Millä tavalla sekoitti? Hirveät ahdistuskohtaukset?
Paljon pahempaa, mutta en enää halua muistella niitä aikoja enempää.
Jokainen bibo on yksilö. Luin jostain lähiaikoina, että vuosituhannen vaihteen aikoihin tehtiin paljon vääriä bibo-diagnooseja. Otin aikoinaan selvää kaikista asioista. Kävin myös paljon lääkäreillä selkäni takia. Mieskiropraktikko muistaakseni kerran sanoi, että voisin käydä luennoimassa asioista. Hän myös sanoi, että puhetyylini on piipittävä. Stressaava tilanteeni kai kuului äänessäni. Jälkikäteen tuo vaiva kuulostaa huvittavalta. Myöhemmin naishammaslääkäri sanoi, että stressini tuntuu leukaperissäni. Kärsin myös pitkittyneestä vihasta, jota oli vaikea saada käsiteltyä. Mies teki outoja ratkaisuja omaisuus ym. asioiden hoidossa. Hän nöyryytti ja häpäisi minua pohjamutia myöten eikä tuntenut mielestäni minkäänlaista häpeää ja syyllisyyttä. Luulin, että hän herää houreesta ja lopettaa sekoilun. Pitkä tarina, joka on onneksi kaukaista menneisyyttä. Nykyään tietoa on paljon saatavilla, eikä kyseinen sairaus ole enää salailun ja häpeän aihe. Voin hyvin ja tavallaan olen kiitollinen tuosta kokemuksesta.
Kerran olin juhlassa ja tuli puhetta tarinastani. Sukulaiseni oli kertonut asiasta kyseiselle henkilölle. Nainen kertoi myös olevansa bibo ja lääkityksellä. Olen tyyppi, jolle kerrotaan arkaluonteisiakin yksityisasioita. Sen takia viihdyn omissa oloissani. En enää ala hyysäämään ketään. Olen löytänyt rajani aikapäiviä sitten. En myöskään kirjoita kirjaa vaikka niin uhosin tekeväni pimeällä ysärillä. Mies nauroi ja sanoi, ettei kirjaani kukaan lukisi. Siinä asiassa hän oli täysin oikeassa.
Olen kuin laulaja Adele, joka jää päivän uutisen mukaan pitkälle tauolle ja kaipaa eniten olla tuntematon ihmisten keskellä. Ei näin vähäväkisessä maassa kuin Suomi kannata levitellä asioitaan. Siitä on vain harmia ja riesaa loppuiäksi. Case closed. En enää vastaa jatkokysymyksiinne.