En tiedä, pärjäisinkö. Sellaista tilannetta, että olisin joutunut kaikin voimin taistelemaan vastaan, ei ole tullut. Olen ymmärtänyt, että lopulta tuollaisessa tilanteessa vaikuttavat psyykkiset asiat enemmän, kuin varsinainen fyysinen voima. Eikö esimerkiksi lamaantuminen ole aika yleinen ja tahdosta riippumaton reaktio uhkatilanteissa?
Yllätin itseni viikko sitten nostamalla mieheni hetkeksi ilmaan. Nostelin tyttöäni ja temppuiltiin siinä jotain. Mies sitten sanoi, että "Minä kans" mihin minä, että "Heko heko, just joo! No, katsotaanpa." Ja niin se liki parimetrinen 95-kiloinen mies nousi. :O Mutta se ei ollut pätkääkään uhkaava tai vaarallinen tilanne, joten en tiedä, teenkö sillä taidolla "tositilanteessa" mitään.
Mietin muuten, että vaikka lamaantuisin uhan kohdistuessa itseeni, tilanne voisi olla toinen jos esimerkiksi lapseni olisi uhattuna. Muistan nuoruusvuosilta yhden tilanteen, jossa siro ystäväni puolusti silloista poikaystäväänsä. Olimme lauantai-iltana kaupungilla. Joku mies hyökkäsi yhtäkkiä ystäväni poikaystävän rinnuksille ja reuhasi jotain tyyliin "Olitko se sinä?" (Jälkeenpäin kävi ilmi, että joku oli heittänyt hänen tyttöystäväänsä pullolla.) Tuijotin monttu auki, kun 52-kiloinen ystäväni kiskoi tämän jampan niskaotteella poikaystävänsä kimpusta ja sysäsi tämän parin metrin päähän. Tahtoo sanoa, että sitä voi puhua pystyvänsä siihen tai tähän TAI olevansa pystymättä, mutta lopulta ei voi tietää, miten toimii/toimisi.