Mulle kävi tänään vanhanaikaiset!
Olin mieskaverini kanssa kaupassa ja hänellä oli sellainen musta seuran valmentajatakki päällä ja musta pipo päässä. Huitelin siellä täällä keräten ostoksia ja huomasin kaverini irttarilaareilla. Menin hänen viereen ja kuiskasin että tiesitkö että läskien ei pitäis syödä yhtään karkkia. Joo-o, eipä ollut mun kaveri! Aika hiljaseks veti, pahoittelin ja pakenin seuraavaan hyllyriviin nauramaan. Se hölmistynyt ilme piirtyi mun verkkokalvoille, pysyy varmaan ikiisesti. Millä todnäk tollasia mustapipoisia valkkutakkisia valkolenkkarisia on pari muutaman kymmenen neliön sisällä.
Tuli mieleen edellinen kerta.
Olin lasten isän kanssa aikoinaan kaupassa. Siinä jotakin katseltiin ja nappasin miestä kädestä kiinni ja sanoin että nyt lähdetään, ei tässä ole koko päivää aikaa. Noh, eipä ollut oma mies!
Kiireesti aloin etsiä miestä ja siellähän hän oli urheiluosastolla kyykkimässä pallokorin takana. Aloin selittää tohkeissani hänelle kuinka otin kädestä kiinni vierasta miestä, että vois sanoa jotakin jos lähtee huitelemaan tolleen! Eipä ollut pallokorin takana oma mies kuuntelemassa saarnaa.
Tämä on varmaan noloin.
Olin silloin Karviksen kanssa.
Karvis joutui onnettomuuteen (hänellä oli kepit) ja minä sitten hoidin kerrankin ostokset kaupasta autoon. Karvis ajoi minut kaupan eteen ja jäi odottamasn autoon.
Ei ole mikään tuttu juttu sillä en kanna yleensä kauppakasseja, se on miesten hommaa. Neljä kassia sain ostoksia pakattua ja lähdin vaappumaan siksakkia kaupasta kohti parkkista. Korkokenkäni jäi kaupan kumimaton reikään jumiin ja aloin raivokkaasti nykimään jalkaani ylös, kovan työn tein mutta sain lopulta Billi biini ehjänä matkaan. Paksu takki oli liikaa, oli sairaan kuuma. Naama punaisena jatkoin matkaa. Avasin mersun takaoven, heitin ostokset sisään (takakontissa oli työjuttuja) ja puuskutin että miten vittumainen reissu mulla oikein oli. Mies edessä kääntyi ja pahoitteli että kaikki ei mennyt putkeen. Väärä mersu!!!
Olin mieskaverini kanssa kaupassa ja hänellä oli sellainen musta seuran valmentajatakki päällä ja musta pipo päässä. Huitelin siellä täällä keräten ostoksia ja huomasin kaverini irttarilaareilla. Menin hänen viereen ja kuiskasin että tiesitkö että läskien ei pitäis syödä yhtään karkkia. Joo-o, eipä ollut mun kaveri! Aika hiljaseks veti, pahoittelin ja pakenin seuraavaan hyllyriviin nauramaan. Se hölmistynyt ilme piirtyi mun verkkokalvoille, pysyy varmaan ikiisesti. Millä todnäk tollasia mustapipoisia valkkutakkisia valkolenkkarisia on pari muutaman kymmenen neliön sisällä.
Tuli mieleen edellinen kerta.
Olin lasten isän kanssa aikoinaan kaupassa. Siinä jotakin katseltiin ja nappasin miestä kädestä kiinni ja sanoin että nyt lähdetään, ei tässä ole koko päivää aikaa. Noh, eipä ollut oma mies!
Kiireesti aloin etsiä miestä ja siellähän hän oli urheiluosastolla kyykkimässä pallokorin takana. Aloin selittää tohkeissani hänelle kuinka otin kädestä kiinni vierasta miestä, että vois sanoa jotakin jos lähtee huitelemaan tolleen! Eipä ollut pallokorin takana oma mies kuuntelemassa saarnaa.
Tämä on varmaan noloin.
Olin silloin Karviksen kanssa.
Karvis joutui onnettomuuteen (hänellä oli kepit) ja minä sitten hoidin kerrankin ostokset kaupasta autoon. Karvis ajoi minut kaupan eteen ja jäi odottamasn autoon.
Ei ole mikään tuttu juttu sillä en kanna yleensä kauppakasseja, se on miesten hommaa. Neljä kassia sain ostoksia pakattua ja lähdin vaappumaan siksakkia kaupasta kohti parkkista. Korkokenkäni jäi kaupan kumimaton reikään jumiin ja aloin raivokkaasti nykimään jalkaani ylös, kovan työn tein mutta sain lopulta Billi biini ehjänä matkaan. Paksu takki oli liikaa, oli sairaan kuuma. Naama punaisena jatkoin matkaa. Avasin mersun takaoven, heitin ostokset sisään (takakontissa oli työjuttuja) ja puuskutin että miten vittumainen reissu mulla oikein oli. Mies edessä kääntyi ja pahoitteli että kaikki ei mennyt putkeen. Väärä mersu!!!
