Lapsiltahan voi vaatia ihan mitä kukin tykkää, mutta tosiasia on, kuten jo totesitkin, että aina joku huomaa jotakin nauramista.Herkkä kehitysvaihe...Mutta lapset pitää pakottaa sit kantamaan nimeä, joka altistaa kuittailulle?
Vaikka sä ja Roosa kouluttaisitte koko Suomen lapset että "Ei saa nauraa luokkakaveri Lempi Pimpukkaselle", niin se Lempi kokee uusilta ihmisiltä tahattomia naurunpyrskähdyksiä silti, ihan samaan tapaan kun pierukakka-huumori naurattaa.
Koska spontaanit tilanteet.
Ei lapsilta voi vaatia ihan täydellisyyttä.
Mutta mun pointti olikin se, ettei spontaani naurahdus ole se paha, vaan se, että siihen mennään mukaan.
Ja tähän lähinnä kaivattaisiin sitä koulutusta. Että omille lapsille tehdään selväksi, että omituisetkin nimet ovat vain nimiä, ei syitä pilkata ketään.
Ja jos jokainen vanhempi saa tämän menemään edes jollakin tasolla niille omille mukuloilleen perille, kuka silloin jää siksi kiusaajaksi.