Heitänpäs rapsan Alessandran keikalta tännekin puolelle
Mattimyöhäsenä ajattelin, että voisinhan tuota kirjoittaa jonkinlaisen rapsan Alessandran keikalta Qstockista
Skippaa siis, jos ei kiinnosta. Tämä oli toinen kerta kun hänet näin livenä, Tavastia tammikuussa oli sen verran hyvä, että totta veikkoset halusin uudestaan nähdä, ja vieläpä kotikaupungissa! Saavuin apajille hieman ennen kuin edellinen esiintyjä lopetti, ja kävelin suoraan väljään kakkosriviin. Siitä pääsin ilman minkäänlaista ongelmaa ykkösriviin bändin lopetettua. Huh, se oli helppo ykkösrivi Ruissin sekoilujen jälkeen!
Paikka osoittautui lopulta vähän huonohkoksi, sillä iso kamerapömpeli oli melkein suoraan edessä, ja peitti välillä näkymän. Alessandra hieman yllättäen kävi pyörähtämässä lavalla jo soundcheckin aikana, ja voi kun hän oli siinäkin niin ihana! Höpötteli kaikkea hauskaa, istuskeli lavan reunalla ja kyseli meidän kuulumisia, vitsaili ja naureskeli. Tunnelma yleisössä oli mukava, ja useamman ihmisen kanssa tuli juteltua. Itsekseni olin siis festareilla. Sekä Kärpän että Joksujen fanipaidat bongasin, ja takanani olevien Joksufanien kanssa juttelin hyvän tovin. Itse keikka oli kerrassaan loistava!
Alessandra otti koko lavan haltuun, joten pömpelinkin takaa sai niin sanotusti ihastella maisemia. Hänhän on aina somevideoillaan tosi eloisa ja hauska, ja se sama ihana höppänä siellä lavallakin nähtiin. Tosi taitava live-esiintyjä, kaunis ääni ja mahtava persoona!
Otti myös ihanasti kontaktia yleisöön, ja kyllähän se kivalta tuntui kun useampia katsekontakteja omaankin suuntaan tuli. Välispiikit olivat hauskoja, ja hän höpötteli melko estottomasti. Esitteli myös pienesti suomen kielen taitojaan, vielä on Bojčin tasoon runsaasti matkaa, mutta alkeet ovat jo hyvät! Yleisöä näytti kuvien perusteella olevan myös paljon, ja ainakin eturivi oli pääasiassa fanien kansoittama. Keikka sekä alkoi että loppui Queen of Kingsillä, ja heti kun viimeinen loppui, napsahti Alessandralta samalla sekunnilla yläosa takaa auki!
Hän alkoi nauraa aivan hervottomasti, ja tuntui, ettei siitä naurusta tule millään loppua, ja me naurettiin mukana. Häntä ei tuntunut asia haittaavan lainkaan, ja kitaristinsa yritti (epäonnistuneesti) kiinnittää sitä uudelleen. Loppukuva otettiin, Ale vilkutteli meille, kiitteli keikasta ja pompiskeli ilopillerinä lavalta pois, edelleen aukinaista yläosaa jotenkin yhdellä kädellä pidellen. Oli kyllä niin ihana hyvän mielen keikka! Ei hänestä voi olla tykkäämättä.
Liput löytyy jo Kultsalle helmikuulle, en malta odottaa!