Lapsiluvusta. Alunperin oli toive kahdesta lapsesta, tyttö ja poika. Se toteutui pienellä ikäerolla niinkuin toiveissa oli. Sitten tuli ero, uusi mies hyvin nopeasti ja yllätyksekseni hän alkoi kyselemään vieläkö haluaisin lisää lapsia. Mietin ehkä viikon ja vastasin, että miksei. Nyt on minun kolmas alle vuoden ikäinen ja kuumeilen neljättä. Kolmannen toivominen oli ns. villi kortti, tulee jos tulee, vähän semmoinen "haaste". Nyt neljäs ei tunnu enää ihmeellisestä. Huoneita ja tilaa on, isompaa autoa saa, matkustelukin järjestyy varmasti. Kaikesta selviää ja nautin tästä touhusta, haasteista, hulinasta, hulinan ottamisesta haltuun, lasten iloista ja onnesta, heidän kasvamisesta.... Tää on elämää ja perhe on mulle kaikki kaikessa
Käyn töissä mutta uraihminen en oo.
Odotuksista. Kukaan tuskin odotti minun haluavan lapsia aikanaan. Tosi moni yllättyi raskausuutisesta. Moni luuli minua juuri uraihmiseksi
Toinen lapsi otettiin hyvin vastaan. Kolmatta jotkut osasi odottaa, toiset ei ja nyt kukaan ei kysele haaveilenko tai onko meillä toiveissa enempää lapsia. Ehkä ihmettelyä ja joiltakin vähän kateutta ilmassa.
Mutta tuntuu tosi hyvältä tehdä just niinkuin itse haluaa ja elää rohkeasti