Marraskuiset 2024

Vau, varmasti hurja tunne, että sykkeitä onkin kaksi! Onpa erikoista, että pahoinvointi on helpompaa, varsinkin kun kaksoset kyseessä. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menisi hyvin

Itsellä pahin vauvakuume oli varmaan ennen kuin aloitti edes yrittämään vauvaa. Ja yritysajan alussa. Keskenmenon jälkeen sitä varmaan suojelee omaa mieltä eikä liikaa uskalla haaveilla tai innostua. Varsinkin nyt kun on yli kaksi vuotta kärsinyt lapsettomuudesta, niin yrittää suhatutua varovaisesti, eikä innostua liikaa.

Varmasti jättää jälkensä, jos joutuu lapsettomuuden kanssa painimaan. Ja se keskenmeno kyllä järkyttää jotenkin aika perusteellisesti omaa turvallisuuden tunnetta raskauden suhteen.

Pahoinvoinnit mulla on kyllä ykkösten kanssa olleet aika vaihtelevia, mutta silti sitä kuvitteli, että osais aavistella, jos ois tuplat, että ois sen verran rankemmat oireet. Väsymystä ollut ehkä enemmän, mikä voi kyllä johtua myös alhaisista rauta-arvoista, kun tyhjennys johti aika holtittomaan verenvuotoon.

Toivotaan, että tekin saisitte nyt sitten elävän vauvan syliin, kun noin pitkälle on jo päästy

 

Vaikka osasin arvella, että rautavarastot on aika nollilla ja hemppakaan tuskin ihan taivaissa, ni silti jotenkin tuntu, ettei näin "vanhana" uskalla enää yhtään lykätä, että kattoo vaan tärppääkö. Ainakin omalla äidillä alkoi vaihdevuodet suht aikasin, eikä muutkaan naispuoliset sukulaiset nyt ihan äärettömän ikinuoria tietääkseni ole, niin en uskaltanut laskea sen varaan, että hedelmällisiä vuosia olisi riittänyt loputtomiin.

 

Varmasti jättää jälkensä, jos joutuu lapsettomuuden kanssa painimaan. Ja se keskenmeno kyllä järkyttää jotenkin aika perusteellisesti omaa turvallisuuden tunnetta raskauden suhteen.

Pahoinvoinnit mulla on kyllä ykkösten kanssa olleet aika vaihtelevia, mutta silti sitä kuvitteli, että osais aavistella, jos ois tuplat, että ois sen verran rankemmat oireet. Väsymystä ollut ehkä enemmän, mikä voi kyllä johtua myös alhaisista rauta-arvoista, kun tyhjennys johti aika holtittomaan verenvuotoon.

Toivotaan, että tekin saisitte nyt sitten elävän vauvan syliin, kun noin pitkälle on jo päästy

Ensimmäisessä raskaudessa keskenmeno tuli kyllä täysin puskista ja todella järkytti turvallisuuden tunnetta. Keskenmeno ja lapsettomuus ovat kyllä olleet elämäni rankimmat kokemukset. Tämä kaikki on vain tuntunut todella pahalta, kun itselleni ainoa selkeä haave elämässä on ollut oma perhe ja lapset.

Minulla oli myös alhaiset rauta-arvot keskenmenon jälkeen, mutta sain arvot tosi hyvin nousemaan kun söin Sideral -merkkistä rautaa. Nyt olisi kyllä mielenkiintoista päästä näkemään, mitkä rauta-arvot ovat näin raskausaikana.

Sitä tässä kovasti toivotaan ainakin olot ovat vieläkin huonot ja oksennan edelleen joka päivä. Iltapäivisin olo on pikkuhiljaa alkanut paranemaan. Viime raskaudessa olin päässyt tässä kohtaa palaamaan töihin, kun pahoinvointi loppui keskenmenon aikoihin. Pientä jännitystä on ilmassa, kun pikkuhiljaa viikkoja on sen verran, että pahoinvointikin voi alkaa helpottamaan, mutta tietysti pelottaa mikä on syynä, jos pahoinvointi loppuu.

 

Ensimmäisessä raskaudessa keskenmeno tuli kyllä täysin puskista ja todella järkytti turvallisuuden tunnetta. Keskenmeno ja lapsettomuus ovat kyllä olleet elämäni rankimmat kokemukset. Tämä kaikki on vain tuntunut todella pahalta, kun itselleni ainoa selkeä haave elämässä on ollut oma perhe ja lapset.

Minulla oli myös alhaiset rauta-arvot keskenmenon jälkeen, mutta sain arvot tosi hyvin nousemaan kun söin Sideral -merkkistä rautaa. Nyt olisi kyllä mielenkiintoista päästä näkemään, mitkä rauta-arvot ovat näin raskausaikana.

Sitä tässä kovasti toivotaan ainakin olot ovat vieläkin huonot ja oksennan edelleen joka päivä. Iltapäivisin olo on pikkuhiljaa alkanut paranemaan. Viime raskaudessa olin päässyt tässä kohtaa palaamaan töihin, kun pahoinvointi loppui keskenmenon aikoihin. Pientä jännitystä on ilmassa, kun pikkuhiljaa viikkoja on sen verran, että pahoinvointikin voi alkaa helpottamaan, mutta tietysti pelottaa mikä on syynä, jos pahoinvointi loppuu.

Uskon, itelle se keskenmeno tarjos sellasen pienen välähdyksen siitä tuskasta, mitä monet joutuu käymään paljon perusteellisemmin läpi.

Varmaan kyllä tosi kuumottavaa toi pahoinvoinnin hellittäminen yhtään, vaikka tietääkin, että se voi olla tossa kohtaa ihan normaalia...

Mulla pahoinvointi aavistuksen hellitti kyllä kasvun pysähtymisen jälkeen, en joutunut oksentamaan joka päivä, mutta loppui vasta istukan irtoamiseen.

Mutta ei voi kun todeta, että jokainen lapsi on ihme.

 

Kaikki oli hyvin nt-ultrassa

Onnittelut

 

Täällä kanssa NT-ultra nyt takana ja kaikki oli hyvin Pieni liikkui vilkkaasti ja sykkeet oli hyvät. Kirje seulastakin tuli jo ja ei todettu riskiä. Laskettu aika tarkentui samalla muutaman päivän aiemmaksi.

 

Täällä kanssa NT-ultra nyt takana ja kaikki oli hyvin Pieni liikkui vilkkaasti ja sykkeet oli hyvät. Kirje seulastakin tuli jo ja ei todettu riskiä. Laskettu aika tarkentui samalla muutaman päivän aiemmaksi.

Ihanaa, onnea

 

Täällä kanssa NT-ultra nyt takana ja kaikki oli hyvin Pieni liikkui vilkkaasti ja sykkeet oli hyvät. Kirje seulastakin tuli jo ja ei todettu riskiä. Laskettu aika tarkentui samalla muutaman päivän aiemmaksi.

Mahtavaa!

 

Meitä on nyt kaksi salaisessa Facebook-ryhmässä. Laittakaa mulle viestiä, jos haluatte mukaan

 

Ultrassa kaikki hyvin viikot menikin muutamalla päivällä eteenpäin, nyt olis koon mukaan 11+0 oli kyllä ihana kokemus toi kätilön ultra yksityisellä, sai jopa videoita sähköpostiin kauhea vauhti oli vauvalla

 

Uskaltaudunpa minäkin kirjoittamaan, tosin nimettömänä vielä toistaiseksi.
Täällä menossa rv 12+3 ja esikoinen tulossa. La 6.11.
Torstaina oli nt-ultra jossa kaikki näytti hyvältä. Vielä tosin odottelen kirjettä saapuvaksi (ehkä ensi viikolla?) että selviää loputkin tulokset.

Pääsiäisenä alkoi kauhea pahoinvointi joka on vihdoin alkanut tällä viikolla helpottamaan. Painoa tippunut ekasta neuvolakäynnistä lähes 5kg oksentelun takia joka kyllä vaikuttanut paljon yleiseen jaksamiseen kun yhdessä vaiheessa edes nesteet eivät meinanneet pysyä sisällä
Tänään heräsin kuin uutena ihmisenä ja on ensimmäinen päivä kun en ole oksentanut kertaakaan, tuntuu ihan luksukselta väsymys myös hävinnyt, ruoka maistuu ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että saa taas normaalista elämästä ja rutiineista kiinni.

Puolentoista viikon päästä joudun ylimääräiseen sokerirasitukseen kun sukurasite diabetekselle on niin korkea. Vähän se jännittää kun käsittääkseni yhdestäkin arvon ylityksestä saa radi tuomion, ja hirvittää jos joutuu muokkaamaan itselleni sopivaa ruokavaliota. Koskaan ei kyllä ole ollut ongelmia sokereiden kanssa joten toivottavasti selviän puhtain paperein siitä.

Vieläkään ei uskalla täysin uskoa että vauva tulossa. Olen yrittänyt vaan tsempata itseäni viikosta toiseen ja asetin itselleni seuraavaksi tavoitteeksi rakenneultran joka varattuna rv 21 tienoille. Jos siellä näyttää kaikki hyvältä uskaltaa varmaan jo alkaa tehdä vauvalle hankintoja. Vielä en ole uskaltanut hankkia mitään enkä kertoa asiasta kenellekään.

Terkuin S

 

Uskaltaudunpa minäkin kirjoittamaan, tosin nimettömänä vielä toistaiseksi.
Täällä menossa rv 12+3 ja esikoinen tulossa. La 6.11.
Torstaina oli nt-ultra jossa kaikki näytti hyvältä. Vielä tosin odottelen kirjettä saapuvaksi (ehkä ensi viikolla?) että selviää loputkin tulokset.

Pääsiäisenä alkoi kauhea pahoinvointi joka on vihdoin alkanut tällä viikolla helpottamaan. Painoa tippunut ekasta neuvolakäynnistä lähes 5kg oksentelun takia joka kyllä vaikuttanut paljon yleiseen jaksamiseen kun yhdessä vaiheessa edes nesteet eivät meinanneet pysyä sisällä
Tänään heräsin kuin uutena ihmisenä ja on ensimmäinen päivä kun en ole oksentanut kertaakaan, tuntuu ihan luksukselta väsymys myös hävinnyt, ruoka maistuu ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että saa taas normaalista elämästä ja rutiineista kiinni.

Puolentoista viikon päästä joudun ylimääräiseen sokerirasitukseen kun sukurasite diabetekselle on niin korkea. Vähän se jännittää kun käsittääkseni yhdestäkin arvon ylityksestä saa radi tuomion, ja hirvittää jos joutuu muokkaamaan itselleni sopivaa ruokavaliota. Koskaan ei kyllä ole ollut ongelmia sokereiden kanssa joten toivottavasti selviän puhtain paperein siitä.

Vieläkään ei uskalla täysin uskoa että vauva tulossa. Olen yrittänyt vaan tsempata itseäni viikosta toiseen ja asetin itselleni seuraavaksi tavoitteeksi rakenneultran joka varattuna rv 21 tienoille. Jos siellä näyttää kaikki hyvältä uskaltaa varmaan jo alkaa tehdä vauvalle hankintoja. Vielä en ole uskaltanut hankkia mitään enkä kertoa asiasta kenellekään.

Terkuin S

tervetuloa mukaan!

 

Uskaltaudunpa minäkin kirjoittamaan, tosin nimettömänä vielä toistaiseksi.
Täällä menossa rv 12+3 ja esikoinen tulossa. La 6.11.
Torstaina oli nt-ultra jossa kaikki näytti hyvältä. Vielä tosin odottelen kirjettä saapuvaksi (ehkä ensi viikolla?) että selviää loputkin tulokset.

Pääsiäisenä alkoi kauhea pahoinvointi joka on vihdoin alkanut tällä viikolla helpottamaan. Painoa tippunut ekasta neuvolakäynnistä lähes 5kg oksentelun takia joka kyllä vaikuttanut paljon yleiseen jaksamiseen kun yhdessä vaiheessa edes nesteet eivät meinanneet pysyä sisällä
Tänään heräsin kuin uutena ihmisenä ja on ensimmäinen päivä kun en ole oksentanut kertaakaan, tuntuu ihan luksukselta väsymys myös hävinnyt, ruoka maistuu ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että saa taas normaalista elämästä ja rutiineista kiinni.

Puolentoista viikon päästä joudun ylimääräiseen sokerirasitukseen kun sukurasite diabetekselle on niin korkea. Vähän se jännittää kun käsittääkseni yhdestäkin arvon ylityksestä saa radi tuomion, ja hirvittää jos joutuu muokkaamaan itselleni sopivaa ruokavaliota. Koskaan ei kyllä ole ollut ongelmia sokereiden kanssa joten toivottavasti selviän puhtain paperein siitä.

Vieläkään ei uskalla täysin uskoa että vauva tulossa. Olen yrittänyt vaan tsempata itseäni viikosta toiseen ja asetin itselleni seuraavaksi tavoitteeksi rakenneultran joka varattuna rv 21 tienoille. Jos siellä näyttää kaikki hyvältä uskaltaa varmaan jo alkaa tehdä vauvalle hankintoja. Vielä en ole uskaltanut hankkia mitään enkä kertoa asiasta kenellekään.

Terkuin S

Kuulostaa tutulta sun kokemukset, täällä on myös oksenneltu ja sokerirasitukseen joudun myös Hienoa, jos pahoinvointi alkaisi vihdoin helpottaa itse oksennan vielä 1-3 krt päivässä, viikkoja 11+2. Elättelen toiveita, että pahoinvointi loppuisi 12 viikon tietämillä ja pääsisin vielä takaisin töihin. Pahoinvointi on helpottanut onneksi jo huomattavasti, pahimpina aikoina oksensin 5-8krt päivässä.

Sokerirasituksen varasin vasta 16 viikolle, tämän pahoinvoinnin takia en uskalla mennä aikaisemmin. Tuntuu järkyttävältä pelkkä ajatuskin, että mitään ei saa syödä etukäteen toivon mukaan olot olisivat siihen mennessä huomattavasti paremmat.

 

Mulla ei oo tässä raskaudessa sokerirasitusta, koska aiemmat raskausajan diabetekset johti sitten ihan tyypin 2 diabetekseen Eli kotona ihan vaan mittaan sokereita ja ne on kyl pelkällä tablettihoidolla pysyny hyvänä

 

Mä mahdun just siihen pieneen porsaanreikään sokerirasitusta koskevissa ohjeistuksissa, et yks on tehty aikoinaan, oli priimaa, ei sukurasitteita ja aiemmissa raskauksissa ei mitään radiin viittavaa, joten mä en ole menossa sokerirasitukseen. Lupasin kyllä neuvolassa, että jos yhtään mitään epälyttävää ilmenee, ni toki mittailen kotona tms.

Mutta huh, sokerirasitus, en vois ainakaan ite ajaa sinne myöhemmillä viikoilla, koska lähtis varmaan taju jossain kohtaa. Tää ilmiö ollut kaikissa raskauksissa, jos aamulla ei syö mitään fiksua ja juo riittävästi, kun alkaa viikkoja olla enemmän ku mitä pahoinvointimasokismi edellyttää (tällä hetkellä siis useimmiten meen pätkäpaastolla lounaaseen, koska nälkäsenä on vähemmän kammottava olo ku syöneenä), ni tajun lähteminen on ihan todellinen uhka. Kerran suihkussa ja kerran kaupan kassalla tullu testattua, ei jatkoon.

 

Mulla ei oo tässä raskaudessa sokerirasitusta, koska aiemmat raskausajan diabetekset johti sitten ihan tyypin 2 diabetekseen Eli kotona ihan vaan mittaan sokereita ja ne on kyl pelkällä tablettihoidolla pysyny hyvänä

Hyvä, että pysynyt kuitenkin hoidolla balanssissa

 

Mutta mulla on nyt aika ultraan! Posti jopa toi kutsun, olin ihan valmis soittelemaan polille ja tivaamaan, että saanhan tietää ajan ennen ku se on... 12+5 taitaa ajottua se ultra. Ihan ok siihen nähden, että kävin neuvolassa ekaa kertaa vasta 9+6. Pitää vielä koittaa saada mies mukaan ja lapset hoitoon, koska luulen, että vois olla sillekin aika jännää nähdä, mitä vauvoille kuuluu, meni sitten hyvin tai huonosti. Mutta saapa nähdä, pääseekö irtoamaan rakennustyömaalta. Pientä painetta saada talo valmiiksi ajoissa.

 

Kuulostaa tutulta sun kokemukset, täällä on myös oksenneltu ja sokerirasitukseen joudun myös Hienoa, jos pahoinvointi alkaisi vihdoin helpottaa itse oksennan vielä 1-3 krt päivässä, viikkoja 11+2. Elättelen toiveita, että pahoinvointi loppuisi 12 viikon tietämillä ja pääsisin vielä takaisin töihin. Pahoinvointi on helpottanut onneksi jo huomattavasti, pahimpina aikoina oksensin 5-8krt päivässä.

Sokerirasituksen varasin vasta 16 viikolle, tämän pahoinvoinnin takia en uskalla mennä aikaisemmin. Tuntuu järkyttävältä pelkkä ajatuskin, että mitään ei saa syödä etukäteen toivon mukaan olot olisivat siihen mennessä huomattavasti paremmat.

Toi määrä oksentamista käy kyllä jo ihan työstä.
Sokerirasitukseen sit jotain kivaa tekemistä mukaan, et saa ees vähän ajatuksia muualle siitä litkusta ja sen pitämisestä sisällä...

 

Mutta mulla on nyt aika ultraan! Posti jopa toi kutsun, olin ihan valmis soittelemaan polille ja tivaamaan, että saanhan tietää ajan ennen ku se on... 12+5 taitaa ajottua se ultra. Ihan ok siihen nähden, että kävin neuvolassa ekaa kertaa vasta 9+6. Pitää vielä koittaa saada mies mukaan ja lapset hoitoon, koska luulen, että vois olla sillekin aika jännää nähdä, mitä vauvoille kuuluu, meni sitten hyvin tai huonosti. Mutta saapa nähdä, pääseekö irtoamaan rakennustyömaalta. Pientä painetta saada talo valmiiksi ajoissa.

Ompas eroja ultra-aikojen varaamisessa, meillä varattiin itse aika netistä, kun lähete oli mennyt eteenpäin.

Itse en viime raskauden keskenmenon jälkeen ole suostunut menemään enää yksin ultraan. Mies saa luvan ehtiä jokaisella kerralla mukaan, vaikka kiireinen on töissä niin hirveää se huonojen uutisten kuuleminen oli, etten yksin halua siellä olla, jos niin kävisi.

 

Toi määrä oksentamista käy kyllä jo ihan työstä.
Sokerirasitukseen sit jotain kivaa tekemistä mukaan, et saa ees vähän ajatuksia muualle siitä litkusta ja sen pitämisestä sisällä...

Kokopäivätyönä olen sitä viimeiset 6 viikkoa tehnytkin kun olen ollut sairaslomalla oikeista töistä.

Täytyy varmaan joku neulonta tai virkkaustyö ottaa mukaan

 

Mulla on nt-ultra 14.5., silloin viikkoja kuukautisista laskettuna jo about 13+4. En tiedä miten en ollut ihan kartalla siinä soittaessa että olisi pyytänyt vähän aiemmin.

 

Ompas eroja ultra-aikojen varaamisessa, meillä varattiin itse aika netistä, kun lähete oli mennyt eteenpäin.

Itse en viime raskauden keskenmenon jälkeen ole suostunut menemään enää yksin ultraan. Mies saa luvan ehtiä jokaisella kerralla mukaan, vaikka kiireinen on töissä niin hirveää se huonojen uutisten kuuleminen oli, etten yksin halua siellä olla, jos niin kävisi.

Mä todennäkösesti pysyisin vielä joltisesti kasassa kotiin asti, tai edes parkkipaikalle, musta oli jotenki tosi kiusallista itkee terkalle, tiedä mikä tunnelukko sitten. Pidin kulissit tk:ssa ja menin sitte autoon itkemään. Mut joo, ois se kyllä vielä paljon hirveempää jossain nt-ultrassa todeta, että hei hei haaveet. Ja sieltä ois vielä se parin tunnin kotimatkakin ajettavana.

 

Ompas eroja ultra-aikojen varaamisessa, meillä varattiin itse aika netistä, kun lähete oli mennyt eteenpäin.

Itse en viime raskauden keskenmenon jälkeen ole suostunut menemään enää yksin ultraan. Mies saa luvan ehtiä jokaisella kerralla mukaan, vaikka kiireinen on töissä niin hirveää se huonojen uutisten kuuleminen oli, etten yksin halua siellä olla, jos niin kävisi.

Mutta voi että mä tykkään, ku täällä saa ns. palvelua neuvolassa, siis labra-ajankin terkka varas mulle, kysy vaan, että varaako heti vai haluanko varata ite ja tartuin tilaisuuteen. Inhoon kaikkea varaamista ja ne meinaa aina jäädä roikkumaan, joten ihan loistavaa

 

Kokopäivätyönä olen sitä viimeiset 6 viikkoa tehnytkin kun olen ollut sairaslomalla oikeista töistä.

Täytyy varmaan joku neulonta tai virkkaustyö ottaa mukaan

On se kyllä aikamoinen toimenkuva. En hae tota paikkaa, ihan tää syljen kakostelu riittää mulle.

Mä näin just unta, et tein tällee 10+5 negatiivisen raskaustestin ja revin pelihousuni, koska ajattelin unessani, että mä en kolmatta kertaa ala ottamaan pelkkää raskauspahoinvointia. Sitte heräsin ja en nyt sitte jaksanu ollakaan enää paniikissa. Mun unimaailmalla menis mielenterveys jos alkais ottamaan niitä jonain vinkkivinkkeinä...

 

Mä todennäkösesti pysyisin vielä joltisesti kasassa kotiin asti, tai edes parkkipaikalle, musta oli jotenki tosi kiusallista itkee terkalle, tiedä mikä tunnelukko sitten. Pidin kulissit tk:ssa ja menin sitte autoon itkemään. Mut joo, ois se kyllä vielä paljon hirveempää jossain nt-ultrassa todeta, että hei hei haaveet. Ja sieltä ois vielä se parin tunnin kotimatkakin ajettavana.

Mä en kyllä viimeksi pysynyt kasassa nt-ultrassa, kun huonot uutiset tuli täysin puun takaa. Itkeä vollotin siellä ja koitin jotenkin kuunnella mitä pitää lääkkeellisessä tyhjennyksessä tehdä. Oli varmaan näky sekin kun käveltiin sairaalasta autolle ja itkin koko matkan

Tässä raskaudessa oon puolestaan joka vastaanotolla itkenyt hyvien uutisten takia. Jotenkin kun on tuo keskenmeno alla, niin sykkeen näkeminen kerta toisensa jälkeen saa kyynelkanavat aukeemaan.