vierailija
Meillä kaksi pientä lasta ja tuntuu että on liikaa ärtymystä ja kinastelua ilmassa vanhempien välillä. Mies suuttuu helposti jos jostakin sanoo, ja haluaa välillä myös vetäytyä murjottamaan. Minä taas haluaisin keskustella asiat selväksi ja mennä eteenpäin. Mies tekee pitkää päivää ja tuo talouteen suurimman osan rahasta, on tästä varmasti kuormittunut ja väsynyt. Osittain tämä on sovittu ja hyväksyn sen, mutta silti välillä ottaa päähän olla kaikesta muusta vastuussa, usein myös vaikka mies on kotona. Kotona ollessaan hän mielellään rentoutuu, nukkuu pitkään, tai katsoo puhelinta, mikä on taas minulle jo kuin punainen vaate. En enää tiedä millainen puhelimenkäyttö on normaalia tai olisi OK, ärsyttää aina kun se on miehellä kädessä. Toki mies myös viettää aikaa lasten kanssa, mutta minusta voisi viettää melkein kaiken kotonaoloajan heidän kanssaan kun on niin paljon poissa.
Mies on myös huono ottamaan kritiikkiä vastaan, ja minä olen huono olemaan hiljaa kaikista asioista. Tosin sanon yleensä (en aina) hyvin nätisti ja pehmeästi, esim ehdotin (kun miehellä puhelin kädessä) että olisiko tämä sellainen viikko että pidetään puhelimet enemmän taskussa ja yritetään auttaa toisiamme kotitöissä ja lasten kanssa? Mies tuhahti että noinko aloitat heti aamun ja oli sen jälkeen vain ärtynyt minulle. Toki herkkä aihe meillä tuo puhelin, ja kotityöt. Minua taas ärsyttää ja harmittaa niin paljon huono ilmapiiri tai että mies on minulle ärtynyt. Yritin sanoa että en tarkoita pahaa ja vaihdetaanko pusut, mikä kyllä onnistui mutta ei se hänen ärtymyksensä minnekään hävinnyt.
Muuten meillä menee ihan perushyvin, perusarkea missä on vain vähän yhtestä aikaa mutta usein vietetään se kylki kyljessä leffoja katsellen tmv, huumoria ja läheisyyttä on (joskin seksi ei kukoista tällä hetkellä). Ennen lapsia meni tasaisen hyvin eikä näitä jatkuvia kinasteluita ollut samassa määrin kuin nyt, toki kinattiin. Melkein joka tai joka toinen viikko on nyt joku muutaman tunnin suuttuminen mieheltä, mikä vaivaa minua tosi paljon. Yleensä ne minusta liittyy siihen että sanon jostakin asiasta, useimmiten puhelimesta tai kotitöistä, tai kotiintulosta tmv. Ennen lapsia ei ollut niin väliä, käytiin yhdessä treenaamassa ja tapailin kavereita kun mies oli töissä. Nyt minua ärsyttää kun hän joutuu treenaamaan viikonloppuisin kun arkisin ei ehdi, taas hän on poissa lasten luota, mutta mies vain mies hermostuu että hän tulee sit kun on valmis!!! Paraneeko tämä koskaan, vai onko loppuelämä tällaista ikuista hermojen kiristymistä?? Aina kun puhutaan parisuhteen ongelmista tuntuu että kehotetaan eroamaan, ette ole luodut toisilleen, olette kasvaneet erikseen. Somessa ihmiset ylistää kumppaniaan että olen maailman onnellisin että olet minuni. Ajatus erosta ja perheen pirstaloitumisesta ahdistaa todella paljon. Vaikka varmaankin voisi löytyä rauhallisempi pitkähermoisempi mies joka tekee enemmän kotitöitä jne. Ahdistavia ajatuksia!!
Mies on myös huono ottamaan kritiikkiä vastaan, ja minä olen huono olemaan hiljaa kaikista asioista. Tosin sanon yleensä (en aina) hyvin nätisti ja pehmeästi, esim ehdotin (kun miehellä puhelin kädessä) että olisiko tämä sellainen viikko että pidetään puhelimet enemmän taskussa ja yritetään auttaa toisiamme kotitöissä ja lasten kanssa? Mies tuhahti että noinko aloitat heti aamun ja oli sen jälkeen vain ärtynyt minulle. Toki herkkä aihe meillä tuo puhelin, ja kotityöt. Minua taas ärsyttää ja harmittaa niin paljon huono ilmapiiri tai että mies on minulle ärtynyt. Yritin sanoa että en tarkoita pahaa ja vaihdetaanko pusut, mikä kyllä onnistui mutta ei se hänen ärtymyksensä minnekään hävinnyt.
Muuten meillä menee ihan perushyvin, perusarkea missä on vain vähän yhtestä aikaa mutta usein vietetään se kylki kyljessä leffoja katsellen tmv, huumoria ja läheisyyttä on (joskin seksi ei kukoista tällä hetkellä). Ennen lapsia meni tasaisen hyvin eikä näitä jatkuvia kinasteluita ollut samassa määrin kuin nyt, toki kinattiin. Melkein joka tai joka toinen viikko on nyt joku muutaman tunnin suuttuminen mieheltä, mikä vaivaa minua tosi paljon. Yleensä ne minusta liittyy siihen että sanon jostakin asiasta, useimmiten puhelimesta tai kotitöistä, tai kotiintulosta tmv. Ennen lapsia ei ollut niin väliä, käytiin yhdessä treenaamassa ja tapailin kavereita kun mies oli töissä. Nyt minua ärsyttää kun hän joutuu treenaamaan viikonloppuisin kun arkisin ei ehdi, taas hän on poissa lasten luota, mutta mies vain mies hermostuu että hän tulee sit kun on valmis!!! Paraneeko tämä koskaan, vai onko loppuelämä tällaista ikuista hermojen kiristymistä?? Aina kun puhutaan parisuhteen ongelmista tuntuu että kehotetaan eroamaan, ette ole luodut toisilleen, olette kasvaneet erikseen. Somessa ihmiset ylistää kumppaniaan että olen maailman onnellisin että olet minuni. Ajatus erosta ja perheen pirstaloitumisesta ahdistaa todella paljon. Vaikka varmaankin voisi löytyä rauhallisempi pitkähermoisempi mies joka tekee enemmän kotitöitä jne. Ahdistavia ajatuksia!!