Olin itse paikalla tosi lähellä lavaa, ja minulla livenä huomio kiinnittyi erityisesti Kärtsän/Jeren lämpöä täynnä oleviin katseisiin Bojania kohtaan. Olin itsekin ihan täynnä rakkautta sen esityksen jälkeen, ja olikin yllättävää lukea miten ristiriitaiset tunnelmat palstoilla oli. Joissain kohdissa näen kyllä myös vakavoitumista ja jonkinlaista surumielisyyden vivahdetta, mut en usko sen olevan mitään negatiivista. Joissakin kohdissa loppuhalauksissa molemmat vaikuttavat minun mielestä liikuttuneilta.
Mun mielestä tässä CCC:ssa on jotain erilaista, hienovaraista herkkyyttä NT:n riemuun ja räjähtävään lataukseen verrattuna, ja se on omalla tavallaan tosi ihanaa