Aikamoinen puutarha

Ei tuolla vauvalla pysty näköjään laittamaan enää ees positiivisia viestejä ku nekin poistetaan

Sieltä aamupäivällä poistettiin meidän useimpien viestejä, vaikkeivät olleet asiattomia tai ilkeitä ja haukuttiin vielä trolleiksi. Ja oltiin puutarhureita. Meni kyllä maku teidän toiminnasta.

 

Onko muuten muilla niin, että nykyään rakkauslauluja kuunnellessa tulee automaattisesti mieleen K ja B?

Siis yleisesti ottaen rakkauslaulujen pointti on juuri siinä, että ne saa sut ajattelemaan OMAA elämää ja tunteita ja peilaamaan niitä siihen kappaleeseen.

Huomasin tänään, että nyt on ne viimeisetkin aivosolut mennyt mössöksi ja Let it be me (Johnny Deppin laulama versio jonka levytti Jeff Beckin kanssa. Aivan ihana, pehmeä ja tunnelmallinen tulkinta, suosittelen lämpimästi) on nyt sitten ihan selvästi kirjoitettu K:sta ja B:stä

Siis todellakin... aika syvälle ihon alle on mennyt tän kaksikon tarina. Rakkauslaulujen aikana päässä pyörii kuin musiikkivideona jotain ihania kohtauksia K&B:n taipaleelta, todellisia tai kuviteltuja.

 

Olen viihtynyt tässä sohvalla nyt 3 tuntia kännykkä kädessä kuunnellen Joker Out tuotantoa ja surffaillen kappaleita kääntäen ja välillä täällä. Harvoin saan olla yksin rauhassa ja mikäpä tämän mukavampaa tekemistä Ja olen nyt siis tullut siihen tuloksen, että B on myös kaiken muun ohella meedio. Selkeästi lähes koko JO kappaleet kertovat tästä meidän mielenkiinnon kohteena olevasta suhteesta

 

Tuiskun Hyökyaalto saa aina pojat mieleen.

Oi mun on pakko paljastaa, että toi biisi liittyy mulla siihen ihmiseen, siihen reikäpaitaiseen muurieni murtajaan (josta muutama sivu sitten kerroin) ja tilanteeseen, jossa törmäsimme myöhemmin, kun oli vuosia mennyt välissä. Ne sanat olivat ihan käsittämättömän maagiset siihen tilanteeseen ja kuinka mä sekosin siitä silloin. Mutta yhdistin tämän K&B -jutun tunnelmat heti (kun siis imeydyin tähän mukaan) tuosta aiemmasta tilanteestani tutuksi ja itselläni se liittyy tähän ja tämä siihen, eli Hyökyaalto on mullekin ihan tämän shipin biisi, melkein vois olla mulle tän Love boatin tunnari

 

Ja mieti, Leila. Olet liian tuhma vauvapalstalle 🫣 jonne on varmaan pesiytynyt ne kaikista omituisimmat yksilöt (kuten esim minä )

Mä oon kyllä aika häiriintynyt, ehkä kasvoin hiukan vinoon jo nuorena taimena. Ja kuulun kyllä muutenkin aateloituihin av-mammoihin. Pyörinyt siellä iät ja ajat, pitäis varmaan hävetä mutta oikeastihan oon ihan häpeämätön.

Otan Kärdeltä kiitos mielummin rangaistuksen kun arvostuksen

Vaikka just vähän aikaa sitten sanoin että ei oo yhtään mun tyyppiä..

L

 

Mä oon kyllä aika häiriintynyt, ehkä kasvoin hiukan vinoon jo nuorena taimena. Ja kuulun kyllä muutenkin aateloituihin av-mammoihin. Pyörinyt siellä iät ja ajat, pitäis varmaan hävetä mutta oikeastihan oon ihan häpeämätön.

Otan Kärdeltä kiitos mielummin rangaistuksen kun arvostuksen

Vaikka just vähän aikaa sitten sanoin että ei oo yhtään mun tyyppiä..

L

Eiköhän sen Kärtsän love language ole muun ohella myös "pikku" rankaiseminen

Ei ole minunkaan tyyppiä ja vielä räppäri... Mut niin se vaan on et huh tääl on kuuma, pakko ottaa paita pois...

 

Pahoittelen kun ficcini toi pahaa mieltä, lupaan etten enää kirjoita vastaavaa. En tullut ajatelleeksi, että se koetaan noin. En koe kirjoittavani oikeista henkilöistä vaan hahmoista, jotka ovat saaneet inspiraation todellisesta elämästä. Olen vähän tuskaillut juuri noiden nimien kanssa, kun en toisaalta haluaisi edes käyttää oikeita nimiä ja vältän käyttämästä muidenkin Nimiä jos vaan mahdollista.

Jos tarinaa ei vielä ole poistettu, niin ilmoitan sen itse asiattomaksi.

Enid

Kylläpä mua harmittaa, että sulle tuli näin paljon negatiivista palautetta hienosta tarinastasi! Onneksi otin siitä kuvakaappaukset, jos se on poistumassa tai poistettu! Itse tykkäsin paljon! Yksi kommentoija jopa kehtasi kirjoittaa, että "Eikä se ole mitään mielen "pahoittamista" vaan rajaviiva, jonka pitäisi olla harvinaisen luonnollinen ja selvä jokaiselle henkisesti täysikasvuiselle ihmiselle.". Tuolle kommentoijalle tekee mieleni sanoa, että ennemminkin kyseenalaistan sellaisen ihmisen henkisen täysikasvuisuuden, joka ei osaa erottaa tosielämää fiktiosta. Eli valitettavasti et ole kommenttisi perusteella todellakaan oikea ja riittävän kypsä henkilö arvostelemaan Enidin henkistä täysikasvuisuutta. Enidin tarina oli fiktiota ja sellaisena se tulee ottaa. Itse en näe ongelmaa tarinassa. Se kuvaa fiktiivisiä tapahtumia hyvin ja tunteikkaasti. Jos aletaan rajoittaa sitä, että fiktion maailmassa ei saisi kirjoittaa onnettomuuksista, sairaalaan joutumisesta tai mistä ikinä, niin ihan yhtä kyseenalaista on kirjoittaa mielestäni sydämen särkymisestä, seksin harrastamisesta, suhteiden rikkoontumisesta ja mistä ikinä. Tosielämön henkilöistä fiktiota kirjoittaessa kaikki on ihan yhtä kyseenalaista. Fiktio pitää osata erottaa tosielämästä tai sitten pitää vain skipata tarinoiden yli. "Trigger warning" on tosiaan hyvä mainita tarinan alussa, kun herkkiä ihmisiä on täällä.

Eli kiitos vielä Enid tarinasi jatko-osasta. Olisin vieläkin tykännyt lukea jatkoa, mutta se ei taida tuntua sinulle luontevalta tässä kohtaa? Harmittaa kun joku kirjoittaa tänne oman sielunsa tuotoksen (joka oli vieläpä hyvin kirjoitettu), niin sitten saa vain negaa palautetta. Noh... itselläkin oli mielessä pitkähkö tarinaprojekti tämän aiheen tiimoilta, mutta eipä sitten taida olla oikea ympäristö tämä julkaista tarinaa.

pohdiskelee Assuuu

 

Mä oon kyllä aika häiriintynyt, ehkä kasvoin hiukan vinoon jo nuorena taimena. Ja kuulun kyllä muutenkin aateloituihin av-mammoihin. Pyörinyt siellä iät ja ajat, pitäis varmaan hävetä mutta oikeastihan oon ihan häpeämätön.

Otan Kärdeltä kiitos mielummin rangaistuksen kun arvostuksen

Vaikka just vähän aikaa sitten sanoin että ei oo yhtään mun tyyppiä..

L

Mielipidettä saa aina vaihtaa Balkanilainen poikabändi ei ehkä herättänyt mitään intohimoja itsessäni vielä vuodenvaihteessa ja kappas vaan sitähän tässä kuuntelen ihan sujuvasti Räppi ei ole koskaan ole ollut oikein mun juttu, mutta ööh...en nyt tiedä,miten tässä näin on käynyt, mutta Kärtsäähän sieltä soittolistoiltani löytyy

 

Kylläpä mua harmittaa, että sulle tuli näin paljon negatiivista palautetta hienosta tarinastasi! Onneksi otin siitä kuvakaappaukset, jos se on poistumassa tai poistettu! Itse tykkäsin paljon! Yksi kommentoija jopa kehtasi kirjoittaa, että "Eikä se ole mitään mielen "pahoittamista" vaan rajaviiva, jonka pitäisi olla harvinaisen luonnollinen ja selvä jokaiselle henkisesti täysikasvuiselle ihmiselle.". Tuolle kommentoijalle tekee mieleni sanoa, että ennemminkin kyseenalaistan sellaisen ihmisen henkisen täysikasvuisuuden, joka ei osaa erottaa tosielämää fiktiosta. Eli valitettavasti et ole kommenttisi perusteella todellakaan oikea ja riittävän kypsä henkilö arvostelemaan Enidin henkistä täysikasvuisuutta. Enidin tarina oli fiktiota ja sellaisena se tulee ottaa. Itse en näe ongelmaa tarinassa. Se kuvaa fiktiivisiä tapahtumia hyvin ja tunteikkaasti. Jos aletaan rajoittaa sitä, että fiktion maailmassa ei saisi kirjoittaa onnettomuuksista, sairaalaan joutumisesta tai mistä ikinä, niin ihan yhtä kyseenalaista on kirjoittaa mielestäni sydämen särkymisestä, seksin harrastamisesta, suhteiden rikkoontumisesta ja mistä ikinä. Tosielämön henkilöistä fiktiota kirjoittaessa kaikki on ihan yhtä kyseenalaista. Fiktio pitää osata erottaa tosielämästä tai sitten pitää vain skipata tarinoiden yli. "Trigger warning" on tosiaan hyvä mainita tarinan alussa, kun herkkiä ihmisiä on täällä.

Eli kiitos vielä Enid tarinasi jatko-osasta. Olisin vieläkin tykännyt lukea jatkoa, mutta se ei taida tuntua sinulle luontevalta tässä kohtaa? Harmittaa kun joku kirjoittaa tänne oman sielunsa tuotoksen (joka oli vieläpä hyvin kirjoitettu), niin sitten saa vain negaa palautetta. Noh... itselläkin oli mielessä pitkähkö tarinaprojekti tämän aiheen tiimoilta, mutta eipä sitten taida olla oikea ympäristö tämä julkaista tarinaa.

pohdiskelee Assuuu

Hienosti sanoitit varmasti useammankin henkilön tunnelmat täällä. Please älkää palstan ficcikirjoittajat lannistuko näistä kommenteista, tuotoksianne on ollut ihana lukea. Jos ei tänne tunnu hyvältä laittaa niin sitten vaikka AO3, sinnehän saa kai julkaistua anonyymisti ja myös suomeksi jos niin haluaa? Ja tänne vinkkiä kun on saatavilla

 

Mun mielestä Käärijässä parasta on se, että siitä ei ikinä tiedä mitä saadaan. Ja se, että häpeilemättä tekee omaa juttuaan sanottiin mitä tahansa. On jotenkin ihanan raikasta verrattuna moniin muihin artisteihin, joilla tosi siloiteltu julkisuuskuva. Vauvaa lukiessa tulee itselle vaan mieleen, että minkähänlaisen Käärijän ne oikein haluais? Sellasen, josta vietäisiin kaikki oikea särmä pois ettei vaan kukaan loukkaannu?

Toisaalta ymmärrän, että monet haluaisi vain sen höpsöttelevän viisukäärijän, mutta tämä meininki mitä nyt nähdään on sitä samaa, mitä se oli ennenkin viisuja. Ja tulee varmaan olemaan jatkossakin. Kyllä siellä edelleen höpsöjäkin juttuja on, enkä siis näe että "viisukäärijä" oli jotenkin feikattu hahmo.

Mulle kelpaa Käärijän kaikki puolet, se tekee siitä mielenkiintoisen. Rajan vedän tottakai siinä kohtaa, jos suusta alkaa tulla jotain ihmisryhmiä oikeasti loukkaavaa settiä (mitä kyllä epäilen tapahtuvaksi).

Superhyvä kirjoitus ja olen samassa leirissä sun kanssa tässä asiassa! Käärijään on nyt asetettu jotain odotuksia joidenkin uusien fanien tai ehkä pikemminkin "fanien" taholta, mutta onneksi hän ei ole kenellekään mitään velkaa ja toivottavasti aina pysyy kiinnostavana aitona itsenään, vaikka löytyy väkeä jotka jaksaa parjata.

 

Joo, AO3:sta vain sellainen juttu, että sinne kestää noin 9-10 päivää saada tunnukset rekisteröitymisen jälkeen.

- Joymuffin

 

Hyökyaalto-kappaleessa just toi kohta, että "yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa" on se mun kokemus. En sen jälkeen ole koskaan palannut enää entiselleni (enkä ole ihan varma, oliko se hyvä asia vai ei).
Mä olin aikaisemmin olluit just se, joka ei kuule ja joka ei pahemmin kuuntele mitään sydämensä ääniä. Se sydämen ääni ei vain koskaan kuulunut. Se oli niin nuijittu alas, pieneksi, vääräksi, pahaksi, itsekkääksi... sydämeni.
Sit mä siis tapasin sen mun terapiaryhmätutun miehen 10 vuotta sen jälkeen, kun se ryhmä oli päättynyt. Mulla oli perhettä ja kumppani, mies, jonka kanssa tavallaan oli molempien osapuolten hyväksymä sellainen "järkiliitto", joka ei perustunutkaan millekään suurelle rakkaudelle, mutta sen sijaan kyllä hyvälle, turvalliselle ja vahvalle ystävyydelle (hyvä sekin toki).
Niin mä olin aivan valmis vielä aluksi siirtämään sen tavatun henkilön pois maailmastani, mutta tulin nyt kuitenkin rehellisyyden nimissä kertoneeksi kumppanilleni, että näin hänet ja olen vähän murusina. Sanoin vielä, että ymmärrän täysin, jos et hyväksy ja ymmärrä.

Niin se, mitä mies teki, aukaisi ne padot. Hän sanoi, että ei se häneltä ole pois, jos mä rakastan sitä toista tyyppiä. Olin ihan että mitä ihmettä. No, sittenhän mä siis ihan kertakaikkiaan sekosin. Mulla ei ole ikinä ollut sellaista tunnemyräkkää ja myrskyä henkisesti ja mielessäni kaikin tavoin, ja en ole ikinä tehnyt niin holtittomia ja tyhmiä asioita (eivät siis edes liittyneet siihen toiseen vaan ihan vain itseeni) ja toiminut kuin kaistapäinen ja ihan pois autopilotilta. Mä sain kokea, mitä todellakin on, kun ei ajattele ja valitse järjellä
Sitä kiivainta ihmeen irtiottoa omista henkisistä "et sä voi ja et sä saa" -kahleista kesti itsellä varmaan ainakin vuoden, en muista enää niin tarkkaan. Päädyttiin lopulta miehen kanssa eri osoitteisiin, minun aloitteestani, mutta erittäin hyviin väleihin, joissa olemme edelleen.
Että mulle ei ole nyt yllätys, että elämä on tämän shippailun myötä jälleen kerran hieman holtitonta, tai että jää kaikki kotiaskareet tekemättä
Mä uskon, että olen edelleen oppimassa K:n ja B:n suhteen seuraamisen kautta itsestäni. Kaikenlaisia lukkoja itseltä edelleen löytyy paljon. Seuraan kiinnostuksella, saanko avattua edes joitain kiitos teidän ja kiitos tämän poikien välisen suhteen.

 

Kiva jukebox saatiin tänne täksi illaksi jos muilla on vielä puutarhailuun sopivaa taustamusiikkia niin laittakaa tulemaan!

 

Poikkesin Vauvalla vilkaisemassa ja siellähän oli yllättäen ihan hauska fiilis tällä hetkellä. Joku onnellinen menossa balkaninmalliin kukkapaidassa Ruissiin

 

Joo, jos on yhtään bojanihtava mies ja menee kukkapaidassa Kärtsän keikalle, voi päästä Kärtsän flirtin ja kuolauksen kohteeksi.

 

Joo, jos on yhtään bojanihtava mies ja menee kukkapaidassa Kärtsän keikalle, voi päästä Kärtsän flirtin ja kuolauksen kohteeksi.

Se taitaa olla tavoitteena

 

Olen parhaani mukaan kuunnellut sydäntäni ja harmillisesti silti elämäni suuret rakkaudet ovat ihminen jonka olen tavannut kerran kasvokkain ja toinen jota en ole koskaan tavannut livenä. Jos 20 vuotta sitten olisi kuunnellut vähän tarkemmin tuon toisen kanssa, tilanne voisi nyt olla toinen. Siksi tuntuukin välillä lähinnö absurdlta larppaamiselta kirjoittaa näitä ficcejä kun omat romanttiset kokemukset ovat lähinnä ysäriltä. No, fiktion pointtihan toki on keksiä kaikenmoista.

- Joymuffin

 

Joo, jos on yhtään bojanihtava mies ja menee kukkapaidassa Kärtsän keikalle, voi päästä Kärtsän flirtin ja kuolauksen kohteeksi.

Olis niin ihanaa, jos kyseessä olisikin oikea Bojan, joka päättänyt yllättää Kärtsän menemällä eturiviin kukkapaidassa. Mut juu tiedän, että ei tuu tapahtumaan, mut saahan sitä aina haaveilla..

 

Kuulostaa niin ficcikamalta, että Kärtsä alkaa flirtata keikalla komean bojanihtavan miehen kanssa, joka riisuu aurinkolasinsa ja sitten onkin Bojan. Ja varmaan seuraavaksi kysyy täydellisellä suomella, että "alaks oleen".

- Joymuffin

 

Ihana, mutta kuulostaa kyllä keksityltä. Mistä tuon K n kommentin olisi saanut tietää.

No esim. niin, että Bojan sai häneltä heti vastauksen.
Eri

 

Se taitaa olla tavoitteena

Voi hyvänen aika, taas täytyy roikkua palstoilla seuraamassa, onnistuuko kukkapaita tavoitteessaan Tämähän ei siis lopu koskaan.
Ja osaan siis näköjään vastaukset ulkoa noihin kysymyksiinkin... ei tarvi vokaaleja tai sanoja laskea

 

Kuulostaa niin ficcikamalta, että Kärtsä alkaa flirtata keikalla komean bojanihtavan miehen kanssa, joka riisuu aurinkolasinsa ja sitten onkin Bojan. Ja varmaan seuraavaksi kysyy täydellisellä suomella, että "alaks oleen".

- Joymuffin

 

Kylläpä mua harmittaa, että sulle tuli näin paljon negatiivista palautetta hienosta tarinastasi! Onneksi otin siitä kuvakaappaukset, jos se on poistumassa tai poistettu! Itse tykkäsin paljon! Yksi kommentoija jopa kehtasi kirjoittaa, että "Eikä se ole mitään mielen "pahoittamista" vaan rajaviiva, jonka pitäisi olla harvinaisen luonnollinen ja selvä jokaiselle henkisesti täysikasvuiselle ihmiselle.". Tuolle kommentoijalle tekee mieleni sanoa, että ennemminkin kyseenalaistan sellaisen ihmisen henkisen täysikasvuisuuden, joka ei osaa erottaa tosielämää fiktiosta. Eli valitettavasti et ole kommenttisi perusteella todellakaan oikea ja riittävän kypsä henkilö arvostelemaan Enidin henkistä täysikasvuisuutta. Enidin tarina oli fiktiota ja sellaisena se tulee ottaa. Itse en näe ongelmaa tarinassa. Se kuvaa fiktiivisiä tapahtumia hyvin ja tunteikkaasti. Jos aletaan rajoittaa sitä, että fiktion maailmassa ei saisi kirjoittaa onnettomuuksista, sairaalaan joutumisesta tai mistä ikinä, niin ihan yhtä kyseenalaista on kirjoittaa mielestäni sydämen särkymisestä, seksin harrastamisesta, suhteiden rikkoontumisesta ja mistä ikinä. Tosielämön henkilöistä fiktiota kirjoittaessa kaikki on ihan yhtä kyseenalaista. Fiktio pitää osata erottaa tosielämästä tai sitten pitää vain skipata tarinoiden yli. "Trigger warning" on tosiaan hyvä mainita tarinan alussa, kun herkkiä ihmisiä on täällä.

Eli kiitos vielä Enid tarinasi jatko-osasta. Olisin vieläkin tykännyt lukea jatkoa, mutta se ei taida tuntua sinulle luontevalta tässä kohtaa? Harmittaa kun joku kirjoittaa tänne oman sielunsa tuotoksen (joka oli vieläpä hyvin kirjoitettu), niin sitten saa vain negaa palautetta. Noh... itselläkin oli mielessä pitkähkö tarinaprojekti tämän aiheen tiimoilta, mutta eipä sitten taida olla oikea ympäristö tämä julkaista tarinaa.

pohdiskelee Assuuu

Ei mustakaan se tarina ollut millään lailla liikaa. Taisi tuo henkilö olla aika yksin ajatustensa kanssa. Itse tykkään lukea ficcejä ihan omalla äidinkielellä

 

Hyökyaalto-kappaleessa just toi kohta, että "yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa" on se mun kokemus. En sen jälkeen ole koskaan palannut enää entiselleni (enkä ole ihan varma, oliko se hyvä asia vai ei).
Mä olin aikaisemmin olluit just se, joka ei kuule ja joka ei pahemmin kuuntele mitään sydämensä ääniä. Se sydämen ääni ei vain koskaan kuulunut. Se oli niin nuijittu alas, pieneksi, vääräksi, pahaksi, itsekkääksi... sydämeni.
Sit mä siis tapasin sen mun terapiaryhmätutun miehen 10 vuotta sen jälkeen, kun se ryhmä oli päättynyt. Mulla oli perhettä ja kumppani, mies, jonka kanssa tavallaan oli molempien osapuolten hyväksymä sellainen "järkiliitto", joka ei perustunutkaan millekään suurelle rakkaudelle, mutta sen sijaan kyllä hyvälle, turvalliselle ja vahvalle ystävyydelle (hyvä sekin toki).
Niin mä olin aivan valmis vielä aluksi siirtämään sen tavatun henkilön pois maailmastani, mutta tulin nyt kuitenkin rehellisyyden nimissä kertoneeksi kumppanilleni, että näin hänet ja olen vähän murusina. Sanoin vielä, että ymmärrän täysin, jos et hyväksy ja ymmärrä.

Niin se, mitä mies teki, aukaisi ne padot. Hän sanoi, että ei se häneltä ole pois, jos mä rakastan sitä toista tyyppiä. Olin ihan että mitä ihmettä. No, sittenhän mä siis ihan kertakaikkiaan sekosin. Mulla ei ole ikinä ollut sellaista tunnemyräkkää ja myrskyä henkisesti ja mielessäni kaikin tavoin, ja en ole ikinä tehnyt niin holtittomia ja tyhmiä asioita (eivät siis edes liittyneet siihen toiseen vaan ihan vain itseeni) ja toiminut kuin kaistapäinen ja ihan pois autopilotilta. Mä sain kokea, mitä todellakin on, kun ei ajattele ja valitse järjellä
Sitä kiivainta ihmeen irtiottoa omista henkisistä "et sä voi ja et sä saa" -kahleista kesti itsellä varmaan ainakin vuoden, en muista enää niin tarkkaan. Päädyttiin lopulta miehen kanssa eri osoitteisiin, minun aloitteestani, mutta erittäin hyviin väleihin, joissa olemme edelleen.
Että mulle ei ole nyt yllätys, että elämä on tämän shippailun myötä jälleen kerran hieman holtitonta, tai että jää kaikki kotiaskareet tekemättä
Mä uskon, että olen edelleen oppimassa K:n ja B:n suhteen seuraamisen kautta itsestäni. Kaikenlaisia lukkoja itseltä edelleen löytyy paljon. Seuraan kiinnostuksella, saanko avattua edes joitain kiitos teidän ja kiitos tämän poikien välisen suhteen.

Mulla oli vähän vastaava myllerrys elämässä viitisen vuotta sitten. Tosin oma mies teki juuri päinvastoin ja piti kynsin ja hampain kiinni.

Silti mua nakertaa edelleen se epäily, että mitä jos...

Edelleen olen yhteyksissä tän toisen henkilön kanssa. Meillä oli aluksi juuri tällainen järisyttävä yhteys ja kemia minkä olen mielestäni aistinut K:n ja B:n välillä. Monesta syystä, eikä itse asiassa suurimmaksi osaksi edes siitä mun olemassa olevasta parisuhteesta johtuen päätettiin jatkaa pelkästään ystävinä. Ajan kanssa välit ja yhteydenpito on väljähtänyt aika lailla, ja se välitön, rento tunnelma on ainakin tällä hetkellä jäänyt muistoksi.

Ja oma identiteetti on nyt muuttunut ja rakentunut nimenomaan ton sun miehen "ei se ole minulta pois" -toteamuksen ympärille, että rakkautta mahtuu kyllä tähän maailmaan ja tilaa pitää antaa, jos rakastat jotain oikeasti. Polyamorisuus ja seksuaalinen lokeroimattomuus tuntuu siis vahvasti omalta, vaikka tuskin tässä elämässä pystyn näitä "enää" toteuttamaan. Vauvalla vähän avauduin tästä jossain vaiheessa, mutta se ilmapiiri kun siellä on mitä se on niin en jatkanut sen enempää. Nämä oman tilanteen pohtimiset on ollut mulle koko ajan tän shippausjutun suola, ja siis nimenomaan teidän muiden pohdinnat joiden innoittamana saattaa joskus harvoin tulla jotain omaa kommenttia niinkuin tällä kertaa.

Toivottavasti näitä off topicceja ei täällä ammuta yhtä raa'asti alas kuin vauvalla. Kenenkään ei ole pakko lukea jos ei halua

 

Kuulostaa niin ficcikamalta, että Kärtsä alkaa flirtata keikalla komean bojanihtavan miehen kanssa, joka riisuu aurinkolasinsa ja sitten onkin Bojan. Ja varmaan seuraavaksi kysyy täydellisellä suomella, että "alaks oleen".

- Joymuffin

Hahah, niin kuulostaa