Tuijan fiksut kolumnit ovat liian vaativaa luettavaa tämän palstan enemmistölle.
Nautin kotoilusta. Palasin matkalta, jonka lento oli hieman myöhässä aikatauluongelmien takia lentokapteenin kuulutuksen mukaan. Laskeutuminen Suomen kamaralle oli aikamoinen töyssy kiitoradalla. Sama tunne tulee vastaan, kun selaan tätä palstaa ja Suomen uutistarjontaa. Missä ovat piilossa iloiset, elämänmyönteiset ja hauskat kirjoittajat?
Katsoin Yle aamun, jossa haastateltiin entisen työpaikkani naistutkijaa. Hän hyvin perusteli miksi Naton sotakaluston desifiointi on tärkeää Suomen luonnolle. Myös minä tunnen olevani uhanalainen laji ja yksilö Suomessa, jossa vierastan sarvikuonomentaliteettia.