Heippa kaikille, toivottavasti joku seuraa tätä ketjua vielä Minua kiinnostaisi tietää teidän kokemuksianne, jotka ootte olleet inseminaatioissa tai IVF hoidossa, tai ylipäätään sellaisessa lapsettomuushoidossa mikä on vaatinut yliopistollisen sairaalan käyntejä, että kuinka monta käyntiä hoitopaikkaan on teillä kertynyt? Ja oletteko käyneet yksin/puolison kanssa, ja mihin käynteihin on ylipäätään mahdollisuus mennä yksin? Mietin tätä sen vuoksi, kun lähimpään yliopistolliseen sairaalaan on suhteellisen pitkä matka, niin haluaisin etukäteen tehdä ajatustyötä miten hoidot käytännössä menisi, jos sellaisia tarvitaan. Kiitos jos jaatte kokemuksianne
IVF-hoidossa puolison on oltava mukana ensikäynnillä (olettaisin että myös suunnittelukäynnillä, mikäli se on erikseen) sekä punktiossa. Infektiolabrat ovat voimassa vain 3 kuukautta ja vastausten on oltava saatavilla viimeistään noin viikkoa ennen punktiota, mikä kannattaa myös huomioida, jos labroja ei voi ottaa perusterveydenhuollossa tai ei halua niitä maksaa yksityisellä.
Kävimme omasta valinnastamme hoidoissa noin 200 km päässä ja käyntejä kertyi seuraavasti:
- ensikäynti
- suunnittelukäynti ja munatorvien aukiolotutkimus kp 8
- kohtupolyypin poisto kp 3
- Procrenin jälkeen nollaultra kp 6
- follikkeliultra kp 13
- punktio kp 18
- tuoresiirto kp 20 (nega)
Alkioista yksi kehittyi blastoksi ja saatiin pakkaseen, PAS:ia varten käynnit heti seuraavasta kierrosta (ymmärtääkseni joissain paikoissa punktion jälkeinen kierto jätetään suosiolla väliin, koska usein kierrolla menee hetki normalisoitua):
- ultra kp 10 - limakalvo vasta 2 mm, joten päätettiin jättää tämä kierto väliin
- seuraavassa kierrossa ultra jo kp 9 (koska kp 10 osui viikonlopulle), limakalvo ohut, aloitettiin kevyet stimulaatiot
- uusi ultra kp 13
- PAS kp 21
Lisäksi hoitokierrokseen kuuluu lopputuloksesta riippuen äitiysultra tai loppukeskustelu. Puolisoni oli mukana ensikäynnillä, suunnittelukäynnillä, follikkeliultrassa (koska kävi samassa yhteydessä infektiolabroissa), punktiossa sekä tuoresiirrossa.