Pääsiäissunnuntai! Oon jo wanha qurppa, ja muistelen että vain 1 pääsiäissunnuntaina on ollu pilvinen sää.
Nyt tulee mieleen oma lapsuus, kun Äiti sanoi että pääsiäissunnuntaiaamuna aurinko tanssii.
Kohta piilotan muksujen pääsiäisyllätykset.
Meillä oli, silloinjoskus, oli pääsiäisperinteenä antaa vanhemmille "vapaapäivä" lähtemällä porukalla metsäretkelle. Jokainen pakkasi vaan tokkosen mämmiä ja jotain muuta, mitä nyt kukin päivän mittaan luuli tarvitsevansa, reppuun ja sitten mentiin. Vanhemmat sai jäädä kotiiin huilaamaan meidän jatkuvasta mekastuksesta ja tappelusta.
Melkein aina se meidän kohdekin oli sama, melko korkea kallioalue, joka löytyy kartasta Kivimäen nimellä.
Siellä sitten, yleensä ihan ensimmäiseksi, tehtiin tulet. Juuri noilta ajoilta on peräisin minun nykyinenkin taipumukseni löytää tervaskanto lähes mistä vain.
Lumien alta paljastuvilta kallioilta löytyi aina kaikenlaista kiinnostavaa. Lisäksi sieltä korkealta oli mahtavat näköalat.
Kaikenlaista pikkupuuhastelua tuli kokeilluksi, joku yritti epätoivoisesti veistää pilliä, vaikka hyvin tiesikin, ettei mistään puusta siihen aikaan vielä kuori lähde. Joku keräsi varpuja ja sitoi visplän tai patasudin ja mitä nyt kellekin sattui mieleen tulemaan.
Yhtenä vuonna muistan isonsiskon löytäneen jonkun lahon koivupökkelön. Se oli tosiaan niin laho, ettei siinä ollut enää muuta kovaa kuin päällä oleva tuohi. Hän katkasi siitä pätkän, ravisteli lahot pois sisältä ja ompeli, muistaakseni suopursun varvulla, siihen pohjan. Vuosikaudet etteenpäinkin hän säilytti tässä purkissaan kudinpuikkojaan ja virkkuukoukkujaan.
Meiltä muilta ei tainnut jäädä näiltä reissuilta mitään muuta säilytettävää kuin muistot.
