Kansan suuresti rakastama Vesa-Matti Loiri ei saa valtiollisia hautajaisia

[vierailija]

Olisin ihmetellyt, jos olisivat päätyneet valtiollisiin hautajaisiin.
Loiri oli pitkäaikainen hieno monitaitoinen taiteilija, mutta mitä erityistä ja tärkeää hän on tehnyt suomalaisille. Muuta kuin viihdyttänyt.

Oli siellä listassa myös Esa Pakarinen, Edwin Laine ja Tauno Palo. Eiköhän Loiri samoin perustein olisi voinut saada.

 

[vierailija]

Oli siellä listassa myös Esa Pakarinen, Edwin Laine ja Tauno Palo. Eiköhän Loiri samoin perustein olisi voinut saada.

Ajat ovat muuttuneet. Lisäksi Loiri itse oli halunnut oman näköisensä hautajaiset, näin luin.

 

[vierailija]

Oli siellä listassa myös Esa Pakarinen, Edwin Laine ja Tauno Palo. Eiköhän Loiri samoin perustein olisi voinut saada.

Sannan hallitus vıhaa miehiä. Etenkin elämässään menestyneitä miehiä.

 

[vierailija]

Muistan hyvin Kekkosen hautajaiset.

Väinö Linna sai valtiolliset hautajaiset, mutta Loirin kohdalla emmitään – näin valtio päättää, kenen hautajaiset se järjestää

Päätöksen valtiollisista hautajaisista tai valtion kustantamista hautajaisista tekee valtioneuvosto.

yle.fi

 

[vierailija]

Sannan hallitus vıhaa miehiä. Etenkin elämässään menestyneitä miehiä.

Eikö sulla ole noita viestejä jo riittävästi? Mitä sä tuolla potaskalla saavutat? Koetko itse olevasi vihan kohde vai mikä sinua vaivaa?

 

[vierailija]

Sannan hallitus vıhaa miehiä. Etenkin elämässään menestyneitä miehiä.

 

[vierailija]

"Valtiollisia hautajaisia alkoi olla 1980-luvulla liikaa
Valtioneuvosto aloitti käytännön suomalaisten merkkihenkilöiden valtion varoin hautaamisesta vuonna 1920. Aivan ensimmäiset olivat taitelijoita: kirjailija Juhani Aho (1921), Eino Leino (1926) ja Akseli Gallen-Kallela (1931). He olivat olleet Suomen itsenäistymisen vaiheissa merkittäviä tekijöitä.
Suomalaisen kuoleman historiaa tutkineen kuolemantutkijan Ilona Kemppaisen mukaan valtiolliset hautajaiset seurasivat kansainvälisiä käytäntöjä.
– Juhani Ahon aikaan järjestettiin aina merkittäville henkilöille suuret julkiset hautajaiset. Silloin oli surusaatto, joka pysäytti liikenteen, mutta nykyisin Helsingin liikennettä ei pysäytä juuri mikään. Silloin kuolema ja hautajaiset näkyivät paljon enemmän.
Valtion kustantamista hautajaisista ei ole tehty mitään tarkkoja säännöksiä. Tämän takia niitä alettiin järjestää entistä enemmän, kunnes 1980-luvulla niitä todettiin olevan jo liikaa. Vuosikymmenen aikana hautajaisia kertyi 20.

Kemppainen arvelee, että viimeinen niitti olivat rillumarei-viihteen keulakuvan ja muusikko Esa Pakarisen hautajaiset vuonna 1989.
– Hallituksen iltakoulussa 1989 päätettiin rajata käytäntöä ja vakavoittaa instituutiota. Se rajattiin lähinnä presidentteihin.
Tämän jälkeen taiteilijoista valtiolliset hautajaiset on saanut ainoastaan kirjailija Väinö Linna vuonna 1992.
Miksi valtiollisista hautajaisista puhutaan juuri nyt?
Edellisen kerran valtiolliset hautajaiset järjestettiin presidentti Mauno Koivistolle vuonna 2017. Tämän jälkeen valtiollisista hautajaisista puhuttiin mäkihyppääjä Matti Nykäsen kuoleman jälkeen 2019. Hänelle järjestettiin valtion kustantamat hautajaiset, joita puolsi ministeri Sampo Terho.
Kuolemantutkija Ilona Kemppainen ihmettelee, miksi valtiollisista hautajaisista on alettu puhua viime vuosina Nykäsen ja Loirin kohdalla.
– Kun Juice Leskinen kuoli 2006, niin kukaan ei silloin puhunut asiasta ja yksikään ministeri ei varmaan lotkauttanut korvaansa koko asialle. Silloin adressi sai vajaa 300 allekirjoitusta."

Väinö Linna sai valtiolliset hautajaiset, mutta Loirin kohdalla emmitään – näin valtio päättää, kenen hautajaiset se järjestää

Päätöksen valtiollisista hautajaisista tai valtion kustantamista hautajaisista tekee valtioneuvosto.

yle.fi

 

[vierailija]

"Valtiollisia hautajaisia alkoi olla 1980-luvulla liikaa
Valtioneuvosto aloitti käytännön suomalaisten merkkihenkilöiden valtion varoin hautaamisesta vuonna 1920. Aivan ensimmäiset olivat taitelijoita: kirjailija Juhani Aho (1921), Eino Leino (1926) ja Akseli Gallen-Kallela (1931). He olivat olleet Suomen itsenäistymisen vaiheissa merkittäviä tekijöitä.
Suomalaisen kuoleman historiaa tutkineen kuolemantutkijan Ilona Kemppaisen mukaan valtiolliset hautajaiset seurasivat kansainvälisiä käytäntöjä.
– Juhani Ahon aikaan järjestettiin aina merkittäville henkilöille suuret julkiset hautajaiset. Silloin oli surusaatto, joka pysäytti liikenteen, mutta nykyisin Helsingin liikennettä ei pysäytä juuri mikään. Silloin kuolema ja hautajaiset näkyivät paljon enemmän.
Valtion kustantamista hautajaisista ei ole tehty mitään tarkkoja säännöksiä. Tämän takia niitä alettiin järjestää entistä enemmän, kunnes 1980-luvulla niitä todettiin olevan jo liikaa. Vuosikymmenen aikana hautajaisia kertyi 20.

Kemppainen arvelee, että viimeinen niitti olivat rillumarei-viihteen keulakuvan ja muusikko Esa Pakarisen hautajaiset vuonna 1989.
– Hallituksen iltakoulussa 1989 päätettiin rajata käytäntöä ja vakavoittaa instituutiota. Se rajattiin lähinnä presidentteihin.
Tämän jälkeen taiteilijoista valtiolliset hautajaiset on saanut ainoastaan kirjailija Väinö Linna vuonna 1992.
Miksi valtiollisista hautajaisista puhutaan juuri nyt?
Edellisen kerran valtiolliset hautajaiset järjestettiin presidentti Mauno Koivistolle vuonna 2017. Tämän jälkeen valtiollisista hautajaisista puhuttiin mäkihyppääjä Matti Nykäsen kuoleman jälkeen 2019. Hänelle järjestettiin valtion kustantamat hautajaiset, joita puolsi ministeri Sampo Terho.
Kuolemantutkija Ilona Kemppainen ihmettelee, miksi valtiollisista hautajaisista on alettu puhua viime vuosina Nykäsen ja Loirin kohdalla.
– Kun Juice Leskinen kuoli 2006, niin kukaan ei silloin puhunut asiasta ja yksikään ministeri ei varmaan lotkauttanut korvaansa koko asialle. Silloin adressi sai vajaa 300 allekirjoitusta."

Väinö Linna sai valtiolliset hautajaiset, mutta Loirin kohdalla emmitään – näin valtio päättää, kenen hautajaiset se järjestää

Päätöksen valtiollisista hautajaisista tai valtion kustantamista hautajaisista tekee valtioneuvosto.

yle.fi

Kekkosen hautajaiset muistan hyvin.

 

[vierailija]

Jos Vesku olisi saanut valtiolliset hautajaiset, olisi samalla logiikalla järjestettävä ansioituneille urheilijoille, kirjailijoille, arkkitehdeille ym. tasapuolisesti valtiolliset hautajaiset. Olisiko siinä miitään järkeä?