Mietin äsken, että minähän laitoin tänne ensin sen litsläts-ficin, mistä jotkut vähän pahastuivatkin, kun lopussa oli suoraa toimintaa (ja sellainen teini-Regina-twisti, mistä en itsekään tykännyt). Muokkailin äsken ficciäni, sitä dreijausta. On pyydetty jatkoa. Jotenkin nyt mun on tosi vaikea ajatellakaan, että kirjoittaisin lähellekään pornoa, vaan jotenkin B&J ovat mun mielessä romanttisia, tunteellisia, herkkiä, enkä oikeastaan halua edes ajatella miten seksi menisi, koska se tämän hetkinen mielikuva menisi pilalle. Ja jokin aika sitten luin enemmän kuin mielellään ficcejä, joissa oli suoraa toimintaa.
Hassua, miten itsekin muuttuu matkan varrella.
Ja edelleen ihmettelen, että olen 40v, äiti-ihminen, akateeminen. Jumalauta seuraan suomalaista pottatukkaa ja slovenialaista popparia ja imen itseeni kaiken mitä löydän, luen keskustelupalstoilla analyysia, oliko nyt B:llä rannekoru nyt tuolla tavalla, tarkoittaako se että olisi ajatellut tänään J:tä. J laittoi Instaan noin, sen on täytynyt ajatella B:tä tänään. Todella erikoista.
Olen fanittanut, kovaakin, enkä edes ihan teininä vaan jonnekin kaksvitoseen saakka, mutta aikuisuus, ruuhkavuodet, avioliitto, avioero jne pitivät maan pinnalla. Enkä hyvänen aika silloinkaan toivonut, että fanittamani julkkismies olisi toisen miehen kanssa vaan halusin hänet itselleni.
Joo, tietysti panisin sekä J että B jos mahdollisuus tulisi, aivan ehdottomasti, koska he ovat molemmat todella kuumia, mutta se ei ole se mun päällimmäinen ajatus. Haluan että he saavat toisensa.
Tätä moni on tämän kesän aikana pohtinut, ja varmaan pohditaan vielä vastakin.
Mun lapsi alkaa lähestyä teini-ikää. Nyt kun itse on palannut tunnetasolla omaan teini-ikään, tuntuu raastavalta että mun lapsi joutuu käymään ne kaikki isot tunteet läpi. Kun tässä iässä pystyy kuitenkin hiukan hillitsemään, en makaa päivää sängyssä ja itke dramaattisesti Ben&Jerryä syöden kun B ei tykkääkään J:n postauksesta, vaan pystyn rauhallisesti siirtymään seuraavaan analysoitavaan asiaan. Mutta mun lapsi on kohta teini-iässä. Onhan se oikeasti aivan kamalaa kun tuntuu että rakastat aivan päättömästi jotain, sitten tulee ne sydänsurut, sitten taas rakastat. Onneksi hän on yleisesti tasaisempi kuin minä, ehkä hänellä on vähän helpompaa kuin itselläni oli.
Mä olen valmis laittamaan JO keikalle (Logomo) jonkun merkin. Ja The Pikkujouluihin. Vaikka sellainen koru käteen. Tai ruusu rintaan.
Mango