Tästä kaikesta viestinnän vaikeudesta tuli mieleen tämmösiä juttuja:
- Joidenkin mielestä B ei sanonut haastattelussa riittävän selvästi sitä, että hän ja K ovat VAIN ystäviä.
- B kuitenkin sanoi esim. seuraavat asiat: Jerč-kohdassa hän kertoo, että he ovat todella hyviä ystäviä (huom! Tässä siis nyt se kaivattu ystävä-sana), ja juorukohdassa kertoo että häntä vaivaa todella paljon se, että häntä ja Käärijää luultiin pariskunnaksi (eli tässä nyt se peräänkuulutettu tiedoksianto, että asia vaivaa häntä).
- Voisin kuvitella, että tuollaiset eivät ole ihan helpoimpia asioita kertoa julkisesti, etenkin, jos hän elää ympäristössä, jossa muut eivät ota asiaa niin vakavasti, eli hän joutuu tunnustamaan olevansa muita herkempi.
- Tämän perusteella tuntuu mun mielestä kohtuuttomalta, että B:n lausuntoa nyt kytätään suurennuslasilla ja tulkitaan aikamuotoja ja termejä. Kun eikö ne oleellisimmat asiat tulleet yksiselitteisesti esiin: ystävyys, ja harmi epätosien asioiden levittelystä. Mitä väliä, käyttikö hän sanaa juoru, valhe vai shippaus ja puhuiko preesensissä vai imperfektissä, voitaisko nyt vähän antaa sille armoa? Näkihän sen naamastakin, kuinka henkilökohtaisella alueella liikkui kun kertoi heikkoudestaan, eli siitä että valheet vaivaa häntä eikä hän pääse siitä yli.
- Ehkä on myös niin, että hän ei tosiaan uskalla sanoa asioita kovin jyrkästi, ja hän on ehkä aika altis ympäristön mielipiteille. Tässä levynkansijutussa ajatellaan heti, että kyse on halusta olla joutumatta paheksunnan kohteeksi. Miksi niin ei ajatella Käärijä-asioiden kohdalla? Eli mitä jos B ei uskalla sanoa suoraan että lopettakaa nyt jo, koska pelkää joutuvansa paheksutuksi?
- Tiedän, tämä kaikki on vaan mun omaa tulkintaa ja mun näkemys, ei totuus. Mutta halusin tämän jakaa teille.