Jaa-a. Niin minullakin on aina ollut vain musiikki yhtyeen kuuntelemisen perusteena. Toki ei ole haitannut, jos bändin spiritti on jollain lailla omaa mielikuvitusta ruokkiva, kuten erään isoiten ikinä fanittamani yhtyeen kohdalla oli.
Mä karsastin alkuun kaikkia Jokereiden biisejä, paitsi Carpe Diemiä. Siihenkin tutustuin vasta shipin kautta.
Mutta mä päättelin, että JO-konserttien seuraaminen tulee olemaan tuskaa, jos en tunne kappaleita ja mä päätin tutustua niihin. Ja niin siinä vain kävi, että live-vetojen kautta löysin vähitellen sisään niihin. Yksi käännekohta oli se, kun joku linkitti (ettei ois peräti ollut armaamme LadySLO) sen matkailumainoksen, missä Joksut esittää Vem da gresiä.
Jokin pieni pätkä jäi siitä mieleeni. Etsin biisin käsiini ja tykästyin. Live-vetoon vielä enemmän.
Yksi tärkeä oli myös Metulji. Sen löysin ensimmäisten joukossa ja vaikka siis EN ole surullisen musiikin ystävä, niin sen kappaleen kauneutta ja upeutta myös musiikillisesti ei voi kukaan kiistää. Erityisesti rakastan sitä kohtaa keskivaiheilla, jossa on sellainen puolen sekunnin pysähdys Ajattelin, että tällaisen biisin tekijöiden ON PAKKO muutenkin olla taitavia. Ja jatkoin vain sisäänajoa.
Konsertteihin mennessä olin tutustunut kaikkiin biiseihin ja kaikista myös pidin.
Se ei poista sitä tosiasiaa, ettei Joker Out koskaan tule olemaan musiikkia, jonka löytäisin pelkän musiikin takia, mutta se ei haittaa. Ei tarvitse laittaa kuin Dopamin, Nisam ti jos priznao, Gola, Vem da gres, Omamljeno telo tai Carpe Diem soimaan ja siirryn näihin ihaniin tunnelmiin, joita tämä kevät-kesäkausi itselleni antoi.