Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Jätän tämän vain tähän odottamaan mustavalkoista ajattelua. Joillekinhan on vain kaksi vaihtoehtoa.
Suhteessani oli ongelmia jo kauan, kunnes noin kolme vuotta sitten asiat kärjistyivät ja henkinen väkivalta lisääntyi ja tuli fyysinen uhka. Miten huono ihminen olinkaan, kun sain tätä kohdalleni. Ja niin sai muutkin. Suunnilleen vuosi sitten tuli syytökset ja tosi omituiset puheet. Miksi ihmeessä kaikki asiat mitä sanoin suustani oli väärin ja minä en tiennyt enää mitään. Kun luin artikkelin miten joku oli saanut apua vuosia kestäneeseen päänsärkyynsä niin puolisoni totesi ivallisesti ettei hänen päätään ole särkenyt enää vuosiin. Miksi hän valehteli, kun varmasti tiesin valehtelevan. Syytteli jatkuvasta valittamisestani. En tiedä mistä olen valittanut. Eilen viimeksi hävetti kaupassa, kun ei löytänyt juuri tiettyä tuotetta hyllystä, joten alkoi kovaäänisesti yksin haukkua kauppiasta eri tavoin. Ihmiset katsoi ja minä halusin vajota maan alle. Tuote muuten löytyi lopulta, kun etsin. Eräs lähetti viestin wa:ssa ryhmään ja totesin sen olevan vittuilua erääseen aivan toisen lähettämään viestiin. Puolisoni ei tätä tajunnut vaan alkoi miettimään, että onhan meillä se ja selittää miten hänellä on kyllä kyseinen asia, eikä sitä tarvitse meille ainakaan ostaa. Kävin sanomassa lapselle huoneen ovella ruoan olevan valmista ja kun häntä ei kuulunut niin pyysin puolisoani käymään sanomassa. Hän totesi aivan vasta käyneensä ja ei hän aio siellä koko ajan rampata. Tiedän 100 varmasti ettei käynyt. On paljon muutakin. Menetti hermonsa, kun lapsi otti palan porkkanaa ja äkäisesti ärähti pitääkö sitä koko ajan olla syömässä ja hieroi päätänsä. Myös mielipide eri henkilöistä muuttuu päivässä päinvastaiseksi. Empatia kadonnut ja kompastuessani pahasti kommentoi sitä vain ivallisesti.
Minun tunteet on olleet jo kauan aivan muussa henkilössä. Jo ennen näitä. Viime aikojen tapahtumien perusteella puolisoni käytös ei ole vain narsismia. Siksi olen sen ajatellut. Jätän tämän vain tähän anonyymina.
Ehkä henkinen stressi aiheutti viime vuonna vakavan sairastumiseni.
 
Jätän tämän vain tähän odottamaan mustavalkoista ajattelua. Joillekinhan on vain kaksi vaihtoehtoa.
Suhteessani oli ongelmia jo kauan, kunnes noin kolme vuotta sitten asiat kärjistyivät ja henkinen väkivalta lisääntyi ja tuli fyysinen uhka. Miten huono ihminen olinkaan, kun sain tätä kohdalleni. Ja niin sai muutkin. Suunnilleen vuosi sitten tuli syytökset ja tosi omituiset puheet. Miksi ihmeessä kaikki asiat mitä sanoin suustani oli väärin ja minä en tiennyt enää mitään. Kun luin artikkelin miten joku oli saanut apua vuosia kestäneeseen päänsärkyynsä niin puolisoni totesi ivallisesti ettei hänen päätään ole särkenyt enää vuosiin. Miksi hän valehteli, kun varmasti tiesin valehtelevan. Syytteli jatkuvasta valittamisestani. En tiedä mistä olen valittanut. Eilen viimeksi hävetti kaupassa, kun ei löytänyt juuri tiettyä tuotetta hyllystä, joten alkoi kovaäänisesti yksin haukkua kauppiasta eri tavoin. Ihmiset katsoi ja minä halusin vajota maan alle. Tuote muuten löytyi lopulta, kun etsin. Eräs lähetti viestin wa:ssa ryhmään ja totesin sen olevan vittuilua erääseen aivan toisen lähettämään viestiin. Puolisoni ei tätä tajunnut vaan alkoi miettimään, että onhan meillä se ja selittää miten hänellä on kyllä kyseinen asia, eikä sitä tarvitse meille ainakaan ostaa. Kävin sanomassa lapselle huoneen ovella ruoan olevan valmista ja kun häntä ei kuulunut niin pyysin puolisoani käymään sanomassa. Hän totesi aivan vasta käyneensä ja ei hän aio siellä koko ajan rampata. Tiedän 100 varmasti ettei käynyt. On paljon muutakin. Menetti hermonsa, kun lapsi otti palan porkkanaa ja äkäisesti ärähti pitääkö sitä koko ajan olla syömässä ja hieroi päätänsä. Myös mielipide eri henkilöistä muuttuu päivässä päinvastaiseksi. Empatia kadonnut ja kompastuessani pahasti kommentoi sitä vain ivallisesti.
Minun tunteet on olleet jo kauan aivan muussa henkilössä. Jo ennen näitä. Viime aikojen tapahtumien perusteella puolisoni käytös ei ole vain narsismia. Siksi olen sen ajatellut. Jätän tämän vain tähän anonyymina.
Ehkä henkinen stressi aiheutti viime vuonna vakavan sairastumiseni.
Voimia sinulle, tuollainen kuulostaa tosi ikävältä. Jokin puolisoasi vaivaa, ja se ei välttämättä liity mitenkään sinuun - tai tarkoita, että hän olisi narsisti. Voi olla jotain muutakin. Ehkä hän on ärtynyt, kun on epävarma itsestään. Onko hänen elämässään ollut jotain muutoksia? Esim. työtehtävät muuttuneet, läheisiä kuollut, joku kaveri ikään kuin menestynyt häntä paremmin? Tai pettymyksiä kuten mennyt jokin hyvä työtilaisuus tmv. sivu suun? Monesti miehelle tulee jonkinlainen kriisi siinä vaiheessa, kun oma isä kuolee; tulee paineita, kun pitäisi itse olla se perheen vakain ja vahvin tukipylväs, mutta ei koe olevansa sitä. Se oireilee sitten ärtymyksenä kaikkein rakkaimpia kohtaan. Nykyään voi tulla kaikenlaisia someihastuksia myös kelle tahansa. Ne tekevät ihmisestä poissaolevan ja keskittymiskyvyttömän, mikä näkyy arkiasioiden unohteluina ja tunnekylmyutenä. Mitä tahansa se onkin, älä anna oman sisäisen lämpösi kylmetä, vaan osoita hänelle, että arvostat ja välität. Ehkä tilanne vielä paranee.
 
vierailija
Voimia sinulle, tuollainen kuulostaa tosi ikävältä. Jokin puolisoasi vaivaa, ja se ei välttämättä liity mitenkään sinuun - tai tarkoita, että hän olisi narsisti. Voi olla jotain muutakin. Ehkä hän on ärtynyt, kun on epävarma itsestään. Onko hänen elämässään ollut jotain muutoksia? Esim. työtehtävät muuttuneet, läheisiä kuollut, joku kaveri ikään kuin menestynyt häntä paremmin? Tai pettymyksiä kuten mennyt jokin hyvä työtilaisuus tmv. sivu suun? Monesti miehelle tulee jonkinlainen kriisi siinä vaiheessa, kun oma isä kuolee; tulee paineita, kun pitäisi itse olla se perheen vakain ja vahvin tukipylväs, mutta ei koe olevansa sitä. Se oireilee sitten ärtymyksenä kaikkein rakkaimpia kohtaan. Nykyään voi tulla kaikenlaisia someihastuksia myös kelle tahansa. Ne tekevät ihmisestä poissaolevan ja keskittymiskyvyttömän, mikä näkyy arkiasioiden unohteluina ja tunnekylmyutenä. Mitä tahansa se onkin, älä anna oman sisäisen lämpösi kylmetä, vaan osoita hänelle, että arvostat ja välität. Ehkä tilanne vielä paranee.
Kirjoitin vain pienen osan. Viime vuonna ihmettelin käytöstä eräässä toisessa paikassa ja sain vaihtoehdoksi tämän: https://www.is.fi/perhe/art-2000010077894.html
Pidän tuota mahdollisena.
 

Yhteistyössä