Täytyy myöntää että on voimat vähissä, kaipaisin vertaistukea tai jotain vastaavaa.
vauva on hyvin takiainen, tykkää lähinnä olla sylissä, iltapäivästä yö myöhään kitisee kunnes nukahtaa yöunille klo.24 tai joskus myöhemminkin.
Taapero on 2 vuotias ja uhma hyvin raskas... Meillä on myös yksi teini ikäinen ja adhd lapsi...
Ihan hirveän raskas yhdistelmä , kun jokaisella jokin ikä menossa, joskus tuntuu että tuo adhd lapsi on kaikista helpoin tapaus, siis ihan oikeasti!
Mulla ei ole käytännössä yhtään omaa aikaa ja tuntuu että olen vaan 24/7 vauvassa kiinni ja lapsissa . Yöllä alan yhtä aikaa vauvan kanssa nukkumaan ja kun huonon yön jälkeen herään , niin vauva havahtuu samantien kun herään. Rumba alkaa siis heti kun silmänsä avaa...
Miten muut on selvinny tästä vauva ajasta hengissä?
kotona mies lähinnä istuu sohvalla ja katsoo kännykkää, tekee jotain jos pyytää mutta tuntuu ettei sitäkään saa irti sohvasta aina. Ehkä se on väsynyt tai ahdistunut en mä tiedä... Taaperon kyllä hoitaa ihan ok , aamutoimet tekee sen kanssa välillä ja käy sen kanssa jossain...
Harmittaa kun taapero ei saa huomiota paljoa mitään, jos mun päivät on sitä että kannan vauvaa aamusta iltaan ja oon itsekseni kotona...
Itselläni on kai jotain stressiä ahdistuneisuutta , en mä tiedä, kurkussa tuntuu ahtaalta ja hikoiluttaa kokoajan. Tuntuu että yöt nukun koiran unta, aamulla on jäsenet niin kankeat ettei meinaa sängystä ylös päästä... Sydän muljuaa ja tuntuu että hengittäminen on välillä työlästä. En oikein kaipaisi näitä "oireita" tähän bonukseksi.
tuntuu että oon ikuisesti jossain kusessa eikä ulospääsyä tunnu olevan... vaikka tiedän että joskus tämä helpottaa mutta se on laiha lohtu.
vauva on hyvin takiainen, tykkää lähinnä olla sylissä, iltapäivästä yö myöhään kitisee kunnes nukahtaa yöunille klo.24 tai joskus myöhemminkin.
Taapero on 2 vuotias ja uhma hyvin raskas... Meillä on myös yksi teini ikäinen ja adhd lapsi...
Ihan hirveän raskas yhdistelmä , kun jokaisella jokin ikä menossa, joskus tuntuu että tuo adhd lapsi on kaikista helpoin tapaus, siis ihan oikeasti!
Mulla ei ole käytännössä yhtään omaa aikaa ja tuntuu että olen vaan 24/7 vauvassa kiinni ja lapsissa . Yöllä alan yhtä aikaa vauvan kanssa nukkumaan ja kun huonon yön jälkeen herään , niin vauva havahtuu samantien kun herään. Rumba alkaa siis heti kun silmänsä avaa...
Miten muut on selvinny tästä vauva ajasta hengissä?
kotona mies lähinnä istuu sohvalla ja katsoo kännykkää, tekee jotain jos pyytää mutta tuntuu ettei sitäkään saa irti sohvasta aina. Ehkä se on väsynyt tai ahdistunut en mä tiedä... Taaperon kyllä hoitaa ihan ok , aamutoimet tekee sen kanssa välillä ja käy sen kanssa jossain...
Harmittaa kun taapero ei saa huomiota paljoa mitään, jos mun päivät on sitä että kannan vauvaa aamusta iltaan ja oon itsekseni kotona...
Itselläni on kai jotain stressiä ahdistuneisuutta , en mä tiedä, kurkussa tuntuu ahtaalta ja hikoiluttaa kokoajan. Tuntuu että yöt nukun koiran unta, aamulla on jäsenet niin kankeat ettei meinaa sängystä ylös päästä... Sydän muljuaa ja tuntuu että hengittäminen on välillä työlästä. En oikein kaipaisi näitä "oireita" tähän bonukseksi.
tuntuu että oon ikuisesti jossain kusessa eikä ulospääsyä tunnu olevan... vaikka tiedän että joskus tämä helpottaa mutta se on laiha lohtu.
Viimeksi muokattu: