K/B-komposti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä poistuin Discordista noin 5 minuutin vierailun jälkeen, kun huomasin, että keskustelu on täynnä hänen nimimerkkiään.
Mä jaksan siellä vielä roikkua toisinaan. Helpottaa kun huomaa, että edes jotkut uskaltaa sanoa vastaan hänelle ja ei ne hänen viestinsä kovin paljon kannatusta kerää. Suuren osan niistäkin pystyy hyppimään onneksi yli yhdellä vilkaisulla.
 
Siis kuinka itseriittoinen ihminen voi olla? Discordissa tuotiin linkki ficin vikaan osaan, ja tää Balkanilla asuva kaikkitietävä ilmoitti, että olispa jäänyt julkaisematta. Hänhän se tietää parhaiten, mitä ficcejä ihmiset haluaa kirjoittaa ja julkaista.
Sehän oli vain hänen mielipide ja siellä Discordissa saa kyllä olla myös eri mieltä. En mäkään useinkaan ole hänen kanssaan samaa mieltä ja olen sen jopa hänelle siellä sanonut, ja juttu jatkui siitä hyvässä hengessä. Ja eriävistä mielipiteistä huolimatta mä arvostan paljon enemmän ihmistä, joka uskaltaa sanoa asiat omalla nimimerkillään kuin sellaista, joka anonyyminä huutelee niitä juttuja jonnekin toiselle palstalle.
 
Vertaan nyt itseeni. En minä pahimpien erojen jälkeen tuohon tyyliin mitään olisi puhunut, hyvä että jotenkin pysyin kasassa. Tietysti meitä ei voi verrata, mutta tuo kepeys ei oikein sovi oikeaan sydänsuruun. Ehkä sellaiseen surun kevytversioon.
Tää on vähän ohis, kun kaikki me koetaan ja käsitellään asiat omalla tavallamme eikä mitään yhtä ainoaa tapaa siihen ole. Mut omalla kohdalla voin sanoa että ollaan käsitelty ystävien kanssa eroja myös huumorin kautta. Ensin on surtu ja puitu asiaa vakavasti, lopulta on sitten myös naurettu. Musta ironia, sarkasmi ja muukin huumori on rakkaussuruissa ihan hyvä keino päästää irti ja mennä iloa kohti. Kaikkiin muihin suruihin se ei välttämättä samalla tavalla toimi.
 
Musta taas kaikki ei osaa erottaa sävyjä. Vaikka kertoisi jotain tosissaan, voi käyttää kepeän humoristista sävyä. Musta tuossa on kyse siitä.
Tämä. Totta kai kaikki nyt tajuaa, että biisissä on huumoria. Mutta siinä on mun mielestä kyllä selvästi syvempikin tarina. Vähän niin kuin Gösta Sundqvistin biisitkin monesti on humoristisia, mutta kertovat kuitenkin masennuksesta, alkoholismista tai muista aiheista.
 
En ole tuo, jolta kysyt, mutta vastaan kuitenkin. Mun mielestä ovat kaiketi nähneet ainakin paljon vaivaa tavatakseen puolin ja toisin. Lisäksi mua ihmetyttää, että Bojan on ilmeisesti tutustunut Sadien perheeseen. Itse olen olettanut, että silloin ei olla ihan kevyellä mielellä liikkeellä. Mun mielessä yksi vaihtoehto on, että pitävät nyt tuumaustaukoa ja Bojan lentää USA aan seuraavalla lomajaksolla, kun on runsaasti aikaa. Eikös tämä olisi ihan mahdollinen vaihtoehto?
Tää on ihana teoria kyllä. Mielellään uskoisin tähän mut en osaa sanoa. Voi olla että se juttu vaan loppui. Mut katsotaan mitä tapahtuu. 😁
 
Umazane misli on ainakin se, missä Jan on ollut toinen kirjoittaja
Joo niin on mutta ne bi smeliin jan osallistui ottamalla runsaasti kantaa sanoituksiin :D bojan kertoi tästä siinä samassa haastattelussa jossa se puhui muutenkin biisien sanoitusten tekemisestä, kuinka tekee ne yleensä nopeasti ja kerää jatkuvasti tarinoita niitä varten, merkkaa muistiin satunnaisia lauseita ja riimejä jne.
 
Tää on vähän ohis, kun kaikki me koetaan ja käsitellään asiat omalla tavallamme eikä mitään yhtä ainoaa tapaa siihen ole. Mut omalla kohdalla voin sanoa että ollaan käsitelty ystävien kanssa eroja myös huumorin kautta. Ensin on surtu ja puitu asiaa vakavasti, lopulta on sitten myös naurettu. Musta ironia, sarkasmi ja muukin huumori on rakkaussuruissa ihan hyvä keino päästää irti ja mennä iloa kohti. Kaikkiin muihin suruihin se ei välttämättä samalla tavalla toimi.
Joo, ja kyllä monet taiteilijat käsittelee surua taiteensa kautta ja julkaisee sitä taidetta.
 
Tämä. Totta kai kaikki nyt tajuaa, että biisissä on huumoria. Mutta siinä on mun mielestä kyllä selvästi syvempikin tarina. Vähän niin kuin Gösta Sundqvistin biisitkin monesti on humoristisia, mutta kertovat kuitenkin masennuksesta, alkoholismista tai muista aiheista.

Monet suomalaiset kappaleet ja sketsit on tehty synkistä aiheista. Huumori on hyvä tapa käsitellä niitä. Itseasiassa Stephanien sanat voisi olla myös jonkun suomalaisen sananiekan aivoituksia.
 
Olisit mieluummin ottanut kantaa tuohon Sadien perheeseen tutustumiseen. Kiinnostaisi tietää, mitä siitä ajattelet.
Mä oon kyllä jo aiemmin todennut että on aivan normaalia tavata ihan vaan kaverinkin vanhempia kun matkustaa jostain toisesta maasta tapaamaan. En siis todellakaan ajattele että siellä on käyty jotenkin poikaystävänä näytillä. Musta tämä aihe on käyty läpi jo silloin huhtikuussa eikä se oikein silloinkaan lähtenyt lentoon, saati nyt.
 
Monet suomalaiset kappaleet ja sketsit on tehty synkistä aiheista. Huumori on hyvä tapa käsitellä niitä. Itseasiassa Stephanien sanat voisi olla myös jonkun suomalaisen sananiekan aivoituksia.
Kieltämättä siinä on jotain Göstaa/suomalaista juopotteluineen, rakastumisineen ja oksenteluineen. Päälle vielä surullinen loppu. Sanat voisi olla todella hyvät jos niitä vielä vähän olisi viilannut.
 

Yhteistyössä