Itse olen nyt kahlannut laivan perässä, välillä levähtänyt lautalla takamatkalta, toisinaan uinut ja tietysti vähän subbaillut. Onneksi kuunvalo ja vaa'an sekä kauriin tähtikuviot ovat johdattaneet matkaa, puhumattakaan laivan kannelta kantautuvasta kutsuvasta musiikista ja innokkaasta puheen solinasta, välillä maljojen kilahduksista ja välillä vakavimmista mietteistä kesäyön äärellä.
Nyt vihdoin pääsin itse kiinni näppikseen vanhan kotiläppärin äärelle, ja kirjoittamaankin taas jotakin. Tässä kevään ja alkukesän tulin skrollaaneeksi ja kirjoitelleeksi niin valtavan määrän shippiä kännykällä, että mulla meni peukalon tyvi/ranne ihan solmuun. Rasitusvamma shippauksesta, jestas! Nyt siis pitä(isi) välttää kännyllä kirjoittelua ja koko kapulaa, ja työläppärillä en voi shipata, niin melkoista taiteilua on ollut. Monta monta kertaa olen mielessäni osallistunut keskusteluun. Pitäsi olla jokin avustava shipping työkalu, vaikka sanelumahdollisuus? Eikö teillä muilla ole tällaisia keskiäikäisen vaivoja? Että kroppa ei meinaa kestää (tässäkään mielessä) näin intensiivistä laivamatkaa? Ja olikos laivalla fysioterapian palveluja saatavilla, tai muuta skrollikännyvamma -kuntoutusta?
Ihanasti Puppy peilisolu tuossa lainaamassasi artikkelissa Bojan puhuu enegioista, kokonaisuuden tasapainosta. Miten universumi tuli tässä avuksi ja kaikki tapahtui lopulta miten kuuluukin. Ja poluista, mihin suuntaan vieneet, kasvusta ja vuoden -23 tapahtumista, miten kaikki on tapahtunut miten kuuluisikin. Miten kauniisti sanoitettu ja aivan kuin meidän täällä käyttämää puutarhuriskieltä, jotenkin tosi liikuttavaa! Ihana Bojan! Tulee jälleen tunne, että hän on isosti kokeva ja aistiva, mikä näkyy ja kuuluu sanoituksissa ja lavalla, tekee hänestä hänet. Ja samaan aikaan, että se kaikki voi uuvuttaakin, kun asioista välittää ja niitä kokee ja aistii voimakkaasti, jos ei ole riittävää palautumista. Näin siis itseni kautta peilattuna ajattelen.