PS:n Arto Luukkaselta kovia lausuntoja Pekka Haaviston Hitler-viittauksista: kaksoisstandardit mediassa

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija

Tuota juttua lukiessani en voinut olla miettimättä miten eri tavalla se on rakennettu ja kirjoitettu kuin mitä olisi, jos osat olisivat toisin päin. Jos Pekka Haaviston tilalla Hitleriä kehumassa olisikin ollut vaikkapa Jussi Halla-aho ja asiasta muistuttamassa vaikka SDP:n Rönnholm.

Aloitetaan tällä:

Arto Luukkanen, mistä näissä teksteissä on kyse?

– Kannattaa lukea ensin ne kirjoitukset. Siitähän se aika hyvin selviää, Luukkanen sanoo Iltalehdelle.

Olen lukenut ne.

– Ei siinä mitään, kannattaa lukea ne ja siinä se koko viesti on. En minä halua niitä nyt enempää kommentoida. Ihmiset lukevat ne, ja jos miellyttää, niin hyvä, mutta jos ei, niin ei se mitään. Se on sitä demokratiaa.


Onko koskaan toimittaja kyseenalaistanut kun joku on hyökännyt persuja vastaan? Ihan sama miten pahasti on vääristelty tai irrotettu asiayhteydestään joku lausuma, se menee aina täydestä. Koskaan ei kysellä, että mistä tässä nyt on kyse tai onko kenties kyseessä halpahintainen politikointi. Ei, vaan media lähtee heti täysillä mukaan ja antaa taustatukea kutsumalla kaiken maailman dosentteja ja perustuslakitalibaneja lausumaan persuvastaisia totuuksia. Sen sijaan tilanteen ollessa näin päin, toimittaja haluaa heti ensimmäiseksi luoda epäilyksen varjon viestintuojan päälle.

Kelan kynästä

Luukkanen ottaa blogissaan esiin Haaviston kampanjasta kertovassa kirjassa olleen Adolf Hitleriä koskevan kohdan ja toivoo, että Haavisto ”astuisi esiin”.

Kyse on vuonna 2012 julkaistusta kirjasta Sydänten presidentti. Kirjan ovat toimittaneet ja suurimmaksi osaksi kirjoittaneet Riikka Kämppi ja Jussi Lähde. Lisäksi mukana on monia vierailevia kirjoittajia, jotka ovat olleet mukana kampanjassa.

Kyseessä oleva kohta ei ole suora lainaus Haavistolta, vaan osa hieman yli kolmen sivun mittaista osiota Tarinankertojan matkassa, jonka on kirjoittanut muusikko Anssi Kela.

– Pekka pohtii idealismia yllättävästä kulmasta. Hän sanoo, että Hitler olisi loppujen lopuksi voinut olla Saksalle ihan kelpo johtaja, jos olisi vain hiukan tinkinyt näkemyksistään. Ei olisi edes tarvinnut muuttaa paljoa: olisi vain suhtautunut juutalaisiin hiukan lungimmin ja tyytynyt vähempään elintilaan. Pieniä asennemuutoksia yhden ihmisen päässä, ja koko ihmiskunnan historia olisi kirjoitettu toisella tavalla, Kela kirjoittaa kirjan sivulla 245.

Osiossa, josta katkelma on peräisin, muistellaan Kelan ja Haaviston käymää keskustelua kampanjakiertueella, jonka aikana he pohtivat Haaviston edustaman ”idealismin” ja silloisen presidenttiehdokkaan, nykyisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön, edustaman ”realismin” suhdetta.

Lisäksi Kela kuvailee Haaviston tapaa rakentaa siltoja ja käydä keskustelua myös sellaisten ihmisten välillä, joiden ajatukset eroavat Haaviston omista.

Kela viittaa tekstissä muun muassa Haaviston vierailuun europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen (ps) luona sen jälkeen, kun Hakkarainen esitti, että ”kaikki homot pitäisi heivata Ahvenanmaalle”. Haavisto itse on homoseksuaali.


Huomatkaa miten valtavan työn toimittaja tekee taustoittaakseen Haaviston lausumat ja asettaakseen ne kontekstiin. Ei puhettakaan siitä, että oleellinen lause vain nostettaisiin framille ja alettaisiin puhua siitä ja vaatia anteeksipyyntöä. Ehei - ei tällä kertaa. Persujen kohdalla kyllä riittää pienempikin virke eikä aina edes koko lausetta tarvitse lainata, mutta Haaviston kohdalla tietenkin lainataan koko kappale ja sen lisäksi toimittaja varmistaa omin sanoin oikean tulkinnan kertomalla mihin lainaus liittyy. Ja tietenkin sen, että Anssi Kela on syypää kaikkeen.

Jos syytettyjen penkillä olisi Jussi Halla-aho Pekka Haaviston sijaan, toimittaja olisi vain maininnut, että H-A toteaa, että Hitler olisi ollut Saksalle kelpo johtaja ja sen jälkeen olisikin vaadittu anteeksipyyntöä ja irtisanoutumista ja kysytty miksi puolustat Hitleriä ja miksi Perussuomalaiset flirttailevat jatkuvasti natsismin kanssa ja viittaako poskien puna natsilipun väriin.

Niin joo ja koska Halla-aho ei ole homo, niin varmaan sekin olisi jäänyt mainitsematta. Nythän oli oleellista kertoa Haaviston ja Hakkaraisen tapaamisesta koska muuten olisi voinut jäädä epäselväksi kuka se oikea uhri tässä keississä onkaan.

”En tunnista omakseni”

Pekka Haavisto kertoo sähköpostitse, ettei ole aiemmin lukenut Sydänten presidenttiä kokonaisuudessaan, eikä ole osallistunut sen tekoon muuten kuin antamalla haastattelun sen toiselle tekijälle.

Kirjasta löytyvä ja Luukkasen esiin ottama katkelma on Haaviston mukaan virheellisesti siteerattu.

– Yllätyksekseni kirjan sivulla 245 toisen henkilön tekstissä on minun ajatuskulukseni esitetty Saksaan liittyen villi tulkinta, jota en tunnista omakseni, Haavisto kertoo.

Haaviston mukaan siteeraus liittyi keskusteluun siitä, minkälainen oppositiopolitiikka olisi ollut tehokkainta Hitlerin valtaannousua vastaan. Haaviston mukaan tätä keskustelua käytiin myös vuoden 2012 presidentinvaalien tilaisuuksissa.

Haavisto lisää, että ”holokaustin järkyttävät rikokset eivät vanhene”.

– Myös sen vuoksi on edelleen tärkeää reagoida voimakkaasti kaikkeen sellaiseen, jossa ymmärretään tai ihaillaan Adolf Hitleriä, kansallissosialismia tai natsismia. Euroopan on tärkeää oppia omasta historiastaan.

Haavisto kertoo tutustuneensa Luukkasen blogitekstiin, jossa kirjan katkelmaa käsiteltiin.


Sellainen puolustuspuhe annettu jutun loppuun. Vaikka kuinka etsin, en löydä minkäänlaista yritystä haastaa Pekka Haavistoa. Ei mitään vaikeaa kysymystä, ei aggressiivista sävyä. Jopa verrattuna tapaan miten Luukkaselta kysellään, Pekka Haavistoa kohdellaan täysin silkkihansikkain. Ja hän on kuitenkin poliitikko, joka on juuri jäänyt kiinni Hitlerin ymmärtämisestä. Luukkanen on vain henkilö, joka on tuonut tämän julkisuuteen.

Kaiken kaikkiaan taas oikein malliesimerkki siitä miten eri tavalla media kohtelee lemmikkejään verrattuna inhokkeihinsa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija

Tuota juttua lukiessani en voinut olla miettimättä miten eri tavalla se on rakennettu ja kirjoitettu kuin mitä olisi, jos osat olisivat toisin päin. Jos Pekka Haaviston tilalla Hitleriä kehumassa olisikin ollut vaikkapa Jussi Halla-aho ja asiasta muistuttamassa vaikka SDP:n Rönnholm.

Aloitetaan tällä:

Arto Luukkanen, mistä näissä teksteissä on kyse?

– Kannattaa lukea ensin ne kirjoitukset. Siitähän se aika hyvin selviää, Luukkanen sanoo Iltalehdelle.

Olen lukenut ne.

– Ei siinä mitään, kannattaa lukea ne ja siinä se koko viesti on. En minä halua niitä nyt enempää kommentoida. Ihmiset lukevat ne, ja jos miellyttää, niin hyvä, mutta jos ei, niin ei se mitään. Se on sitä demokratiaa.


Onko koskaan toimittaja kyseenalaistanut kun joku on hyökännyt persuja vastaan? Ihan sama miten pahasti on vääristelty tai irrotettu asiayhteydestään joku lausuma, se menee aina täydestä. Koskaan ei kysellä, että mistä tässä nyt on kyse tai onko kenties kyseessä halpahintainen politikointi. Ei, vaan media lähtee heti täysillä mukaan ja antaa taustatukea kutsumalla kaiken maailman dosentteja ja perustuslakitalibaneja lausumaan persuvastaisia totuuksia. Sen sijaan tilanteen ollessa näin päin, toimittaja haluaa heti ensimmäiseksi luoda epäilyksen varjon viestintuojan päälle.

Kelan kynästä

Luukkanen ottaa blogissaan esiin Haaviston kampanjasta kertovassa kirjassa olleen Adolf Hitleriä koskevan kohdan ja toivoo, että Haavisto ”astuisi esiin”.

Kyse on vuonna 2012 julkaistusta kirjasta Sydänten presidentti. Kirjan ovat toimittaneet ja suurimmaksi osaksi kirjoittaneet Riikka Kämppi ja Jussi Lähde. Lisäksi mukana on monia vierailevia kirjoittajia, jotka ovat olleet mukana kampanjassa.

Kyseessä oleva kohta ei ole suora lainaus Haavistolta, vaan osa hieman yli kolmen sivun mittaista osiota Tarinankertojan matkassa, jonka on kirjoittanut muusikko Anssi Kela.

– Pekka pohtii idealismia yllättävästä kulmasta. Hän sanoo, että Hitler olisi loppujen lopuksi voinut olla Saksalle ihan kelpo johtaja, jos olisi vain hiukan tinkinyt näkemyksistään. Ei olisi edes tarvinnut muuttaa paljoa: olisi vain suhtautunut juutalaisiin hiukan lungimmin ja tyytynyt vähempään elintilaan. Pieniä asennemuutoksia yhden ihmisen päässä, ja koko ihmiskunnan historia olisi kirjoitettu toisella tavalla, Kela kirjoittaa kirjan sivulla 245.

Osiossa, josta katkelma on peräisin, muistellaan Kelan ja Haaviston käymää keskustelua kampanjakiertueella, jonka aikana he pohtivat Haaviston edustaman ”idealismin” ja silloisen presidenttiehdokkaan, nykyisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön, edustaman ”realismin” suhdetta.

Lisäksi Kela kuvailee Haaviston tapaa rakentaa siltoja ja käydä keskustelua myös sellaisten ihmisten välillä, joiden ajatukset eroavat Haaviston omista.

Kela viittaa tekstissä muun muassa Haaviston vierailuun europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen (ps) luona sen jälkeen, kun Hakkarainen esitti, että ”kaikki homot pitäisi heivata Ahvenanmaalle”. Haavisto itse on homoseksuaali.


Huomatkaa miten valtavan työn toimittaja tekee taustoittaakseen Haaviston lausumat ja asettaakseen ne kontekstiin. Ei puhettakaan siitä, että oleellinen lause vain nostettaisiin framille ja alettaisiin puhua siitä ja vaatia anteeksipyyntöä. Ehei - ei tällä kertaa. Persujen kohdalla kyllä riittää pienempikin virke eikä aina edes koko lausetta tarvitse lainata, mutta Haaviston kohdalla tietenkin lainataan koko kappale ja sen lisäksi toimittaja varmistaa omin sanoin oikean tulkinnan kertomalla mihin lainaus liittyy. Ja tietenkin sen, että Anssi Kela on syypää kaikkeen.

Jos syytettyjen penkillä olisi Jussi Halla-aho Pekka Haaviston sijaan, toimittaja olisi vain maininnut, että H-A toteaa, että Hitler olisi ollut Saksalle kelpo johtaja ja sen jälkeen olisikin vaadittu anteeksipyyntöä ja irtisanoutumista ja kysytty miksi puolustat Hitleriä ja miksi Perussuomalaiset flirttailevat jatkuvasti natsismin kanssa ja viittaako poskien puna natsilipun väriin.

Niin joo ja koska Halla-aho ei ole homo, niin varmaan sekin olisi jäänyt mainitsematta. Nythän oli oleellista kertoa Haaviston ja Hakkaraisen tapaamisesta koska muuten olisi voinut jäädä epäselväksi kuka se oikea uhri tässä keississä onkaan.

”En tunnista omakseni”

Pekka Haavisto kertoo sähköpostitse, ettei ole aiemmin lukenut Sydänten presidenttiä kokonaisuudessaan, eikä ole osallistunut sen tekoon muuten kuin antamalla haastattelun sen toiselle tekijälle.

Kirjasta löytyvä ja Luukkasen esiin ottama katkelma on Haaviston mukaan virheellisesti siteerattu.

– Yllätyksekseni kirjan sivulla 245 toisen henkilön tekstissä on minun ajatuskulukseni esitetty Saksaan liittyen villi tulkinta, jota en tunnista omakseni, Haavisto kertoo.

Haaviston mukaan siteeraus liittyi keskusteluun siitä, minkälainen oppositiopolitiikka olisi ollut tehokkainta Hitlerin valtaannousua vastaan. Haaviston mukaan tätä keskustelua käytiin myös vuoden 2012 presidentinvaalien tilaisuuksissa.

Haavisto lisää, että ”holokaustin järkyttävät rikokset eivät vanhene”.

– Myös sen vuoksi on edelleen tärkeää reagoida voimakkaasti kaikkeen sellaiseen, jossa ymmärretään tai ihaillaan Adolf Hitleriä, kansallissosialismia tai natsismia. Euroopan on tärkeää oppia omasta historiastaan.

Haavisto kertoo tutustuneensa Luukkasen blogitekstiin, jossa kirjan katkelmaa käsiteltiin.


Sellainen puolustuspuhe annettu jutun loppuun. Vaikka kuinka etsin, en löydä minkäänlaista yritystä haastaa Pekka Haavistoa. Ei mitään vaikeaa kysymystä, ei aggressiivista sävyä. Jopa verrattuna tapaan miten Luukkaselta kysellään, Pekka Haavistoa kohdellaan täysin silkkihansikkain. Ja hän on kuitenkin poliitikko, joka on juuri jäänyt kiinni Hitlerin ymmärtämisestä. Luukkanen on vain henkilö, joka on tuonut tämän julkisuuteen.

Kaiken kaikkiaan taas oikein malliesimerkki siitä miten eri tavalla media kohtelee lemmikkejään verrattuna inhokkeihinsa.
Vastuullisen median kaksoisstandardi.
 
vierailija
Tämän Arto Luukkasen blogin kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä, että mitä kummaa toimittaja oikein ajaa takaa tentatessaan, että "mistä tässä on kyse". Asia kieltämättä selviää aika hyvin lukemalla tuon tekstin. Ei ole meinaan salakirjoitusta.

 

Yhteistyössä