NYT 35-VUOTIAS
Anniina Enbuska meni opetuslapseuskouluun 17-vuotiaana. Hän oli täynnä intoa oppia ja halukas kasvamaan henkisesti.
Hän oli tutustunut opetuslapseuskouluun, kun sen ryhmä saapui esiintymään hänen oman helluntaiseurakuntansa nuorteniltaan.
– Heidän toimintansa tuntui niin freesiltä, he käsittelivät opetusta draaman ja tanssin avulla. Olen aina ollut luova ihminen, ja tuntui hienolta, että asioita pystyi tekemään eri tavalla.
Koulu oli monen sadan kilometrin päässä kotoa, vieraalla paikkakunnalla. Enbuska ei tuntenut paikkakunnalta entuudestaan ketään, mutta hän tunsi olevansa erityinen ja tervetullut. Niin koulun johtaja oli hänelle sanonut.
Koulussa tutkittiin Raamattua ja kuultiin opetusta. Lisäksi ohjelmaan kuului seurakuntatyöhön tutustumista, ja oppilaat vierailivat esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa ja vanhainkodeissa.
– Opetuslapseuskoulu oli helluntaiseurakunnan alaisuudessa, ja minun perhetaustani on helluntailainen. Halusin kehittyä. Varmaankin, jos olisin buddhalainen, olisin mennyt jonnekin retriittiin, jos taas muslimi, olisin tutkinut islamia, Enbuska sanoo.
ALUKSI kaikki oli pumpulia: erityisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Opetuslapseuskoulu toimi paikallisen helluntaiseurakunnan tiloissa, ja ohjelmaa oli usein aamiaisesta iltaan asti, kuutena päivänä viikossa. Muutkin oppilaat olivat suurimmaksi osaksi nuoria, ja oppilaat asuivat kimppakämpissä.
Koulua johti paikallisen helluntaiseurakunnan nuorisopastori, jonka mukaan Jumala oli kehottanut häntä ottamaan juuri Enbuskan kouluunsa.
Enbuska pääsi mukaan kesken ensimmäisen lukukauden, vaikka hän ei edes hakenut. Se tuntui hyvältä.
Koulun johtaja kävi hakemassa juuri hänet kouluun henkilökohtaisesti.
Enbuska on myöhemmin kutsunut saamaansa kohtelua rakkauspommitukseksi.