vierailija
Mieheni on jäänyt kiinni useamman kerran asioiden salailusta ja totuuden pimittämisestä.
Viimeisin case on, kun hän tutustui aikanaan exänsä kautta hyvin suljettuun kaveriporukkaan, joiden kanssa he viettivät aikaa yhdessä säännöllisesti. Tämä yhdessäolo on yhteisiä viikonloppuja tiiviissä porukassa, kimppasaunoja, nuotion ääressä istumista, yhteistä tekemistä, alkoholia unohtamatta. Minä en ole tervetullut osaksi tätä porukkaa, se tehtiin hyvin nopeasti selväksi heti alkuun.
Miehen kännykkä piippaili koko illan puoleenyöhön asti, mutta hän ei kertonut minulle mitään, luki vain itse wa-viestit ja oli hiljaa. Aikani kysellessäni ja ihmeteltyäni, hän vihdoin kertoi, että hänelle tuli kutsu (heillä oma wa-ryhmä) joulukuulle yhteiseen viikonloppuun. Minua loukkaa, että istuin vieressä, mutta hän salasi asian minulta. En edes tiennyt, että hän edelleen roikkuu samoissa ryhmissä exänsä kanssa. Ei kai kukaan salaa asioita muusta syystä kuin, että hän ei halua minun tietävän?! Välillä tuntuu, että hän elää kaksoiselämää; toisaalta on paljon minun luonani "leikkimässä kotia" ja silloin meillä on omat juttumme ja menomme. Toisaalta hänellä on omat menot ja kaverit exänsä kanssa, joihin minulla ei ole asiaa. Heillä on edelleen yhteinen kotikin (joka toki myynnissä), mutta täysin sisustettuna ja koskemattomana ikäänkuin odottaa toisella paikkakunnalla.
Kerran hän kutsui minua väärällä nimellä ja selvisi, että tuo naishenkilö, joksi minua kutsui onkin työn kautta tuttu nainen ja käyvät yhdessä lounastreffeillä flirttailemassa. Tätäkään ei itse kertonut vaan asiat selviää, jos osaan kysyä oikeita kysymyksiä ja kaivella monta päivää.
Minua on ennenkin huijattu ja pelattu selkäni takana. En haluaisi kokea näin, minulla on paha olla ja koen olevani täysin syrjässä, mutta olemassa silloin, kun miesystäväni niin haluaa. Olenko aivan vainoharhainen, vanhat kokemukseni ehkä nostavat päätään?? Mies on useamman kerran jäänyt kiinni salailusta ja totuuden vääristelystä ja siksi tämä tuntuu niin pahalta.
Viimeisin case on, kun hän tutustui aikanaan exänsä kautta hyvin suljettuun kaveriporukkaan, joiden kanssa he viettivät aikaa yhdessä säännöllisesti. Tämä yhdessäolo on yhteisiä viikonloppuja tiiviissä porukassa, kimppasaunoja, nuotion ääressä istumista, yhteistä tekemistä, alkoholia unohtamatta. Minä en ole tervetullut osaksi tätä porukkaa, se tehtiin hyvin nopeasti selväksi heti alkuun.
Miehen kännykkä piippaili koko illan puoleenyöhön asti, mutta hän ei kertonut minulle mitään, luki vain itse wa-viestit ja oli hiljaa. Aikani kysellessäni ja ihmeteltyäni, hän vihdoin kertoi, että hänelle tuli kutsu (heillä oma wa-ryhmä) joulukuulle yhteiseen viikonloppuun. Minua loukkaa, että istuin vieressä, mutta hän salasi asian minulta. En edes tiennyt, että hän edelleen roikkuu samoissa ryhmissä exänsä kanssa. Ei kai kukaan salaa asioita muusta syystä kuin, että hän ei halua minun tietävän?! Välillä tuntuu, että hän elää kaksoiselämää; toisaalta on paljon minun luonani "leikkimässä kotia" ja silloin meillä on omat juttumme ja menomme. Toisaalta hänellä on omat menot ja kaverit exänsä kanssa, joihin minulla ei ole asiaa. Heillä on edelleen yhteinen kotikin (joka toki myynnissä), mutta täysin sisustettuna ja koskemattomana ikäänkuin odottaa toisella paikkakunnalla.
Kerran hän kutsui minua väärällä nimellä ja selvisi, että tuo naishenkilö, joksi minua kutsui onkin työn kautta tuttu nainen ja käyvät yhdessä lounastreffeillä flirttailemassa. Tätäkään ei itse kertonut vaan asiat selviää, jos osaan kysyä oikeita kysymyksiä ja kaivella monta päivää.
Minua on ennenkin huijattu ja pelattu selkäni takana. En haluaisi kokea näin, minulla on paha olla ja koen olevani täysin syrjässä, mutta olemassa silloin, kun miesystäväni niin haluaa. Olenko aivan vainoharhainen, vanhat kokemukseni ehkä nostavat päätään?? Mies on useamman kerran jäänyt kiinni salailusta ja totuuden vääristelystä ja siksi tämä tuntuu niin pahalta.