Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

Mikä hätänä?

 

Anteeksi jos paineistan. En saa oikein kiinni missä mennään ja näin pitkään jatkuneena se on käynyt liian raskaaksi.

Haluan nähdä sut

 

Haluan nähdä sut

Joku haluaa nähdä jonkun. Tiedätkö mikä muööa on mielessä? Se, että mä en riitä ja oon vaan tavallaan kieltäytynyt hyväksymästä sitä. Aidosti näin.

 

Mikä hätänä?

Jonkinlainen sielusuhde, jossa sydänten pyyntö on liian vaikeassa ristiriidassa yhden tai molempien reaalielämän valintojen kanssa. Mikä muu aiheuttaa tällaista tuskaa kuin jokin outo ja selittämätön yhteys. Tuntuu että hajoan tähän paikkaan.

 

Eikä ole kyse limerenssistä sillä tunteet ovat molemminpuoliset.

 

Joku haluaa nähdä jonkun. Tiedätkö mikä muööa on mielessä? Se, että mä en riitä ja oon vaan tavallaan kieltäytynyt hyväksymästä sitä. Aidosti näin.

Tuntuu ettet riitä vai on pelko? Vai miten? Haluan nähdä erään tuosta läheltä..

 

Riität sinä

 

Jonkinlainen sielusuhde, jossa sydänten pyyntö on liian vaikeassa ristiriidassa yhden tai molempien reaalielämän valintojen kanssa. Mikä muu aiheuttaa tällaista tuskaa kuin jokin outo ja selittämätön yhteys. Tuntuu että hajoan tähän paikkaan.

Ei se haittaa jos elämät ei täydellisesti sovi yhteen, riittää että ne sopii tietyiltä osin

 

Aivan sekaisin taas kaikki.

 

Kaksoisliekkisuhde. Yksi pakenee, toinen jahtaa. Yksi jahtaa, toinen pakenee. Tuota karusellia jatkuu kunnes molemmat ovat tajunneet rakkaudestaan sen mitä heidän kuuluu tajuta voidakseen parantua, voidakseen siis löytää ja hyväksyä itsensä ja kyetäkseen rakastamaan sekä vastaanottamaan tuota rakkautta kristallinkirkkaasti ja kristallinkevyesti. He eivät pääse eteenpäin toistensa kanssa vain rakastamalla toista, on myös rakastettava itseään tarpeeksi.

 

Kaksoisliekkisuhde. Yksi pakenee, toinen jahtaa. Yksi jahtaa, toinen pakenee. Tuota karusellia jatkuu kunnes molemmat ovat tajunneet rakkaudestaan sen mitä heidän kuuluu tajuta voidakseen parantua, voidakseen siis löytää ja hyväksyä itsensä ja kyetäkseen rakastamaan sekä vastaanottamaan tuota rakkautta kristallinkirkkaasti ja kristallinkevyesti. He eivät pääse eteenpäin toistensa kanssa vain rakastamalla toista, on myös rakastettava itseään tarpeeksi.

Tyhjänpäiväistä lätinää ja kyökkipsykologisointia.

 

Meillä hänen rintaansa lävistävä keihäs on häneltä puuttuva itserakkaus. Hän on kadottanut itsensä eikä ole tarpeeksi luonaan. Se pitää hänet erossa minusta. Minun keihääni on se rakkaus, jota tunnen häntä kohtaan. Minä olen kadottanut itseni enkä ole ollut tarpeeksi luonani. Se pitää minut erossa hänestä. Jos kumpikin tekee työnsä ja tahtoo löytää tykönsä, on meillekin mahdollisuus, on tälle erityislaatuiselle rakkaudellekin mahdollisuus. Ratkaisu ei löydy tuijottamalla ja venymällä lähes poikki sydämensä ulkopuolelle siihen sydämeen, jota niin kaipaisimme luo antamaan meille kaiken ja kaiken varmuuden. Pitää hiljetä oman sydämensä ääreen, ei pelkojen ja epävarmuuksien tai kenenkään muun, edes rakastetun äänen ääreen. Oman sydämen ääreen. Kuunnella sitä. Yksilöllinen, hiertämätön tie löytyy sieltä. Kun on sinut sydämensä kanssa, on helppo vastaanottaa sitä mitä se tarvitsee kun tarjotaan ja on helppo antaa sitä mikä siltä niin luonnollisesti tulee.

 

Mistä te vedätte noita paulikohelo-tason pseudoviisasteluja? Ihminen on joka hetki "luonaan", eikä itsestään irti pääse. Tuollaista höpinää voi suoltaa loputtomiin, mutta eivät tosiasiat niistä mihinkään muutu. Uskomatonta soopaa.

 

Kokemus on ollut voimakkain mitä minä olen ikinä kokenut. Se on ollut myös kivuliain kokemani kokemus. Tämä on jotain mitä harva valitsee haluta mennä läpi. En todellakaan toivo tällaista. Sitä vaan ei kasvukokemuksissa kysytä, haluaako. Tämä on ollut kaikkea muuta kuin onnea ja auvoa. Silti rakastan. Ulkopuolelta katsoen se sotii kaikkea logiikkaa vastaan. Eihän siinä toden totta mitään järkeä olekaan arkitodellisuuden mittarein. Kärsiä nyt näin kun niin paljon helpommallakin pääsisi. Voisi vaikka lopettaa rakastamasta. No eipä toimi niin. Tiedän että minäkin olen hänelle ollut jonkinlainen tavallisesta poikkeava Kokemus. Koemme toisiamme, kukin tahollaan. Eikä sille ole mitään päättymispäivää tiedossa. Voi joko taistella sitä vastaan ja väsähtää, tai antautua ja hyväksyä se.

 

Kokemus on ollut voimakkain mitä minä olen ikinä kokenut. Se on ollut myös kivuliain kokemani kokemus. Tämä on jotain mitä harva valitsee haluta mennä läpi. En todellakaan toivo tällaista. Sitä vaan ei kasvukokemuksissa kysytä, haluaako. Tämä on ollut kaikkea muuta kuin onnea ja auvoa. Silti rakastan. Ulkopuolelta katsoen se sotii kaikkea logiikkaa vastaan. Eihän siinä toden totta mitään järkeä olekaan arkitodellisuuden mittarein. Kärsiä nyt näin kun niin paljon helpommallakin pääsisi. Voisi vaikka lopettaa rakastamasta. No eipä toimi niin. Tiedän että minäkin olen hänelle ollut jonkinlainen tavallisesta poikkeava Kokemus. Koemme toisiamme, kukin tahollaan. Eikä sille ole mitään päättymispäivää tiedossa. Voi joko taistella sitä vastaan ja väsähtää, tai antautua ja hyväksyä se.

Tyypillistä pettäjän selittelyä: se vaan iski, en voinut mitään, oli pakko vaan käydä läpi, tämä oli välttämätön kasvukokemus, minä tässä olen kärsinyt, tämä oli niin ainutlaatuista ettei kukaan ymmärrä jne. Jea, right.

 

Mistä te vedätte noita paulikohelo-tason pseudoviisasteluja? Ihminen on joka hetki "luonaan", eikä itsestään irti pääse. Tuollaista höpinää voi suoltaa loputtomiin, mutta eivät tosiasiat niistä mihinkään muutu. Uskomatonta soopaa.

Sanotaanko että olet aina tuntenut sisäistä paloa maalariksi. Jostain syystä olet siinä hyvä, koska nautit siitä. Jostain syystä on kuin jokin vetovoima ajaisi sinut sen äärelle. Kevyttä ja helppoa kuin hengitys. Se on jotain mikä innostaa ja saa sut tuntemaan rauhaa sisällä tms. muuta hyvin positiivista. Maalatessa pääset flow-tilaan ja tuntuu että olet haasteista huolimatta elementissäsi. Haluat oppia lisää ja tunnet eläväsi. Saat hommasta energiaa ja voimaa kaikkeen. Se on jotain mitä kohti käännyt kuin itsestään. Kuitenkin, monituisista syistä päätätkin käyttää aikasi johonkin muuhun. Opeskelet vaikkapa kirjanpitäjäksi, koska siitä maksetaan hyvin, se on varmaa ja tyynnyttää pelkoja. Vanhemmatkin ovat tyytyväisiä. He kun pitävät maalaamista vähän humpuukihommana. Kuitenkin tuntuu että jokin hannaa etkä ole onnellinen. Korpeaa mennä töihin ja koko elämä tuntuu olevan sammuksissa. Olet iloton ja mietit tätäkö tämä elämä nyt sitten on. Samapa tuo olisi heittää lusikka nurkkaan heti huomenna ajattelet. Ehkä haluaisit maalata, mutta ei ole aikaa ja rahaakaan heittäytyä. Uskottelet että et koskaan voisi osata maalata, eikä niin nyt vaan voi aikuinen tehdä ja menisi se kirjanpitäjän tutkintokin hukkaan sitten. Tässä on kysymyksessä oletko poissa itseltäsi: kuihdut ja jatkat painavan kiven kantoa päättymätöntä rinnettä ylös vai suostutko olemaan luonasi: kunnioitat luontaista taipumusta ja tarvetta, joka tehdystä työstä huolimatta tuntuu kevyeltä kuin höyhen. Kumpaakaan ei ole pakko tehdä. Sen voi itse päättää tahtooko uida itseään vastavirtaan vai ei. Hyvin monet uivat vastavirtaan ja ovat onnettomia.

 

Tyypillistä pettäjän selittelyä: se vaan iski, en voinut mitään, oli pakko vaan käydä läpi, tämä oli välttämätön kasvukokemus, minä tässä olen kärsinyt, tämä oli niin ainutlaatuista ettei kukaan ymmärrä jne. Jea, right.

Kuka tässä on pettämisestä puhunut? Ei rakkaus vaadi pettämistä, päin vastoin.

 

Sanotaanko että olet aina tuntenut sisäistä paloa maalariksi. Jostain syystä olet siinä hyvä, koska nautit siitä. Jostain syystä on kuin jokin vetovoima ajaisi sinut sen äärelle. Kevyttä ja helppoa kuin hengitys. Se on jotain mikä innostaa ja saa sut tuntemaan rauhaa sisällä tms. muuta hyvin positiivista. Maalatessa pääset flow-tilaan ja tuntuu että olet haasteista huolimatta elementissäsi. Haluat oppia lisää ja tunnet eläväsi. Saat hommasta energiaa ja voimaa kaikkeen. Se on jotain mitä kohti käännyt kuin itsestään. Kuitenkin, monituisista syistä päätätkin käyttää aikasi johonkin muuhun. Opeskelet vaikkapa kirjanpitäjäksi, koska siitä maksetaan hyvin, se on varmaa ja tyynnyttää pelkoja. Vanhemmatkin ovat tyytyväisiä. He kun pitävät maalaamista vähän humpuukihommana. Kuitenkin tuntuu että jokin hannaa etkä ole onnellinen. Korpeaa mennä töihin ja koko elämä tuntuu olevan sammuksissa. Olet iloton ja mietit tätäkö tämä elämä nyt sitten on. Samapa tuo olisi heittää lusikka nurkkaan heti huomenna ajattelet. Ehkä haluaisit maalata, mutta ei ole aikaa ja rahaakaan heittäytyä. Uskottelet että et koskaan voisi osata maalata, eikä niin nyt vaan voi aikuinen tehdä ja menisi se kirjanpitäjän tutkintokin hukkaan sitten. Tässä on kysymyksessä oletko poissa itseltäsi: kuihdut ja jatkat painavan kiven kantoa päättymätöntä rinnettä ylös vai suostutko olemaan luonasi: kunnioitat luontaista taipumusta ja tarvetta, joka tehdystä työstä huolimatta tuntuu kevyeltä kuin höyhen. Kumpaakaan ei ole pakko tehdä. Sen voi itse päättää tahtooko uida itseään vastavirtaan vai ei. Hyvin monet uivat vastavirtaan ja ovat onnettomia.

Kaikki jaloimmat kalat uivat vastavirtaan. Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

 

Tarkoitushan kai olisi mm. kasvaa ihmiseksi joka nimenomaan ei esimerkiksi petä tai osallistu pettämiseen. Totuus ja rehellisyys all the way.

 

Äh, aivan turhaan kommentoin. Turhaa lätinää ovat omatkin kommenttini. Ei niistä ole mitään hyötyä.

 

Kaikki jaloimmat kalat uivat vastavirtaan. Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Kuolleet kalat menevät ulkoisen virran mukana, elävät sinne minne evät sille kalalle sopivimmin kuljettavat.

 

Kaikki jaloimmat kalat uivat vastavirtaan. Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Kala on kala. Se tekee luontaisesti sen mikä on sille sopivin ja ominaisin vähimmän voiman polku. Ihminen taas voi paniikkitunteilla ja järkeillä itsensä ihan muualle kuin missä hänen olisi hyvä. Kuvittelisin, että harva on tullut mestarimaalariksi aivan pelkällä tahdonvoimalla ja koska olisi jostain syystä nauttinut siitä miten maalaus ryöväsi häneltä elämänilon. Kyllä siinä luontaista taipumusta ja innostusta maalaamista kohtaan tarvitaan. Jos haluaa olla mestari siinä ettei oleminen tunnu hiekkapaperilta niin kannattaa kuulostella niitä taitoja, mielenkiinnonkohteita ja insentiivejä, jotka ovat olemassa kuin itsestään. Se voi vaikka olla tulla hyväksi kirjanpitäjäksi, koska jostain syystä halu tulla hyväksi kirjanpitäjäksi tuntuu siltä mikä polttelee näpeissä, vaikkei niin taitoja olisikaan.

Ihan vaan että jos pää on kipeä ja huomaa toistuvasti lyövänsä sitä seinään, vaikka tulee paha olo, niin sillekin on vaihtoehto. Saa niin tehdä, mutta onko siinä jotain jaloa? Ei minusta. Onko sitä pakko tehdä ihan tekemisen ilosta koska kerran on aloittanut, naapurikin tekee tai näyttääkseen kovuuttaan? Ei ole. Sitä voi kokeilla kerran, todeta että sattuu ja lopettaa siihen. Eikä ole syytä olla luottamatta aistimukseensa vain koska joku muu huokailee samasta. Antaa heidän huokailla. Se on selkeästi heidän juttunsa ja hyvä niin. Toisille on sitten toiset jutut.

 

Kala on kala. Se tekee luontaisesti sen mikä on sille sopivin ja ominaisin vähimmän voiman polku. Ihminen taas voi paniikkitunteilla ja järkeillä itsensä ihan muualle kuin missä hänen olisi hyvä. Kuvittelisin, että harva on tullut mestarimaalariksi aivan pelkällä tahdonvoimalla ja koska olisi jostain syystä nauttinut siitä miten maalaus ryöväsi häneltä elämänilon. Kyllä siinä luontaista taipumusta ja innostusta maalaamista kohtaan tarvitaan. Jos haluaa olla mestari siinä ettei oleminen tunnu hiekkapaperilta niin kannattaa kuulostella niitä taitoja, mielenkiinnonkohteita ja insentiivejä, jotka ovat olemassa kuin itsestään. Se voi vaikka olla tulla hyväksi kirjanpitäjäksi, koska jostain syystä halu tulla hyväksi kirjanpitäjäksi tuntuu siltä mikä polttelee näpeissä, vaikkei niin taitoja olisikaan.

Ihan vaan että jos pää on kipeä ja huomaa toistuvasti lyövänsä sitä seinään, vaikka tulee paha olo, niin sillekin on vaihtoehto. Saa niin tehdä, mutta onko siinä jotain jaloa? Ei minusta. Onko sitä pakko tehdä ihan tekemisen ilosta koska kerran on aloittanut, naapurikin tekee tai näyttääkseen kovuuttaan? Ei ole. Sitä voi kokeilla kerran, todeta että sattuu ja lopettaa siihen. Eikä ole syytä olla luottamatta aistimukseensa vain koska joku muu huokailee samasta. Antaa heidän huokailla. Se on selkeästi heidän juttunsa ja hyvä niin. Toisille on sitten toiset jutut.

No mikä sinun juttusi sitten on, ja ketä kaipaat ja miksi et sitten ole hänen kanssaan, jos kerran olet noin etevä?

 

Ei saa multakaan mitään glooriaa rituaalinomainen orjantappurakruunun sovittelu ja painostaminen kärsimyksen polkuun jalon palvelun ja kiitoksen nimissä. Minusta on ihana nähdä hyvinvoivia, iloisia ja säteileviä ihmisiä. Heillä on homma tasapainossa. Eivät anna tai ota liikaa. Tekevät sen mitä parhaiten osaavat ja nauttivat itsekin siitä. Palvelevat sillä tavalla kaikkia ja niin sanotusti ihan ilmaiseksi maksamatta liian kovaa henkilökohtaista hintaa.

Huomenta ja kivoja ajatuksia päivään naiselle. Pusu. Aamuvuoro ja tulevan toivot kutsuvat.

 

Ei saa multakaan mitään glooriaa rituaalinomainen orjantappurakruunun sovittelu ja painostaminen kärsimyksen polkuun jalon palvelun ja kiitoksen nimissä. Minusta on ihana nähdä hyvinvoivia, iloisia ja säteileviä ihmisiä. Heillä on homma tasapainossa. Eivät anna tai ota liikaa. Tekevät sen mitä parhaiten osaavat ja nauttivat itsekin siitä. Palvelevat sillä tavalla kaikkia ja niin sanotusti ihan ilmaiseksi maksamatta liian kovaa henkilökohtaista hintaa.

Huomenta ja kivoja ajatuksia päivään naiselle. Pusu. Aamuvuoro ja tulevan toivot kutsuvat.

Viittaat "ilmaiseksi palvelemisella" ja "sillä, mitä parhaiten osaavat" naimiseen. Turha kaunistella eufemismein, kun on selvää, mistä puhut.