Käsikirjoitus seuraavaan Aki Kaurismäen elokuvaan (aka kävin katsomassa Kuolleet lehdet ja tietysti ajattelin näitä kahta):
Nuori komea mies laulaa karaokea nuhjuisessa baarissa. Balkanilainen melankolinen sävel täyttää kapakan, ihmiset syventyvät tuopit käsissä kaihoisasti kuuntelemaan. Nuorukaisen katse pysähtyy hämärässä nurkkapöydässä istuvaan mieheen.
Mies pottatukassa katsoo takaisin, laskee katseensa tuoppiin, nostaa jälleen laulajaan, toinen suupieli värähtää.
Laulu loppuu.
Pottatukka nostaa tupakan huulilleen, kaivaa taskuistaan sytkäriä, mutta ei löydä.
Käsi ja sytytin ilmestyvät hänen eteensä, Nuorukainen sytyttää liekin.
Katseet kohtaavat ja Pottatukka nojaa sytyttämään tupakkansa. Savu leijailee, ja Pottatukka nyökkää kohti vieressään olevaa tyhjää tuolia.
”Istu kiireemmäksesi.”
”En tiedä tohdinko. Näin kun virnistelit minulle laulaessani kotimaani sulosävelmää,” Nuorukainen sanoo mutta istuu kuitenkin.
”Mistä se kertoo?,” Pottatukka kysyy.
”Kerron jos tarjoat tupakan.”
Pottatukka antaa Nuorukaiselle tupakan, joka sytyttää sen ja hetken molemmat polttelevat hiljaa. Taustalla soi nyt chanson.
”Se kertoo kuolemasta tai rakkaudesta,” Nuorukainen sanoo.
”Etkö tiedä kummasta?”
”Koskaan ei voi olla ihan varma.”
”Ymmärrän,” Pottatukka sanoo. Sitten hän tumppaa tupakan ja nousee hitaasti ylös, ”Työt odottavat. Laulatko toisen laulun huomenna?”
”Tuletko kuuntelemaan?”
”Tulen.”
Pottatukka ja nuorukainen tuijottavat toisiaan, sitten Pottatukka poistuu. Nuorukainen tumppaa ja sytyttää toisen tupakan, huokaa, katselee kaihoisasti tyhjyyteen. Sitten hänen katseensa nousee.
Pottatukka tulee takaisin.
”Unohdin koirani,” Pottatukka toteaa. Hän ottaa lattialta talutushihnan ja kiskaisee sen päässä lattialla torkkunutta kelta-asuista, pottatukkaa lyhyempää miestä. Sitten Pottatukka katsoo Nuorukaista vielä kerran ja vinkkaa silmää ennen kuin poistuu. Nuorukainen hymyilee.
Kuihtuu kesäinen maa alkaa soida.
www.tumblr.com
Aku nyt vaan koppia tästä 
Ihana! 
)
