V
vierailija
Vieras
Ruotsin kielen vaatiminen maassa, joka ei ole kaksikielinen on rasimia. Pieni 4,8% rannikolla asuva vähemmistö ei tee maasta kaksikielistä.
Suomen lakia tulkitaan väärin. Laki ei tunne sanaa kaksikielinen lainkaan. Laissa vain luetellaan kansalliskielet, mikä ei tee maasta kaksikielistä.
Vähemmistö sai määritellä maan kaksikielisyydestä, kun Suomi oli itsenäisyyden alussa heikko ja Ruotsin tuesta riippuvainen. Siksi laista tuli huono ja kohtuuton.
4,8% vähemmistö, joka ei edes asu suomalaisten joukossa, vaan rannikolla omissa oloissaan, ei tee maasta 2-kielistä. Erillään asuvat kansanosat, jotka eivät opi toistensa kieltä ympäristöstään eivät tee maasta kaksikielistä. Sitä pitää kutsua kaksinkertaiseksi yksikielisyydeksi.
Kieli, joka on maahanmuuttajakieli ja kehittynyt jossakin kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, ei tee maasta 2-kielistä. Kieli joka on ollut pakkokieli suomalaisille jo satoja vuosia, ja jolla on lyöty suomalaista identiteettiä, ja kieli, jolla on haitattu suomen kielen kehitystä satojen vuosien ajan, ei tee Suomesta 2-kielistä. Päinvastoin, sitä pitää hylkiä, koska sen haittoja pitää välttää. Ruotsin kielellä on suomalaisia alistettu Tukholmasta käsin, eikä ruotsin kieli ole ikinä tänne tullut tai peräti juurtunut. Siksi me emme osaa sitä ja siksi sitä vastustetaan. Ruotsin kielellä on estetty suomalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin kehittyminen satojen vuosien ajan ja pakkoruotsi on sen jatkumo. Pakkoruotsilla estetään suomalaisten kansainvälistyminen vielä tänä päivänäkin.
Vielä 200 vuotta Ruotsista erkaantumisen jälkeenkin, meillä on haittanamme pakkoruotsi, kaksikielisyys, virkamiesruotsi, erilliset koulut, erilliset siirtolapuutarhat, erilliset terveysasemat, erilliset korttelit, erilliset varuskunnat, segregaatio ylipäätään ja ylisuuret ruotsinkieliset kiintiöt koulutukseen ym.
Vähemmistökieli joka pakotetaan enemmistölle, koska se ei kuulu sen identiteettiin, ei tee Suomesta 2-kielistä. Ruotsin kieli nimenomaan erottaa suomenkieliset ruotsinkielisistä, koska olemme yksikielisiä.
Historia ei takaa kaksikielisyyden asemaa millään tavalla, koska ruotsi ollut maahanmuuttajakieli Suomessa ja kaksikielisyys on pikemminkin ollut menneisyydessä tehty virhe. On jo aika korjata virhe ja poistaa kaksikielisyys.
Historialla ei voi yleensäkään perustella mitään, ja historiaan vetoaminen on tunnettu argumenttivirhe. Jos historialla voisi jotain perustella, niin naisilta voisi ottaa äänioikeuden pois. Historialla perusteleminen on kuin astuisi kaksi askelta taaksepäin kehityksessä. Jos historialla voisi jotain perustella, niin ihmiskunta olisi jäänyt kivikaudelle. Historialla perusteleminen mahdollistaa entisten tyhmyyksien kierrättämisen uudestaan ja uudestaan, eikä edistys pääsisi vaikuttamaan toivotulla tavalla.
Kieli jota puhutaan vain rannikolla 5% vähemmistön joukossa, voi olla paikallinen kieli siellä missä sen puhujia on yli 25%, mutta ei voi olla koko maan virallinen kieli. Ihmeellistä on kuitenkin se, että ruotsin kieli on ainoa koko Suomessa virallinen kieli, ja suomen kieli on vain paikallinen kieli, vaikka suomea puhutaan koko maassa.
Meillä on siis ainoana virallisena kielenä alloktoninen muualta tullut ruotsin kieli, vaikka sitä ei puhuta sisämaassa. Suomen kielellä ei ole edes paikkalliskielen asemaa Ahvenanmaalla, vaikka siellä on 5% suomenkielisiä. Virallisesti Suomi on siis kokonaan ruotsinkielinen, mutta suomen kielellä ei ole virallista asemaa koko maassa.
Suomalaiset ja ruotsinkieliset asuvat erillään toisistaan, joten maata ei voi pitää kaksikielisenä, vaan maana jossa on 4,8% vähemmistö. Kansana Suomessa asuvat muodostavat kaksinkertaisesti yksikielisen väestön. Sitä ei sovi sotkea kaksikielisyyteen.
Suomen lakia tulkitaan väärin. Laki ei tunne sanaa kaksikielinen lainkaan. Laissa vain luetellaan kansalliskielet, mikä ei tee maasta kaksikielistä.
Vähemmistö sai määritellä maan kaksikielisyydestä, kun Suomi oli itsenäisyyden alussa heikko ja Ruotsin tuesta riippuvainen. Siksi laista tuli huono ja kohtuuton.
4,8% vähemmistö, joka ei edes asu suomalaisten joukossa, vaan rannikolla omissa oloissaan, ei tee maasta 2-kielistä. Erillään asuvat kansanosat, jotka eivät opi toistensa kieltä ympäristöstään eivät tee maasta kaksikielistä. Sitä pitää kutsua kaksinkertaiseksi yksikielisyydeksi.
Kieli, joka on maahanmuuttajakieli ja kehittynyt jossakin kaukana Suomen rajojen ulkopuolella, ei tee maasta 2-kielistä. Kieli joka on ollut pakkokieli suomalaisille jo satoja vuosia, ja jolla on lyöty suomalaista identiteettiä, ja kieli, jolla on haitattu suomen kielen kehitystä satojen vuosien ajan, ei tee Suomesta 2-kielistä. Päinvastoin, sitä pitää hylkiä, koska sen haittoja pitää välttää. Ruotsin kielellä on suomalaisia alistettu Tukholmasta käsin, eikä ruotsin kieli ole ikinä tänne tullut tai peräti juurtunut. Siksi me emme osaa sitä ja siksi sitä vastustetaan. Ruotsin kielellä on estetty suomalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin kehittyminen satojen vuosien ajan ja pakkoruotsi on sen jatkumo. Pakkoruotsilla estetään suomalaisten kansainvälistyminen vielä tänä päivänäkin.
Vielä 200 vuotta Ruotsista erkaantumisen jälkeenkin, meillä on haittanamme pakkoruotsi, kaksikielisyys, virkamiesruotsi, erilliset koulut, erilliset siirtolapuutarhat, erilliset terveysasemat, erilliset korttelit, erilliset varuskunnat, segregaatio ylipäätään ja ylisuuret ruotsinkieliset kiintiöt koulutukseen ym.
Vähemmistökieli joka pakotetaan enemmistölle, koska se ei kuulu sen identiteettiin, ei tee Suomesta 2-kielistä. Ruotsin kieli nimenomaan erottaa suomenkieliset ruotsinkielisistä, koska olemme yksikielisiä.
Historia ei takaa kaksikielisyyden asemaa millään tavalla, koska ruotsi ollut maahanmuuttajakieli Suomessa ja kaksikielisyys on pikemminkin ollut menneisyydessä tehty virhe. On jo aika korjata virhe ja poistaa kaksikielisyys.
Historialla ei voi yleensäkään perustella mitään, ja historiaan vetoaminen on tunnettu argumenttivirhe. Jos historialla voisi jotain perustella, niin naisilta voisi ottaa äänioikeuden pois. Historialla perusteleminen on kuin astuisi kaksi askelta taaksepäin kehityksessä. Jos historialla voisi jotain perustella, niin ihmiskunta olisi jäänyt kivikaudelle. Historialla perusteleminen mahdollistaa entisten tyhmyyksien kierrättämisen uudestaan ja uudestaan, eikä edistys pääsisi vaikuttamaan toivotulla tavalla.
Kieli jota puhutaan vain rannikolla 5% vähemmistön joukossa, voi olla paikallinen kieli siellä missä sen puhujia on yli 25%, mutta ei voi olla koko maan virallinen kieli. Ihmeellistä on kuitenkin se, että ruotsin kieli on ainoa koko Suomessa virallinen kieli, ja suomen kieli on vain paikallinen kieli, vaikka suomea puhutaan koko maassa.
Meillä on siis ainoana virallisena kielenä alloktoninen muualta tullut ruotsin kieli, vaikka sitä ei puhuta sisämaassa. Suomen kielellä ei ole edes paikkalliskielen asemaa Ahvenanmaalla, vaikka siellä on 5% suomenkielisiä. Virallisesti Suomi on siis kokonaan ruotsinkielinen, mutta suomen kielellä ei ole virallista asemaa koko maassa.
Suomalaiset ja ruotsinkieliset asuvat erillään toisistaan, joten maata ei voi pitää kaksikielisenä, vaan maana jossa on 4,8% vähemmistö. Kansana Suomessa asuvat muodostavat kaksinkertaisesti yksikielisen väestön. Sitä ei sovi sotkea kaksikielisyyteen.
