vierailija
"Elohopeakloridilla (HgCl2) torjuttiin muun muassa tuhosieniä kastelemalla sen
liuoksella kasvien juuria ja multaa niiden tyveltä sekä maata sairaan kasvin pois-
topaikoissa (Talvitie 1945, Puutarhakalenteri 1951, s. 168). Samaan tarkoitukseen
soveltuivat myös kadmiumsuolat, kuten kadmiumkloridi (CdCl2). Elohopeaoksi-
dia (HgO) käytettiin fungisidina valmisteina, jotka sisälsivät myös sinkkioksidia
(ZnO) (Paasivirta ja Rytsä 1985, s. 218). Samoin sienitauteja vastaan käytettiin
myös etyylielohopeaa ja muita alkyylielohopeayhdisteitä. Metyylielohopean kiel-
tämisen jälkeen sen korvasivat alkoksi-alkyylielohopeavalmisteet (Paasivirta ja
Rytsä 1985, s. 220). Kaikkiaan Suomessa kului vuosina 1953-1987 124,2 tonnia
elohopeaa pääosin peittausaineena, mikä tarkoittaa 49,5 grammaa viljeltyä hehtaa-
ria kohden (Markkula ym. 1990)"
liuoksella kasvien juuria ja multaa niiden tyveltä sekä maata sairaan kasvin pois-
topaikoissa (Talvitie 1945, Puutarhakalenteri 1951, s. 168). Samaan tarkoitukseen
soveltuivat myös kadmiumsuolat, kuten kadmiumkloridi (CdCl2). Elohopeaoksi-
dia (HgO) käytettiin fungisidina valmisteina, jotka sisälsivät myös sinkkioksidia
(ZnO) (Paasivirta ja Rytsä 1985, s. 218). Samoin sienitauteja vastaan käytettiin
myös etyylielohopeaa ja muita alkyylielohopeayhdisteitä. Metyylielohopean kiel-
tämisen jälkeen sen korvasivat alkoksi-alkyylielohopeavalmisteet (Paasivirta ja
Rytsä 1985, s. 220). Kaikkiaan Suomessa kului vuosina 1953-1987 124,2 tonnia
elohopeaa pääosin peittausaineena, mikä tarkoittaa 49,5 grammaa viljeltyä hehtaa-
ria kohden (Markkula ym. 1990)"