntöjen suhteen, voisiko vaikuttaa hoidon vaikuttavuuteen tuo aikataulutus
Mulle on Felicitaksella neuvottu testaamaan aamupissasta ja siitä olenkin saanut sen kiinni kaikissa kierroissa joissa olen testannut.
Mä olin flunssaisena ~dpo 3-7 ja dpo7 tosiaan huomasin kiinnitysvuotoa eli mä oon kans team flunssateoria 
Oon testannut ovista kerran päivässä, joskus aamupissa joskus päivän toinen pissa ja aina saanut oviksen hyvin kiinni perus liuskatesteillä.
Ja voin jotenkin niin fiilata @sara3 pettymys ja epäluotto omaan kehoon! Sen takia varmaan nytkin hyvin epävarma raskaudesta. Keho pettänyt niin monesti "niin miksi se juuri nyt toimisi niin kuin kuuluu"-tyyppisesti. Toivottavasti saadaan hyviä ovisuutisia huomenna!
Joko @Kerttumaaria olet kuullut tuloksia?
Oon testannut ovista kerran päivässä, joskus aamupissa joskus päivän toinen pissa ja aina saanut oviksen hyvin kiinni perus liuskatesteillä.
Ja voin jotenkin niin fiilata @sara3 pettymys ja epäluotto omaan kehoon! Sen takia varmaan nytkin hyvin epävarma raskaudesta. Keho pettänyt niin monesti "niin miksi se juuri nyt toimisi niin kuin kuuluu"-tyyppisesti. Toivottavasti saadaan hyviä ovisuutisia huomenna!
Joko @Kerttumaaria olet kuullut tuloksia?
@pienitoiveemme
En tiedä suosituksista, mutta ite testasin aamuin illoin. Aamulla hymynaamoilla, illalla halpisversioilla. Testiks kokeilin silloin aluksi molemmilla samaan aikaan ja mulla tulivat plussaksi samasta pissasta.
En tiedä suosituksista, mutta ite testasin aamuin illoin. Aamulla hymynaamoilla, illalla halpisversioilla. Testiks kokeilin silloin aluksi molemmilla samaan aikaan ja mulla tulivat plussaksi samasta pissasta.