Tervetuloa kaikille uusille . Kiva saada lisää keskustelijoita, kun tasaisesti näyttää plussien myötä myös poistuvan (mikä on ihanaa) .
Huomaan, että lasken koko ajan päässäni, että olisi yk 2 käynnissä vaikka virallisesti on 3 - johtuen siitä, että yk 1:sen aikaan ei pystynyt harrastamaan seksiä ja kun ei ollut mitään mahdollisuuksia niin ei tuntunut viralliselta yrityskuukaudelta. Tosin eihän sillä ole mitään väliä, mutta jotenkin näitä yrityskiertoja pitää mielessä takaraivossa se ajatus, että jos kestää niin voi gynellä käydä katsomassa, että kaikki ok. En tiedä miksi pelkään / mietin tällaisia jo valmiiksi .
Sit mietin, että miltähän se tuntuu tehdä ensimmäinen positiivinen raskaustesti, jos sinne asti pääsee. Ja että miten sen kertoisi miehelle. Jos on reissussa niin odottaisiko, että on samassa paikkaa, soittaisiko vai laittaisiko kuvaviestin. Hyvin oleellista pohdintaa .
Jotenkin olo on kuin vähän aikoinaan teininä kun mietti mahdollisia tulevia poikaystäviä. Poikaystävästä haaveili, mutta se ei tuntunut oikealta, realistiselta mahdollisuudelta (vaan sellaiselta, noh, haavekuvalta). Nyt vaikka oikeasti yrittää lasta niin silti se tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä, kaukaiselta haavekuvalta, että "minäkö voisin olla raskaana". En tiedä, jotenkin vaikea uskoa, että raskaus voisi alkaa ja en oikeastaan tiedä miksi ajattelen näin . Ehkä se on joku mielen suojamekanismi, kun ei ole mitään "todistusaineistoa" siitä onko raskaus ylipäätään mahdollinen. Tunnistaako kukaan muu haaveilija tällaisia ajatuksia ?