Syyskuiset 2023

Voin kans tulla fb-ryhmään.

 

Voi mikä myllytys teillä on ollut voin kuvitella miten pyörällä siellä on pää, koska itselläkin oli ja alussa oli kuitenkin vähemmän dramatiikkaa minkälaiset fiilikset sulla nyt on päällimmäisenä raskaudesta? Siis yllättyneisyyden alla?

@Monka ja @J-Annika kiitos teidän viesteistä, auttaa kovasti kun tajuaa, ettei tää oma tilanne nyt niiiiiiin spesiaali ole. Mä tiedän, että olisin voinut katua sitä, että.jätettiin kolmas yrittämättä vuosien päästä, mutta tuskin harmittelisin urapolkuani, mikä se sitten tämän johdosta myöhemmin onkaan. @Monka Mulla myös aika intensiivinen vaihe uralla ja vedän monia projekteja, jotka vöistämättä jää tämän vuoksi holdiin. Mutta koitan nyt päästää vähän ohjaksista irti ja ajatella, että tää on sitä elämää. Just tää, mitä ei niin suunnittele ja ohjaa. Ja kaikelle on tarkoitus mut mua jännittää aivan älyttömästi se hetki, kun tästä pitää kertoa töissä. Siis ei ehkä edes jännitä vaan pelottaa. Ja sieltä se suurin ahdistuskin taitaa kummuta.

Tänään tuli labratulos p-hcg arvo oli 185, mikä viittaisi juurikin 4.raskausviikkoon, mikä on myös laskurilla laskettuna nyt juuri menossa oleva. Apua! Jotenkin saman järkytyksen käy läpi uudelleen. Nyt varmaan pitää päästä vielä mahdollisimman nopeasti ultraan, että nähtäisiin pienen olevan varmasti oikeassa paikassa. Mieli käy vuoristorataa edelleen. Mutta uskon sen tästä kääntyvän vielä ilon puolelle

 

Se ois muuten huomenna 6+0, jännä nähdä alkaako paljon puhuttu pahoinvointi

Ja sori kaikki negistely omalta osalta, huomaa, että ei uskalla iloita. Ihan kuin negistely auttaisi pysymään realistisena.. pitäis vaan koittaa olla ressaamatta ja aika näyttää miten käy!

Onko muilla sitä, että varsinaisesti ei ole paha olo, mutta aika vähissä on ne ruuat jotka menee alas? Ja ne ruuat myös vaihtelee aika tavalla.

 

Jaan nämä samat ajatukset ja fiilikset 100 %! Helpottavaa lukea, että jollain muulla samanlaisia mietteitä. Olen itse tosi ahdistunut ja epävarma, mutta keskeytys ei tunnu vaihtoehdolta ja tiedän, ettei puolisoni sitä halua. Olen kauhuissani siitä, miten elämä mahdollisesti tulee muuttumaan ja miten minä muutun. Pakko mennä päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että mieli mukautuu asiaan, miten sitten käykään. Tsemppiä sinulle

"Ihanaa" että täältä löytyy kohtalotoveri.

Itse olen yrittänyt löytää hyhiä puolia siitä, että lapsi olisi elämässä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt yhtäkään. Toivon, että omaan lapseen rakastuu, jolloin se varmasti tuntuisi siltä, että se lapsi muuttaisi elämänlaatua positiiviseen suuntaan. Nyt kun mietin, enkä koe mitään kiintymyksen tunnetta (tuskin se vielä olisi mahdollistakaan?), niin kaikki muutokset, joita lapsi tuo elämään tullessaan on negatiivisia.
Itse en pidä tosiaan lapsista, mutta lisäksi en pidä ihmisistäkään erityisemmin, eläimet minulle ovat sitä vastoin todella rakkaita. Mieheni tekee reissutyötä ja introverttina nautin suunnattomasti siitä, että välillä saan olla parikin viikkoa ilman ainuttakaan ihmiskontaktia.

Äitini sanoi, että hän kun sai minut, hän ei kokenut rakkautta kun synnyin, vaikka kovasti odotti minua. Kertoi, että häntä ahdisti, että hänen kotona oli joku vieras ja hän joutui vieläpä huolehtimaan siitä 24/7. Hän sanoi, että rakkaus muodostui pikkuhiljaa, ei tullut mitään huumaavaa äidinrakkausryöppyä, mutta pikkuhiljaa alkoi syntymään aitoa välittämisen tunnetta, sitten kiintymystä ja yhtenä päivänä, noin vuosi syntymäni jälkeen kertoi ajatelleensa että "Hemmetti, mähän taidankin rakastaa tätä lasta"

Kiitos tsempeistä ja sinulle myös valtavasti voimia tähän tunnemyrskyyn

 

Se ois muuten huomenna 6+0, jännä nähdä alkaako paljon puhuttu pahoinvointi

Ja sori kaikki negistely omalta osalta, huomaa, että ei uskalla iloita. Ihan kuin negistely auttaisi pysymään realistisena.. pitäis vaan koittaa olla ressaamatta ja aika näyttää miten käy!

Onko muilla sitä, että varsinaisesti ei ole paha olo, mutta aika vähissä on ne ruuat jotka menee alas? Ja ne ruuat myös vaihtelee aika tavalla.

Mulla oli aluksi just tota et ei mikään maistunu ja aina ku keksi jonkun mikä maistu nii ei uudestaan enää pystynyt syömään, ei menny montaa päivää ku alko ton jälkeen kunnon pahoinvointi nyt ostan itselleni omat ruoat ja teen perheelle omat, on niin päivästä kiinni mitä saa kurkusta alas, joinakin päivinä pelkkää mehua ja toisena päivänä uppoo kebbe ranskalaisilla ku ei olis ennen ruokaa nähny

 

Mulla oli aluksi just tota et ei mikään maistunu ja aina ku keksi jonkun mikä maistu nii ei uudestaan enää pystynyt syömään, ei menny montaa päivää ku alko ton jälkeen kunnon pahoinvointi nyt ostan itselleni omat ruoat ja teen perheelle omat, on niin päivästä kiinni mitä saa kurkusta alas, joinakin päivinä pelkkää mehua ja toisena päivänä uppoo kebbe ranskalaisilla ku ei olis ennen ruokaa nähny

Just tuo! Eilen se oli ruisleipä maksamakkaralla ja suolakurkulla, tänään se olisi ollut yacky makupala kaakaovanukas. Toissapäivänä riisinuudeli. Mene ja tiedä. Aiemmilla kierroksilla ei ole tästä yltynyt, mutta saa nähdä mitä tällä kertaa käy. Voin tulla huomenna kertomaan mikä ois ollut päivän menu!

 

"Ihanaa" että täältä löytyy kohtalotoveri.

Itse olen yrittänyt löytää hyhiä puolia siitä, että lapsi olisi elämässä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt yhtäkään. Toivon, että omaan lapseen rakastuu, jolloin se varmasti tuntuisi siltä, että se lapsi muuttaisi elämänlaatua positiiviseen suuntaan. Nyt kun mietin, enkä koe mitään kiintymyksen tunnetta (tuskin se vielä olisi mahdollistakaan?), niin kaikki muutokset, joita lapsi tuo elämään tullessaan on negatiivisia.
Itse en pidä tosiaan lapsista, mutta lisäksi en pidä ihmisistäkään erityisemmin, eläimet minulle ovat sitä vastoin todella rakkaita. Mieheni tekee reissutyötä ja introverttina nautin suunnattomasti siitä, että välillä saan olla parikin viikkoa ilman ainuttakaan ihmiskontaktia.

Äitini sanoi, että hän kun sai minut, hän ei kokenut rakkautta kun synnyin, vaikka kovasti odotti minua. Kertoi, että häntä ahdisti, että hänen kotona oli joku vieras ja hän joutui vieläpä huolehtimaan siitä 24/7. Hän sanoi, että rakkaus muodostui pikkuhiljaa, ei tullut mitään huumaavaa äidinrakkausryöppyä, mutta pikkuhiljaa alkoi syntymään aitoa välittämisen tunnetta, sitten kiintymystä ja yhtenä päivänä, noin vuosi syntymäni jälkeen kertoi ajatelleensa että "Hemmetti, mähän taidankin rakastaa tätä lasta"

Kiitos tsempeistä ja sinulle myös valtavasti voimia tähän tunnemyrskyyn

Onneksi tunteet on kaikki sallittuja ja varmasti jokainen vanhempi kiintyy lapseensa omalla tavallaan, eikä tarvitsekaan mennä samalla muotilla. Mun mielestä taas vauvat on vähän pelottavia, ne on niin heiveröisiä eikä osaa sanoa mikä hätänä. Jos saisin päättää niin syntymästä seuraavana päivänä lapsi olisi vaikka 3v.

 

Se ois muuten huomenna 6+0, jännä nähdä alkaako paljon puhuttu pahoinvointi

Ja sori kaikki negistely omalta osalta, huomaa, että ei uskalla iloita. Ihan kuin negistely auttaisi pysymään realistisena.. pitäis vaan koittaa olla ressaamatta ja aika näyttää miten käy!

Onko muilla sitä, että varsinaisesti ei ole paha olo, mutta aika vähissä on ne ruuat jotka menee alas? Ja ne ruuat myös vaihtelee aika tavalla.

Tähän väliin totean, että myös täältä anteeksi jatkuva negistely vaan se tosiaan saa omat ajatukset pysymään realistisina, kun se viiva tikussa ei tosiaankaan oo yhtä kun vauva sylissä vaati uusi raskaus edes seuraavana vuonna.
Eilen lenkillä kuuntelin haloo Helsinkiä ja upposi sanat "pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois." Se hetki pysäytti ja tajusin että näin se todellakin on. 🤎

 

Just tuo! Eilen se oli ruisleipä maksamakkaralla ja suolakurkulla, tänään se olisi ollut yacky makupala kaakaovanukas. Toissapäivänä riisinuudeli. Mene ja tiedä. Aiemmilla kierroksilla ei ole tästä yltynyt, mutta saa nähdä mitä tällä kertaa käy. Voin tulla huomenna kertomaan mikä ois ollut päivän menu!

Ihan pikkasen muuten vaan yökin mielikuvalle tolle sun maksamakkara suolakurkurkkuleivälle varmaan kuolisin jos joku tois maksamakkaraa nyt kotiin
Mulla oli eilen varrasleipä ja tänään pannukakku ilman mitään hilloja, nyt nekin kuvottaa mut onneks ehin vetää siitä pannarista päivän kalorit

 

Tein nyt kuitenki sen FB ryhmän, laittakaa yksityisviestiä ketkä haluatte mukaan!
On piilotettu ja salainen

 

Kirjoitin hirmu viestin vaan tää tulkitsi sen roskapostiksi, joten tässä lyhennetty versio. Ihanan aktiivinen tää keskustelu!
Myös ylempi kommentti on minun, koska tää toimii kun junan vessa..

-R

 

Okei mun viesti oli asiaton tän mielestä koska siinä oli kakkaemoji mutta siis vielä lisäyksenä, niihin tunteisiin ja vauvaan kiintymyssuhteen luomiseen onneks on tukea ja apua tarjolla!

-R

 

Täällä olotilat loistaa poissaolollaan.. enkä edes neuvolassa sanonut plussanneeni kun perjantaina käytiin tytön kanssa.. en jotenki jaksa niitä käyntejä
Harrastuksen tauottaminen vituttaa suoraan sanottuna aivan älyttömästi. Oon laittanut rahaa likoon siihen menneenä syksynä, ja nyt heti tulee tauko. En tiedä, miten tästä vitutuksesta selviää..
Mutta raskaus toki toivottu ja tervetullu asia

 

Itse en pidä tosiaan lapsista, mutta lisäksi en pidä ihmisistäkään erityisemmin, eläimet minulle ovat sitä vastoin todella rakkaita. Mieheni tekee reissutyötä ja introverttina nautin suunnattomasti siitä, että välillä saan olla parikin viikkoa ilman ainuttakaan ihmiskontaktia.

En mäkään pidä erityisemmin muiden lapsista, enkä niin ihmisistäkään. Omia lapsia tietty rakastan, mut kyllä lapset mukautuu siihen teidän elämään. Me asutaan keskellä korpea, kasvatan koiria ja pääasiassa ollaan aina omalla porukalla. Ei meidän lapset ikinä siitä oo kärsineet! Päinvastoin, katsellaan luonnon eläimiä, leikkivät koirien kanssa, vietetään metsässä aikaa.

Tätä elämää voi elää niin monella tavalla Ois todella kauheeta jos pitäis mennä johonkin äitikerhoihin Näin on hyvä! Ja musta on ihanaa miten jotenkin...alkukantasen hyvää tällänen elämä on

 

Hei pakko sanoa, että luettuani kaikki viestit

1. Haluan maksamakkara-suolakurkkuleipää vaikka oon kasvissyöjä (en silti totalitaristi) enkä tiedä oksennanko sen syötyäni, koska en pidä maksamakkarasta. Silti olen valmis lähettämään miehen uön selkähän sellaista minulle noutamaan. Hätä ei lue lakia.
2. Musta kaikki negistely kuuluu nyt vaan asiaan

Ja lisäksi totean tuohon lapseen kiintymiseen ja ahdistuksen ajatuksiin, että siis mulla on kaksi lasta, mun elämäni täydellisimmät (ja raivostuttavimmat) asiat, ja silti ahdistaa, että osaako tätä rakastaa samalla lailla. Ja tätä murehdin tätä tämänhetkistä kuopustanikin odottaessa. Oon miettinyt tosi paljon nyt näitä omia ahdistuksia ja pelkoja ja tullut siihen tulokseen, ettei tässä alkuraskaudessa koettuja ahdistuksia kannata ottaa ihan hirveän tosissaan, hormoonit tekee paljon. Toki siis jos haluaisi keskeyttää raskauden niin joo, silloin. Mutta muutoin jättäisin prosessoinnit (ja itsekin koitan ehkä jättää, vaikka huonolla menestyksellä ) vaikka sitten sinne keskiraskauteen.

Hei, mäpäs sitten koitan perustaa ryhmän facebookiin. Palaan asiaan!

 

Hei pakko sanoa, että luettuani kaikki viestit

1. Haluan maksamakkara-suolakurkkuleipää vaikka oon kasvissyöjä (en silti totalitaristi) enkä tiedä oksennanko sen syötyäni, koska en pidä maksamakkarasta. Silti olen valmis lähettämään miehen uön selkähän sellaista minulle noutamaan. Hätä ei lue lakia.
2. Musta kaikki negistely kuuluu nyt vaan asiaan

Ja lisäksi totean tuohon lapseen kiintymiseen ja ahdistuksen ajatuksiin, että siis mulla on kaksi lasta, mun elämäni täydellisimmät (ja raivostuttavimmat) asiat, ja silti ahdistaa, että osaako tätä rakastaa samalla lailla. Ja tätä murehdin tätä tämänhetkistä kuopustanikin odottaessa. Oon miettinyt tosi paljon nyt näitä omia ahdistuksia ja pelkoja ja tullut siihen tulokseen, ettei tässä alkuraskaudessa koettuja ahdistuksia kannata ottaa ihan hirveän tosissaan, hormoonit tekee paljon. Toki siis jos haluaisi keskeyttää raskauden niin joo, silloin. Mutta muutoin jättäisin prosessoinnit (ja itsekin koitan ehkä jättää, vaikka huonolla menestyksellä ) vaikka sitten sinne keskiraskauteen.

Hei, mäpäs sitten koitan perustaa ryhmän facebookiin. Palaan asiaan!

Laitoin jo ryhmän ku en jaksanut venaa et joku muu laittaa, mut viesti tuli tänne vasta äsken ku tuli toi "tän palstan moderaattori tarkistaa viestin", ei toki haittaa jos haluut tehä nii sit poistan ton minkä tein

 

Onneksi tunteet on kaikki sallittuja ja varmasti jokainen vanhempi kiintyy lapseensa omalla tavallaan, eikä tarvitsekaan mennä samalla muotilla. Mun mielestä taas vauvat on vähän pelottavia, ne on niin heiveröisiä eikä osaa sanoa mikä hätänä. Jos saisin päättää niin syntymästä seuraavana päivänä lapsi olisi vaikka 3v.

Aattelit sit vetää suoraan syvään päätyyn ja valikoit parhaan uhmaiän

Kelle niin fb liittymisviestejä nyt laitetaan? @jempppis oli eka eli hånelle(kö)?

 

Hei pakko sanoa, että luettuani kaikki viestit

1. Haluan maksamakkara-suolakurkkuleipää vaikka oon kasvissyöjä (en silti totalitaristi) enkä tiedä oksennanko sen syötyäni, koska en pidä maksamakkarasta. Silti olen valmis lähettämään miehen uön selkähän sellaista minulle noutamaan. Hätä ei lue lakia.
2. Musta kaikki negistely kuuluu nyt vaan asiaan

Ja lisäksi totean tuohon lapseen kiintymiseen ja ahdistuksen ajatuksiin, että siis mulla on kaksi lasta, mun elämäni täydellisimmät (ja raivostuttavimmat) asiat, ja silti ahdistaa, että osaako tätä rakastaa samalla lailla. Ja tätä murehdin tätä tämänhetkistä kuopustanikin odottaessa. Oon miettinyt tosi paljon nyt näitä omia ahdistuksia ja pelkoja ja tullut siihen tulokseen, ettei tässä alkuraskaudessa koettuja ahdistuksia kannata ottaa ihan hirveän tosissaan, hormoonit tekee paljon. Toki siis jos haluaisi keskeyttää raskauden niin joo, silloin. Mutta muutoin jättäisin prosessoinnit (ja itsekin koitan ehkä jättää, vaikka huonolla menestyksellä ) vaikka sitten sinne keskiraskauteen.

Hei, mäpäs sitten koitan perustaa ryhmän facebookiin. Palaan asiaan!

Miten kävi voileipien kanssa?

 

No jotain oireita vihdoin ilmenee täälläkin! Samaa kuin täällä puhuttu, eli ruoka ei meinaa maistua ja tai outoja mielihaluja. Olen syönyt nyt vuorokaudenaikana kokonaisen ruisvarrasleivän juustolla ja suolakurkulla nuudelikeittoa tekisi mieli, mies onneksi hyvin jo alkanut kyselee mitä ruokaa haluan ja lupsi tänään tehdä minun toiveen mukaista. Subway myös himottaisi. Tämä on itselle vaan tosi outoa, koska ei ollut mitään outoja himoja ja mielitekoja esikoisesta, ainostaan kuvotus ja pahoinvointi ja elin juotavilla juguilla ja mehuilla ekat kuukaudet. Tämä vahvistaa mun poikaoloa tästä kun on tällaisia mielitekoja eikä pahoinvointia!!

vierailijat täällä keskustelleet kiintymyssuhteesta vauvoihin, ja jotkut muutkin tähän hyvin kommentoi. Jos kiintymyssuhdeongelmaa tulee, niin siihen kyllä apua saa! Oman kokemuksen halusin myös jakaa, vaikka lapset on meille toivottuja ja nautin raskaudesta ja koin kiintyväni vauvaannraskausaikana niin esikoisen synnyttyä shokki oli melkoinen. En kiintynyt vauvaan ollenkaan heti, vauva oli tosi erinäköinen kuin kuvittelin ja ehkä koko vauvan hoidon kokonaisvaltaisuus järkytti. Itsellä meni varmaan 3kk ennen kuin kunnolla kiinnyin vauvaan. Sitäkään ei siis kannata pelästyä, aikanaan se kyllä tulee Kaikki tunteet on normaaleja. Nyt en voisi kuvitellakaan että tuota ”minä itse”- raivopääprinsessaa ei olisi

samaa olin tulossa kommentoimaan @1984, kuin @Monka että en nyt tiedä onko tämä tahtoikäinen 2,5v yhtään sen parempi kuin se heiveröinen vauva

vielä sellaista toivetta täältä esittelen, että älkää kaikki kaikotko vielä faceen, vaikka ryhmän perustattekin, täällä on niin ihanan aktiivista esikon faceryhmässä oli myös rajoitus, montako ryhmään otettiin, jotta pysyi ns intiiminä. Toivon kovasti että vielä ultran jälkeen ryhmään mahtuisi, kun ennen sitä en halua tulla, mutta muuten kiinnostaisi kyllä kovasti

 

Miten kävi voileipien kanssa?

Ei Se hitto löhtebyt hakemaan maksamakkaraa mulel, mies siis! Suolakurkkuihin oli tyytyminen

@jempppis hyvä vaan kun teit! Mäkin ehdin tehdä, mut mennään sillä sun tekemällä ryhmällä laitan viestiä

 

Ei Se hitto löhtebyt hakemaan maksamakkaraa mulel, mies siis! Suolakurkkuihin oli tyytyminen

@jempppis hyvä vaan kun teit! Mäkin ehdin tehdä, mut mennään sillä sun tekemällä ryhmällä laitan viestiä

Suolakurkku on kyllä hyvä myös!

Täällä käydyn keskustelun perusteella itsellä olisi poika myös ja mä en osaa lainkaan asennoitua siihen. On aina ollut tosi vahva fiilis siitä, että jos lapsi siunaantuu niin se on tyttö. Jännä nähdä!

Ja @hemuliina90 mä en ainakaan katoa faceen kun haluan pitää tämän vielä täysin anonyymina, todennäköisesti ihan sinne rakenneultraan saakka.

 

Määkään en työni puolesta hakea faceen kovin aikaisin, joten täällä pysytään!
Tänä aamuna on kuvottanut mm. Kaikki ihan kahvista työntekoon. 🥱

PS. Haluan suolakurkkuja asap.

-R

 

Olen kans sitä mieltä, että kyllä se kiintymys kehittyy ajan kanssa jos ensimmäinen lapsi niin voi kestää jo senkin takia vähän pitempään kaikkeen totuttelussa eli ei hätää ja vauvan temperamentti ja terveys/itkuisuus alussa sekä elämäntilanne on kans oman kokemuksen mukaan vaikuttanu alun kiintymystunteisiin.

Missä vaiheessa teillä alko tuntuun nuo pahoinvoinnit tai mieliteot? mulla ei vielä oikeen muita oireita ko tissit kipeät mutta vasta 4+3 menossa. Niin ja hengästyminen!

 

Yritetään pitää keskustelua yllä molemmissa, tällä hetkellä ollaan fb:ssä vielä kaksin @jempppis kanssa

Mutta siis rohkaisen kyllä ryhmään. Mä en esikoisen aikana mennyt ja tokan lapsen kohdalla päädyin ryhmään puolivahingossa. Ja oli kyllä tosi kiva, kun ei kokenut sellaista yksinäisyyttä raskauden suhteen. Sai jakaa fiiliksiä. Musta mukavinta on, jos ryhmä ei ole kovin suuri, mutta kuten sanottu, ei tällä hetkellä vielä ole kauheasti ruuhkaa

Mulla olis nyt omien laskelmien mukaan 6+3 ja aamulla oli oikeasti ihan tosi huono olo. Totta kai sitten oli heti palaveri (onneksi teams) heti ysiltä. Istuin ämpäri tuolin vieressä tässä perjantaina pitäisi jotenkin kyetä pitämään tunnin mittainen seminaari ja ensi viikolla toinen. Mutta toivon mukaan seuraavalle viikolle alkaisi jo nämä olotkin helpottaa...

 

Kävin varhaisultrassa tänään, menkoista laskettuna 7+0, reipas syke löytyi ja koko vastasi myös viikkoja 7+0. Sykkeen näkeminen tuntui aika ihmeelliseltä, varsinkin kun ensimmäinen raskaus kyseessä! Olin myös tulkinnut oireista oikein, että vasemmasta munasarjasta oli saanut alkunsa.

Itselläni oireet tuntuvat maltillisilta teihin moniin muihin verrattuna - ennen plussaa eka oire minkä huomasin oli hengästyminen laulaessa, sen jälkeen alkoi alavatsan jatkuvat nippailut jotka meni ohi joskus pari viikkoa sitten, sen jälkeen nännit kipeytyivät mutta sekin on helpottanut. Kaamea nälkä tuli kuvioihin noin viikko sitten, minkä lisäksi jotkut aiemmin normaalit hajut ovat muuttuneet kauheiksi. Yksi hassu "oire" myös on se, että olen aina ollut aivan todella aamu-uninen, mutta koko alkuvuoden ajan olen herännyt noin tuntia ennen herätystä, eli klo 6 maissa itsekseni ja virkeänä - voiko tämä olla raskausoire?? Oli tai ei, niin hyvä juttu, herään mielelläni aikaisemmin.

Olen pari kertaa aiemmin jo kirjoittanut tähän ketjuun vierailijana, ja jatkan vielä toistaiseksi vierailijana. Hieman myöhemmin kiinnostaisi kuitenkin liittyä fb-ryhmään.