Myöhässä vastailen...siis usein olen kuvitellut, että jossain vaiheessa paljastuu että kaikki nimimerkit täällä ja jokunen anonyymi vauva.fissä on todellisuudessa mun tuttuja, hehe. Vakavasti, ei tietääkseni tunneta mutta sun kuvaus yhdestä keikasta tässä kesällä rohkaisi tekemään kivoja oletuksia musiikkimausta samaa mieltä että myös näistä kaikenlaisista "dynamiikoista" olis hienoa puhua joskus.
En tiiä rohkenenko puhumaan tutulle psykologille. Olisin mieluiten puutarhuri-Liljan anonyymi puppyanalyysiasiakas
Aika jännä tässä välissä tuo Sipriinan juttu. Hyvin sanottu joltakulta toiselta että carpe diem nyt vaan.
🩷
Mäkin olen usein lähes varma, että täällä on tuttuja. Ehkä se tulee monien teidän kodikkaasta tavasta puhua/ kirjoittaa, joka herättää sellaista tuttuuden oloa. (Ja onhan se niinkin, että osin olette tutumpia kuin monet arjen ihmiset tässä puutarhalaivan osassa todellisuutta). Teemasta vielä, huomaan, välillä sen tuttuja -olon takia vähän jarruttelenkin, kuinka paljon avaan reflektioissani omaa elämää. Kun se jo taas koskettaa niin vahvasti muitakin ihmisiä, ja kun reflektoin kuitenkin vain omasta tosi subjektiivisesta kulmasta. Siinä mielessä ei-julkinen foorumialusta olisi ihana. Sillä olisi toki omat rajoitteensa, joita hyvin täällä jo pohdittu aiemmin.
Ihanasti sanottu, että tulisit mun vo:lle. Siinä tilanteessa se olisi kyllä täysin ryhmä-vertais-puutarhuris-pelisolut hyrisee-analyysiä
Ryhmätripeistä puheenollen, olen kyllä edelleen avoin puutarhamatkoille, Balkanin konferensseille ja kesäyön juhlille. Kehollisia ja kokemuksellisia menetelmiä tulevissa keikkasettingeissä unohtamatta
Tuli vielä mieleen, ääneen taas ajattelen, että voisiko tätä kaikkea pohtia psykologin luona tai missä vain menemättä yksityiskohtiin (kuten Balkanin ruusun reidet ja käsivarret, puppy katse
, eräs yksityishenkilö, paidaton Kärtsäri ja karismaattinen intensiivisyys - vai voiko
?!) Mutta siis, ajattelen, että taide, musiikki, elokuvat, kirjallisuus, liike, aistikokemukset ylipäätään ovat juuri reittejä sukeltaa sinne kokevaan osaan mieltä. Ovat aina olleet. Että jo ikiaikaisessa ja silti samassa veneessä tässä ollaan. Ajattelen, että tärkeintä on se mitä se on sinulle, mitä sinussa herättää ja minkä äärelle sinua vie. Ja kun aika on sulle varattu sun aika, niin itse uskon, että siinä tekee hyvää puhua just siitä mistä sinulle itselle olisi siinä hetkessä eniten hyötyä, mitä sinun mieli kannattelee ja mihin palailee. Nämä vain omia pohdintoja