Olemattomat ovulaatiolimat

Olemme yrittäneet mieheni kanssa raskautta nyt 5 kiertoa tärppäämättä. Olemme molemmat vajaa kolmekymppisiä terveitä elämäntapoja noudattavia ihmisiä.

Tiedän, että 5 kiertoa yritystä ei ole vielä erityisen pitkään, mutta stressaan silti omaa hedelmällisyyttäni. Ovulaation olen testannut digitestillä ja on joka kuukausi tullut säännöllisesti, mutta ongelmani on, etten ovuloidessa tuota "kananmunanvalkuaismaista limaa", joka on oleellisessa roolissa raskauden alkamisessa. Vuotoni on muutenkin hyvin niukkaa koko ovulaation ajan. Olen onnistunu sörkkimällä ja kaivelemalla löytämään aivan mitättömän pienen määrän sormien välissä venyvää vuotoa, muutoin vuoto on koko ovulaation läpi valkoista ja kermaista. Greippimehukuurit ja muut nesteytyksestä huolehtimiset olen toteuttanut jo useamman kierron ajan auttamatta ollenkaan, enkä syö esimerkiksi mitään lääkkeitä, jotka voisivat kuivattaa. Viimeisimmässä kierrossa oli käytössä myös pre seed.

Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa ovulaatiolimojen olemattomuuden suhteen? Mikä neuvoksi? Onko raskauden alkaminen edes mahdollista?

 

Olisiko tuo stressi oleellisin syy? Mitäpä jos hetkeksi unohtaisit lapsen tekemisen ja nauttisit seksistä miehesi kanssa silloin kun sinusta tuntuu parhaalta ei minkään tikun tai päivien ym mukaan. Uskonpa että tärppää huomattavasti varmemmin kuin aikatauluttamalla.

 

Olisiko tuo stressi oleellisin syy? Mitäpä jos hetkeksi unohtaisit lapsen tekemisen ja nauttisit seksistä miehesi kanssa silloin kun sinusta tuntuu parhaalta ei minkään tikun tai päivien ym mukaan. Uskonpa että tärppää huomattavasti varmemmin kuin aikatauluttamalla.

Olen stressaajaluonne muutenkin, en usko että vähentäisi stressiä ollenkaan jos jätettäisiin oviksen tikuttelut pois vaan stressaisin entistä enemmän oviksen missaamista.

 

Olen stressaajaluonne muutenkin, en usko että vähentäisi stressiä ollenkaan jos jätettäisiin oviksen tikuttelut pois vaan stressaisin entistä enemmän oviksen missaamista.

Miksi et kuuntele omaa kehoasi? Kun hormonitasot nousevat niin elimistö hyrisee ja haluaa seksiä. Tee mieluummin rakkauslapsi kun tikkumuksu.

 

Miksi et kuuntele omaa kehoasi? Kun hormonitasot nousevat niin elimistö hyrisee ja haluaa seksiä. Tee mieluummin rakkauslapsi kun tikkumuksu.

Nooh, kyllä se rakkausvauva tulee olemaan sai alkunsa miten tahansa

 

Olemme yrittäneet mieheni kanssa raskautta nyt 5 kiertoa tärppäämättä. Olemme molemmat vajaa kolmekymppisiä terveitä elämäntapoja noudattavia ihmisiä.

Tiedän, että 5 kiertoa yritystä ei ole vielä erityisen pitkään, mutta stressaan silti omaa hedelmällisyyttäni. Ovulaation olen testannut digitestillä ja on joka kuukausi tullut säännöllisesti, mutta ongelmani on, etten ovuloidessa tuota "kananmunanvalkuaismaista limaa", joka on oleellisessa roolissa raskauden alkamisessa. Vuotoni on muutenkin hyvin niukkaa koko ovulaation ajan. Olen onnistunu sörkkimällä ja kaivelemalla löytämään aivan mitättömän pienen määrän sormien välissä venyvää vuotoa, muutoin vuoto on koko ovulaation läpi valkoista ja kermaista. Greippimehukuurit ja muut nesteytyksestä huolehtimiset olen toteuttanut jo useamman kierron ajan auttamatta ollenkaan, enkä syö esimerkiksi mitään lääkkeitä, jotka voisivat kuivattaa. Viimeisimmässä kierrossa oli käytössä myös pre seed.

Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa ovulaatiolimojen olemattomuuden suhteen? Mikä neuvoksi? Onko raskauden alkaminen edes mahdollista?

Moi!

Itselläni ovulaatiolimat eivät ole olleet klassisia "kananmunavalkuaisvuotoa" kuin ihan harvakseltaan. Pääasiassa on ollut enemmänkin vetistä vuotoa ovulaation aikoihin, mutta siinäpä se. Ja itsekin siis tikuttelin ovulaatioita ja testit näyttivät joka kierrossa positiivista (kierrot vaan heittelivät 30-38 päivän väliä, siksi testit olivat apuna). Osalla vaan ne limat on tosi hienovaraisia ja enemmänkin jää sinne syvyyksiin ja osalla puolestaan todella runsaita, jonka takia ne huomataan ihan normaalien vessakäyntien yhteydessä.


Omasta tilanteestani vielä sen verran, että nyt odottelen toista lasta viimeisellä kolmanneksella. Eka lapsi saatiin inseminaation avulla (endometrioosini takia tehtiin inssi) ja voin kertoa, että stressitasoni
olivat siinä tärppikierrossa huipussaan ja kuitenkin onnistuttiin. Yrityksen alussa yrittäminen oli kivaa ja rentoa, mutta ei se rentouteni minua raskaaksi tehnyt. Eli sinuna en turhaan stressaisi stressaamistasi. Asia on sinulle tärkeä ja erilaiset asiat pohdituttavat, vaikka kuinka yrittäisi pitää maalaisjärjen mukana.

Jos sattuisi se tilanne eteen, että noin vuoden sisällä et ole raskautunut, niin eikun vaan gynekologille käymään ja apuja kysymään. Sinne voi toki mennä aikaisemminkin, jos huomaa että asia häiritsee ja kaipaa neuvoja.

Tsemppiä yritykseen!

T. Sara

 

Moi!

Itselläni ovulaatiolimat eivät ole olleet klassisia "kananmunavalkuaisvuotoa" kuin ihan harvakseltaan. Pääasiassa on ollut enemmänkin vetistä vuotoa ovulaation aikoihin, mutta siinäpä se. Ja itsekin siis tikuttelin ovulaatioita ja testit näyttivät joka kierrossa positiivista (kierrot vaan heittelivät 30-38 päivän väliä, siksi testit olivat apuna). Osalla vaan ne limat on tosi hienovaraisia ja enemmänkin jää sinne syvyyksiin ja osalla puolestaan todella runsaita, jonka takia ne huomataan ihan normaalien vessakäyntien yhteydessä.


Omasta tilanteestani vielä sen verran, että nyt odottelen toista lasta viimeisellä kolmanneksella. Eka lapsi saatiin inseminaation avulla (endometrioosini takia tehtiin inssi) ja voin kertoa, että stressitasoni
olivat siinä tärppikierrossa huipussaan ja kuitenkin onnistuttiin. Yrityksen alussa yrittäminen oli kivaa ja rentoa, mutta ei se rentouteni minua raskaaksi tehnyt. Eli sinuna en turhaan stressaisi stressaamistasi. Asia on sinulle tärkeä ja erilaiset asiat pohdituttavat, vaikka kuinka yrittäisi pitää maalaisjärjen mukana.

Jos sattuisi se tilanne eteen, että noin vuoden sisällä et ole raskautunut, niin eikun vaan gynekologille käymään ja apuja kysymään. Sinne voi toki mennä aikaisemminkin, jos huomaa että asia häiritsee ja kaipaa neuvoja.

Tsemppiä yritykseen!

T. Sara

Hei, kiitos kannustavasta viestistäsi ja onnittelut raskaudestasi!

Tuo on hyvä pointti, että alussa yrittäminen ei pahemmin stressanut eikä siltikään tärpännyt. Mulla oli mielikuva, että raskauden yritys on kivaa ja jännää ja niinhän se oli ensimmäiset muutaman kierron. Ehkä en tosin olisi saanut liikaa googlailla, sillä kun bongasin noiden ovislimojen puuttumisen niin aloin huolestumaan.

Muistan, että itselläni on myös aikaisemmin tullut juuri tuollaista vetistä vuotoa ovulaation aikaan reippaasti, mutta siitä on jo aikaa. Mutta tarkoitus olisi joka tapauksessa vielä yrittää muutamia kiertoja, ellei vuoden yrityksen lähestyessä tärppää käännymme gynen puoleen.

T. Ap

 

Hei, kiitos kannustavasta viestistäsi ja onnittelut raskaudestasi!

Tuo on hyvä pointti, että alussa yrittäminen ei pahemmin stressanut eikä siltikään tärpännyt. Mulla oli mielikuva, että raskauden yritys on kivaa ja jännää ja niinhän se oli ensimmäiset muutaman kierron. Ehkä en tosin olisi saanut liikaa googlailla, sillä kun bongasin noiden ovislimojen puuttumisen niin aloin huolestumaan.

Muistan, että itselläni on myös aikaisemmin tullut juuri tuollaista vetistä vuotoa ovulaation aikaan reippaasti, mutta siitä on jo aikaa. Mutta tarkoitus olisi joka tapauksessa vielä yrittää muutamia kiertoja, ellei vuoden yrityksen lähestyessä tärppää käännymme gynen puoleen.

T. Ap

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.
Itse olen aihetta paljon joutunut vuosien aikana pohtimaan (meillä siis ei eka tärpännyt vuoteen, siirryttiin lapsettomuustutkimuksiiin, sain endometrioosidiagnoosin yli 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen tulin 1. inseminaatiosta raskaaksi, vaikka en uskonut raskautumisen mahdollisuuksiin ollenkaan ja tosiaan en todellakaan ollut rento sekä ennen toimenpidettä, sen aikana tai jälkeen. Paria kuukautta aiemmin olin saanut kemiallisen raskauden, eli paineet oli kovat ja olo surkea, kun oma kroppa tuntui enemmän viholliselta kuin ystävältä).


Jälkikäteen olen tajunnut, että oman kroppani toiminnot olivat minulle aivan vieraita ennen yritystaipaleen alkamista. Siis tiesin tyyliin sen, mitä asioista terveystiedon oppikirjoissa opetettiin ja huh, siellä on asiat vedetty todella simppeleiksi verrattuna tähän, mitä on hedelmällisyysasioista oppinut nyt.


Muistan, että oloni alkoi olla tosi yksinäinen kun vuosi yritystä alkoi tulla täyteen, koska silloin itse alkoi juuri tajuta (armottoman googlailun jälkeen tietenkin) juurikin miten monimutkainen systeemi tuolla alakerrassa onkaan ja muut läheiset, joille yritti omista peloistaan puhua, olivat vielä sellaisessa "älä stressaa, sieltä se tulee jos on tullakseen, mummin koiranulkoiluttajan kaimakin sai lapsen 17 vuoden yritysvuoden jälkeen kunhan vaan luovutti asiaan suhteen"-kommentteja. He yrittivät tietenkin lohduttaa, mutta silloin huomasin, kuinka oma polkuni alkaa eriytyä ja oma vertaistuki oli haettava muualta.

Tämä viestini taitaa nyt olla enemmänkin ajatuksenvirtaa ja oman tilanteeni reflektimista, mutta tunnistan sinun viestissäsi niitä fiiliksiä, mitä itse aloin tuntea kun yrityskertoja alkoi tulla lisää. Siksi haluan jakaa sulle kaksi asiaa, jotka ovat auttaneet mua: eka liittyy siihen stressiin. Itseäni auttoi se ajatusmalli, että kuvittele jos sinne yläkoulun terveystiedon oppikirjaan (lisääntymistä käsittelevään kappaleeseen) lisättäisiin virke "Jos nainen kokee stressiä yhdyntähetken tai luteaalivaiheen aikana, ei raskautta ala. Unohtamalla raskautumisen toiveen raskaus on mahdollinen ja vasta silloin tulee käyttää ehkäisyä".
Mieti millainen älämölö tuosta syntyisi, koska pieleenhän siinä ohjeistus menisi ja ihmiset raivostuisivat siitä, kuinka tällaista voidaan teineille opettaa. Sitä pidettäisiin täysin edesvastuuttomana, mutta raskautta toivovat saavat kuulla usein kyllästymiseen saakka siitä, kuinka asia pitää vaan unohtaa. Siinä on mielestäni mielenkiintoinen ristiriita.

Toinen itseäni auttanut asia ovat olleet podcastit. Sinulla on tarve pohtia asioita ja toivottavasti voit tehdä sitä läheistesi kanssa. Jos kuitenkin huomaat, että kaipaat lenkkipoluille välillä muutakin seuraa tai että haluat syventyä aiheeseen enemmän, suosittelen brittiläistä BFN (Big fat negative)-podcastia. Se käsittelee lapsen yrittämistä ja toki siinä erityisesti käsitellään jo lapsettomuushoitojakin, mutta erittäin viihdyttävästi ja huumorin avulla (mutta myös lisääntymislääketieteen ammattilaisten avulla
). Laita korvan taakse ja etsi se käsiisi, jos joskus koet tarvetta sellaiselle. Se on sekä saanut minut nauramaan ääneen, että oppimaan uusia asioita aiheesta.


T. Sara

 

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.
Itse olen aihetta paljon joutunut vuosien aikana pohtimaan (meillä siis ei eka tärpännyt vuoteen, siirryttiin lapsettomuustutkimuksiiin, sain endometrioosidiagnoosin yli 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen tulin 1. inseminaatiosta raskaaksi, vaikka en uskonut raskautumisen mahdollisuuksiin ollenkaan ja tosiaan en todellakaan ollut rento sekä ennen toimenpidettä, sen aikana tai jälkeen. Paria kuukautta aiemmin olin saanut kemiallisen raskauden, eli paineet oli kovat ja olo surkea, kun oma kroppa tuntui enemmän viholliselta kuin ystävältä).


Jälkikäteen olen tajunnut, että oman kroppani toiminnot olivat minulle aivan vieraita ennen yritystaipaleen alkamista. Siis tiesin tyyliin sen, mitä asioista terveystiedon oppikirjoissa opetettiin ja huh, siellä on asiat vedetty todella simppeleiksi verrattuna tähän, mitä on hedelmällisyysasioista oppinut nyt.


Muistan, että oloni alkoi olla tosi yksinäinen kun vuosi yritystä alkoi tulla täyteen, koska silloin itse alkoi juuri tajuta (armottoman googlailun jälkeen tietenkin) juurikin miten monimutkainen systeemi tuolla alakerrassa onkaan ja muut läheiset, joille yritti omista peloistaan puhua, olivat vielä sellaisessa "älä stressaa, sieltä se tulee jos on tullakseen, mummin koiranulkoiluttajan kaimakin sai lapsen 17 vuoden yritysvuoden jälkeen kunhan vaan luovutti asiaan suhteen"-kommentteja. He yrittivät tietenkin lohduttaa, mutta silloin huomasin, kuinka oma polkuni alkaa eriytyä ja oma vertaistuki oli haettava muualta.

Tämä viestini taitaa nyt olla enemmänkin ajatuksenvirtaa ja oman tilanteeni reflektimista, mutta tunnistan sinun viestissäsi niitä fiiliksiä, mitä itse aloin tuntea kun yrityskertoja alkoi tulla lisää. Siksi haluan jakaa sulle kaksi asiaa, jotka ovat auttaneet mua: eka liittyy siihen stressiin. Itseäni auttoi se ajatusmalli, että kuvittele jos sinne yläkoulun terveystiedon oppikirjaan (lisääntymistä käsittelevään kappaleeseen) lisättäisiin virke "Jos nainen kokee stressiä yhdyntähetken tai luteaalivaiheen aikana, ei raskautta ala. Unohtamalla raskautumisen toiveen raskaus on mahdollinen ja vasta silloin tulee käyttää ehkäisyä".
Mieti millainen älämölö tuosta syntyisi, koska pieleenhän siinä ohjeistus menisi ja ihmiset raivostuisivat siitä, kuinka tällaista voidaan teineille opettaa. Sitä pidettäisiin täysin edesvastuuttomana, mutta raskautta toivovat saavat kuulla usein kyllästymiseen saakka siitä, kuinka asia pitää vaan unohtaa. Siinä on mielestäni mielenkiintoinen ristiriita.

Toinen itseäni auttanut asia ovat olleet podcastit. Sinulla on tarve pohtia asioita ja toivottavasti voit tehdä sitä läheistesi kanssa. Jos kuitenkin huomaat, että kaipaat lenkkipoluille välillä muutakin seuraa tai että haluat syventyä aiheeseen enemmän, suosittelen brittiläistä BFN (Big fat negative)-podcastia. Se käsittelee lapsen yrittämistä ja toki siinä erityisesti käsitellään jo lapsettomuushoitojakin, mutta erittäin viihdyttävästi ja huumorin avulla (mutta myös lisääntymislääketieteen ammattilaisten avulla
). Laita korvan taakse ja etsi se käsiisi, jos joskus koet tarvetta sellaiselle. Se on sekä saanut minut nauramaan ääneen, että oppimaan uusia asioita aiheesta.


T. Sara

Hei! Ihanaa ajatuksenvirtaa ja kiitos podcast-vinkistä, podcastien suurkuluttajana menee varmasti kuunteluun! Kiitos myös stressipohdinnasta. Itselläni myös särähtää korvaan kehotukset lopettaa stressaaminen etenkin kun nämä kehotukset tulevat varmasti usemmin henkilöiltä, jotka eivät ole joutuneet itse kuukausi toisen perään pettymään vaan lapsi on saatu aluilleen nopeasti. Toki tiedostan, että stressistä ei hyötyäkään asian suhteen ole, mutta tikuttaa aion vaikka maailmantappiin ovulaatioitani kunnes joku ihana päivä kierron päätteeksi on kaksi viivaa myös raskaustestissä.

T. Ap

 

Jotkut ovat kokeilleet käyttää munanvalkuaista "raskausliukkarina" ja sen pitäisi olla vieläpä tehokasta. Minua kiinnostaisi tietää voiko se oikeasti toimia, aloittaja jos päätät kokeilla niin raportoitko tänne?

 

Oletko kokeillut Gelee royalia? Sitä myydään esim. luontaistuotekaupoissa. Olen itse syönyt kaksi kiertoa kp 1-ovulaatio. Ensimmäisessä kierrossa ihan valuin "kananmunalimaa", tässä tokassa kierrossa en enää niin paljoa. Ovulaatioplussa on molemmissa kierroissa ollut todella vahva.

Tsemppiä!