Oi kuin jännät paikat nyt monella. Tsemppiä kaikille viimeisiin päiviin ja viikkoihin! Ja valtavat onnittelut kaikille, jotka on saaneet jo pienen syliinsä.
Täällä on nyt oltu kotosalla neljä päivää ja opetellaan uutta arkea. Sattui tosi huono tuuri, että juuri kotiutumispäivänä esikoisella alkoi flunssaoireet ja nyt tuntuu itselläkin vähän kurkku ikävältä. Ollaan yritetty hysteerisenä pestä ja desinfioida käsiä ja nyt käyttää maskiakin pientä hoitaessa, ettei vaan tarttuisi häneen mitään pöpöjä. Tätä huonoa tuuria lukuunottamatta alku on sujunut oikein mukavasti.
Meidän pieni oli kooltaan 44cm ja reilut 2600g. Tuntuu taas niin pieneltä, vaikka onkin painavampi tapaus kuin isosiskonsa syntyessään. Tämä tyyppi on ollut tosi tyytyväinen ja tosi taitava syömään, imetys sujuu vaivattomasti. Yöllä tankkaillaan oikein olan takaa sekä maitoa että syliä, joten äidin yöunet on mitä on, mutta sekään ei tunnu pahalta, kun kaikki on muutoin sujunut niin mahdottoman hyvin. Tosi kiitollinen olo ja ihmetellään päivittäin että tämä vauva-arki voi olla tällaistakin, kun esikoisen kanssa alku oli niin rankka. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä että saadaan pieni säästettyä flunssalta.
Käytiin sairaalassa ennen kotiinlähtöä vielä kätilön kanssa synnytys läpi, ja tosiaan olin edelleen ihan äimistynyt, kuinka nopeasti se meni. Synnytyksen kokonaiskesto oli 7h ja ponnistusvaihe kesti 10min. Olin ollut oksitosiinitipassa pienellä annostuksella 3h kun säännölliset voimakkaat supistukset alkoi. Siinä vaiheessa supistukset alkoi jo muuttua tosi kivuliaiksi, mutta piti pärjätä vielä lämpötyynyillä ja tenssillä sillä en ollut tarpeeksi auki muuta kivunlievitystä varten. Aika pian tilanne kuitenkin muuttui ja mentiin saliin kun olin 4cm auki. Lääkäri tuli laittamaan kohdunkaulan puudutteen, joka ei vaikuttanut ollenkaan. Heti perään laitettiin epiduraali. Edellisessä synnytyksessä puuduin vähän liiankin hyvin, ja tällä kertaa annostusta jätettiin pienemmäksi. Lapsivedet meni itsestään siinä supistusten keskellä ja siinä vaiheessa olinkin jo täysin auki ja alkoi valtava ponnistamisen tarve. Tällä kertaa (päin vastoin kuin edellisessä synnytyksessä) ponnistaminen lievitti kipua valtavasti, ja siksi olikin helppo ponnistaa. Pieni tuli ulos muutamilla ponnistuksilla. Säästyin vaurioiltakin, eikä tullut minkäänlaisia repeämiä. Hyvin kesti edellisen synnytyksen eppariarpi. Oma vointi on ollut todella hyvä synnytyksen jälkeen.
Huomenna neuvolan kotikäynti, katsellaan painot sun muut. Pikkuisen paino kääntyi sairaalassaoloaikana nousuun, eikä itselle ole kyllä kotonakaan herännyt huolta, vaikka kaveri pieni onkin, kun niin hyvin on syönyt.
Sellaista täällä.