Katrinan keikkaseuralainenkin täällä ilmoittautuu Eilinen meni vahvasti toipuessa ja keskusteluja selatessa, ja tuntuu etten vieläkään osaa kovin jäsentyneesti keikasta raportoida, mutta allekijoitan monet täältä luetut kommentit kuten tuon, että tuntui suorastaan epätodelliselta se tilanne livenä. Ikään kuin sitä ei olisi täysin tajunnutkaan, että tässä ollaan nyt tällä kertaa oikeasti eikä videon välityksellä
Joku mainitsi välispiikeistä. Itselle jäi mieleen mm. humoristinen hetki, kun B joi vettä, ja yleisö rupesi hurraamaan ja taputtamaan, ja B totesi vähän huvittuneena, että okei tämä onkin ensimmäinen kerta, kun hänen vedenjuonnilleen hurrataan tuossa oli ehkä tilannekomiikkaa sen verran, että ei ihan välity näin tekstimuodossa, mutta nauratti kyllä siinä tilanteessa. Toivottavasti ig-liveistä löytyy jostakin tallenteita (niitä en ole vielä edes ehtinyt etsimään).
On suorastaan etuoikeutettu olo, että lipun sain (ei ollut mikään helppo rasti se), koska sekä keikka että keikkaseura oli ihan huippua. Olympia on mahtavan pieni ja intiimi paikka, ja tunnelmallinen ympäristö.
Tähdet tuntui kyllä olevan kohdillaan tuona iltana, kaikki muut tähdet paitsi se, kun keikan jälkeen mistään vielä mitään tietämättä sain päähäni idean lähteä sinne Ihkuun. Kävelinkin sinne suuntaan, mutta päädyin kääntymään takaisin. Voin sanoa, että tämä ihan hiukan kirpasee, etenkin kun siellä oli karaokeakin laulettu. En nyt tietysti olisi heitä mihinkään pöytiin mennyt häiritsemään, mutta karaoket olisi kyllä ollut aika legendaarisia todistaa paikan päällä. Ehkä joskus pääsen tästä yli
Olen kyllä hurjan iloinen, että löysitte toisistanne keikkaseuraa Katrinan kanssa!
On myös hauska ajatella miten moni palstalainen on viettänyt aikaa samoissa tiloissa viimeisten 3 (no tänään jo 5) päivän aikana ja saanut jakaa samoja kokemuksia.
Olen myös tosi iloinen kaikesta materiaalista niin fanien kuin asianomaisten jakamista insta/keikkalivejen (kääntyykö toi sana noin?), kuvien, giffien, tarinoiden ja muiden seurantojen muodossa mikä on tehnyt tästä NT vielä entistä mehukkaamman meille.
Tänään on erityisesti kutkuttanut K&JO instalive joka on vaan aivan helmi, harmillisen lyhyt sellainen.
Ja tiedän että ei ole hedelmällistä kommentoida, mutta kyllä, olen juuri niin naiivi, että uskon 007 baariliveseurantaan ja minun maailmaa sen totuudellisuus ei horjuta millään tavalla. Haluan vähän avata sitä, mitä aiemmin tarkoitin sillä selväjärkisellä hetkellä, kun hetken jo kuvittelin pääseväni rantautumaan satamaan
Olin siinä hetkessä elämän realiteetit mielessä tosi kiitollinen että pojat voivat kaikesta tästä pyörityksestä huolimatta olla noin hyviä ystäviä keskenään ja miten se ystävyys on omaan silmään vain syventynyt näiden kuukausien aikana, siitä todisteena mm. molemmin puolinen välittövä (ja erittäin viihdyttävä) vittuilu. Ja siinä hetkessä se tuntui siltä, että tää on oikeastaan kaikki mitä ihminen voi tältä tarinalta toivoa ja voin rauhallisin mielin päättää oman shippailuni tähän. Noo sitten kävi miten kävi.
Kyllä huomaan, että edelleen sieluni kaipaa jotain faktista vahvistusta sille, että _niitä_ tunteita tässä on ollut ja ehkä on edelleen vaikka en rehellisyyden nimissä usko
heidän koskaan päätyvän yhteen. Mutta toivon sydämestöni, että he voivat/ovat voineet käsitellä näitä tunteita yhdessä ensinnäkin tunnistaa ja tunnustaa toisilleen niiden olemassaolo ja käsitellä sen ”mitäs nyt” tilanteen. Jostain syystä mulla kummittelee aina vain se Leilan parkkipaikkaficci mielessä, ja jotenkin toivon että jos joskus muistelevat täyttymätöntä rakkaustarinaa se voisi olla suloinen muisto hullusta 2023 vuodesta eikä katkera katumus siitä miksi en uskaltanut..
Tuntuu että olisi tsiljoona asiaa mitä haluaisi kommentoida, kun näitä palstoja kahlaa, mutta tässä kirjoittamisvaiheessa ei tahdo muistaa mitä ne oli. Mutta tässä muutama sunnuntai-illan ajatus onnelliselta shippiläiseltä.
Ailakki