Pari tuntia ja saan Jercin mun kainaloon. Soiteltiin just ennen kuin tultiin lentokentälle. Jure ja Kris härnäs mua koko puhelun ajan. Jerekin naureskeli ja puheli ihania, kun kuuli niiden äänet. Sanoi mua omaksi prinssikseen ja teki suukottelu-ääniä. Kyllä mä sitä suutelenkin heti kun nähdään.
Jere on kutsunut meidät sen keikalle ennen Ruisrockia ja yritti vihjailla lavalle menostakin. Jure haluaisi osallistua possujunaan Häärijän ja tanssijoitten kanssa, on kuulemma sen suurin haave. Ymmärrän sitä, se oli ihan parasta Tavastialla, vaikka ehkä annoin sillon tunteiden viedä vähän liikaakin. Nace taas haluais pelleillä Häärijän kanssa, Mic Mac-tanssin haluais vetää lavalla. Kris ja Jan ei ehkä lavalle haluais mukaan, mutta hengata backstagella kuitenkin. Kyllä mä aavistan, että Kris kuitenkin jotenkin haluais osallistua ja Jan on höpöttänyt Jeren Käärijä-moposta aika innokkaasti.
Mulle tärkeintä on aika Jeren kanssa. On molemmat sovittu, että aikaa vietetään paljon yhdessä, siis ihan laatuaikaa. Mulla on ollut niin ikävä Jereä ja sillä myös mua. Pääsen pitkästä aikaa kietomaan käteni sen ympäri, suukottamaan kaulaa, rintaa, huulia ja puristamaan niitä Jeren ihania, no siis Jereä.
Enää pieni aika ja ollaan Helsingissä. Jere sanoi, että koittaa tulla yhdessä Miken kanssa vastaan kentälle. Ymmärrän kyllä jos aristelee kentälle tuloa, mutta lupas ainakin autossa odottaa. Se oli niin sulonen, kun videopuhelun lopussa hymyili ja heilutti heipat pienellä kädellään. Pian se käsi on tiukasti mun kädessä.