No mä kanssa vähän elin toivossa, että jos ois saanu varhaisultran sen keskenmenon takia, mutta eipä herunu. Ei meillä kyllä varmaan koko kunnassa just nyt edes oo töissä ketään, kuka osais sen hoitaa. Keskussairaala varmaan muuten vaan ihan tukossa.
Onneks tämä on jo 7. raskaus ja vaan kuudes meni kesken, eli viis lasta viime vuosikymmenellä synnytetty, jotenkin helpompi olla luottavainen, että voi se varmaan vieläkin ihan hyvin mennä. (Ja aina on se kortti vedettävissä itelle lohdutukseks, että niitä eläviä lapsia on jo, niistä saa olla tosi kiitollinen.) Vaikka ikää on tietysti nyt selvästi enemmän, niin se vähän jännittää.
Nyt on paperilla 9+5, saa nähdä, tarkentuuko vielä, jos kaikki on hyvin vielä nt-ultrassa.
Tää on jotenkin ihan hämmentävä tilanne, kun pahoinvointi on ollut paljon helpompaa kuin kahdessa edellisessä raskaudessa, alkoi myös myöhemmin. Aika pessimistinä menin sinne varhaisultraan viime viikon lopulla ja tunnelma kääntyi aika hysteeriseksi, kun sykkeitä löytyikin kaksi ja oikein vilkasta liikehdintää. Nyt kyllä sitten revin aivan totaalisesti pelihousuni, jos tämä menee vielä kesken, kun sykkeetkin on jo nähty ja koettu se käsittämätön hetki, että niitä on kaksi.
Päivittäin on pientä harkkasupistusten tuntusta kiristelyä, mutta ainakaan ultrassa mikään ei viitannut siihen, että se tekis mitään. Toki sitä ei ollut vielä montaa päivää ollutkaan. Toivotaan parasta, kunnes toisin todistetaan. Ei oo varmaan näin kovaa vauvakuumetta ollut ikinä.