Nyt sä puhut taas useasta asiasta yhtä aikaa, etkä yhtään yritä ymmärtää, mitä sulle vastataan. Sä ite määrittelit, et sul on fetissi. Se ei tarkoita versus mitenkään, et kiinnostuis kaikista ihmisistä.
Enkä mä kuvittele, et haluisit naida.. -"- se on sun sanomaa..
Mitä vikaa on vanhoissa papoissa? Onko se itsekunnioitksen puutetta, jos on kiinnostunut niistä?
No ni, jos sä kiinnostut laajasta skaalasta ihmisiä, niin sillä ei ole tekemistä sen fetissin kanssa. Yritä erottaa noi kaks asiaa toisistaan.
Ero on siinä, että määrittelit itsellesi fetissin tuohon jalkaan. Se on edelleen eri asia kuin kiinnostuminen.
Jos sä kysut, sulle vastataan, älä hiillostu vastauksista ja ala riehua asioista, joita sulle ei ole sanottu. Ehkä todellinen torjunta ei ollukkaan se vammajuttu, vaan se, et aloit riehuun sille ukollekin tälleen.
En ole riehunut.
Mutta mulle tulee helposti tunne että minussa on jotain vikaa.
Koska yleisestiottaen ihmiset torjuu vammaiset, ajattelen että just sen takia että ajattelevat heitä rumina tai avuttomina.
Sitten kun itse ajattelen toisin, niin tuntuu että monikaan ei ymmärrä minua ja ajatellaan että olen friikki.
Jep, tykkään monenlaisista ihmisistä ja aion jatkossakin olla sellainen että jos tutustun pyörätuolia käyttävään tai amputoituun henkilöön, niin olen silleen että tänne mukaan vaan porukkaan, enkä kohtele heitä yhtään eriarvoisesti ja saatan jopa joistain aatella et sä oot hyvä just noin tai hieno pyörätuoli tms..
En minä ala haukkumaan näitä ihmisiä jos mua ei huvita. Tai ajattelemaan muutenkaan negatiivisesti, vaikka yleinen normi tuntuukin olevan se pyörätuoleista aatellaan että ne on rumia. No miks niiden pitäis olla rumia? Siks että ne edustaa jotain illuusiota avuttomuudesta? Ei niiden tarvitse olla sen enempää rumia kuin polkupyöränkään.
Se että jos sanon vammaiselle henkilölle että sä oot hyvä just noin, pyrin tuottamaan hyvää mieltä, niin kuin muillekkin, koska hän ei tilannettaan voi kuitenkaan muuttaa.
Oon aina ajatellut että tämmöinen positiivinen suhtautuminen on hyvä juttu.
Se on hyvä että ihmiset näkee toisensa hyvännäköisinä, jokaiselle jotakin. Löytyy silloin se oikea.
Mutta sitten tuntuu että vammaisetkin käsittää tän homman väärin...
Ei voi kehua niin kuin normaalia ihmistä tai ajatella
Jos mulla on tapana ajatella esim lähetyssaarnaaja asennossa myös miehen pakaroita, jalkoja ja nauttia siitä kun olen kumppanin kanssa. Niin amputoidun kanssa en yllättäen saakkaan tehdä mikä on ollut mulle tärkeää, koska se ei ole yleisesti soveliasta, koska silloin kun nauttisin hänen vartalostaan niin mun ajatukset menis myös hänen tynkään!
Pelkään hirveästi sitä että minut ymmärretään väärin, koska olen erikoinen

vaikka haluan vaan ottaa kaikenlaiset ihmiset mukaan porukkaan ja voin romanttisesti & seksuaalisesti olla kiinostunut monenlaisista ihmistä. Jos yritän tosi paljon hyvää ja toinen näkee sen vaan pahana.