https://ylioppilaslehti.fi/2020/11/antti-hurskaisen-essee-avoin-kirje-paivi-rasaselle/
ESSEE
27.11.2020
Antti Hurskaisen essee: Avoin kirje Päivi Räsäselle
Rakastajianne ovat vähemmistöjen oikeuksien puolustajat, vihervasemmistolaiset, nuoret kaupunkilaiset. Olette heidän musta aurinkonsa, esseisti Antti Hurskainen kirjoittaa Päivi Räsäselle avoimessa kirjeessään.
arvaanko oikein: kaikissa kirjeissä teitä ei teititellä?
Ei, vaikka olette entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, lääkäri ja kirjailija. Etiketistä on luovuttu jo ennen kuin postimerkki on läiskäisty vinoon tai sähköpostiviestiä tehostettu huutomerkeillä. Teitä, sinua, on huoriteltu ja manattu helvettiin – mitä se uskonnottomille tarkoittaakaan.
Tiedätte ihmisen alhaisuudesta liikaa, eikä todistusaineiston virta ehdy.
Oma kirjeeni on julkinen näytös. Pyrin kirjailijantyössäni huomioimaan tradition painon. Haluan esimerkiksi ylittää kollegani Juha Vuorisen tason. Hän lähestyi teitä vuonna 2013 ja keskittyi eroottisuuteenne, koska piti sitä hassuna eleenä. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki valitsi kesän 2019 pääkirjoituksessaan kirjemuodon, koska olitte itse lähettänyt arkkipiispa Tapio Luomalle avointa postia. Evankelis-luterilaisen kirkon Pride-kumppanuus huolestutti teitä.
Tämän syyskuun alussa yhteyttä otti tubettaja Tuure Boelius. Olitte jälleen kommentoinut Pridea, puhunut LGBT- ”ideologiasta” ja siitä, miten keisarilla ei ole vaatteita. Boelius lisäsi kirjeeseensä tunnetta jakamalla yhteiskuvan itsestään ja teistä. 13-vuotiaana hän oli halunnut poseerata kanssanne, koska olitte ”TVstä tuttu” (kirjoitusasu Boeliuksen). ”[ J]os olisin silloin tiennyt miten ahdasmielistä maailmankuvaa ajat ja edistät, en olisi edes katsonut sinua päin.”
Jos olisin tiennyt, että et suvaitse, en olisi suvainnut.
Argumentti on irvokas jopa avaramielisen ihmisen käyttämäksi.
Lohdutitte kiukkuista Boeliusta tiedotemuotoisella vastauksella. Vakuuttelitte, että hän on Jeesukselle rakas.
Epäilemättä näin on, mutta jos joku tässä kuviossa on jollekin korvaamaton, sitä olette te.
Rakastajianne ovat vähemmistöjen oikeuksien puolustajat, vihervasemmistolaiset, nuoret kaupunkilaiset. Olette heidän musta aurinkonsa. Myös Jussi Halla-aho, Mikko Kärnä, Aleksi Valavuori ja Timo Hännikäinen tuottavat pimeyttä arvoliberaaliin sydämeen. Hyvyys ei idä siellä ilman löyhkää. Teidän sietämättömyytenne – ja välttämättömyytenne – tuntuu ylittävän herrojenkin tason.
Johtuuko se olemuksestanne? Republikaanisesta hymystänne ja kaulakoruistanne? Teihin kohdistuvaa raivoa ei ole tapana lukea feministisestä näkökulmasta, vaikka syytä ehkä olisi. Intersektionaalinen sensitiivisyys vaikenee, kun pitäisi ymmärtää vaaleaa uskovaista Riihimäeltä. Susanna Koski ja Sanna Ukkola ovat nuoremman sukupolven esimerkkejä kaltaisestanne suorapuheisesta naisesta, jota lyödään luvan kanssa.
Toivon, että ehditte myös nauttia asemastanne. Skoolaatte Niilon kanssa ja selaatte verkkokeskusteluja.
Historioitsija Teemu Keskisarja – pieni musta aurinko hänkin – puhui vuosi sitten radiossa kirkkoon liittymisestään. Hän huokaili syvään, kun keskustelu kääntyi vallitsevaan uskontokritiikkiin.
”Kaikkein latteinta, tylsintä, uuvuttavinta valtavirtaa”, Keskisarja paalutti.
”Kaikki yhdessä kuorossa jotain Päivi Räsäs -parkaa vastaan.”
Luterilaisen kirkon vihaaminen onkin nykyään hankalaa. Homoliittolinjausta voi toki päivitellä, vaikka yhä useamman seurakunnan papistossa uhmataan vanhoillista suuntaa. Helvetillä ei pelotella, syntiä ei korosteta. Irja Askola tarttuu Teemu Laajasaloa kädestä ja arkkipiispa kumpaakin hartioista. Muikku! Kirkko toimii kuin brändistään kiinnostunut yritys, joka osaa käyttää viestinnässään sateenkaarivärejä.
Tai: Suomen johtavat luterilaiset ovat alkaneet ottaa Jeesuksen lähimmäisenrakkauden tosissaan.
Te annatte uskontoa vastustaville sitä, mitä he turhaan toivovat pehmokirkolta. Teille kadotus on elävä uhka ja Raamattu vahvempi kuin Suomen laki. Muistutatte, että seksuaalivähemmistökulkueessa palvellaan paholaista. Kampusten vetelät agnostikot kaipaavat selkeää uhkaa. Jumalan teräväkyntistä puhenaista, joka somettaa.
Te ette ole kirkko, ette luulekaan olevanne. Sekaannus on tapahtunut mediassa ja levinnyt mielikuviin. Vaikutatte kristillisdemokraattisessa puolueessa ja viidesläisessä herätysliikkeessä. Eksentrisestä asemastanne huolimatta olette saanut tuhannet suomalaiset eroamaan mainstream-kirkosta. Kymmenen vuoden takainen Ajankohtaisen kakkosen Homoilta on osa yhteiskunnallisesti vaikuttavan television historiaa. Jos ohjelma uusittaisiin parhaaseen katseluaikaan, eroilmoituksia satelisi taas.
Tuskin sentään neljääkymmentätuhatta, kuten lokakuussa 2010. Esiinnyitte ohjelmassa melko hillitysti.
Yle kunnioitti hiljattain Homoillan muistoa artikkelilla, jossa kommentoitte:
”Ohjelman jälkeen soitin miehelleni kotiin ja sanoin, että oli aika laimeaa keskustelua. Olisiko pitänyt sanoa jämäkämmin asiat?”