Opin yhden asian elämässäni: ei kannata piereskellä tuultapitävien tuulipuvun housuihin.
Se pieru pysyy niissä, ja kun otat ne housut pois...
Se pieru pysyy niissä, ja kun otat ne housut pois...
vierailija
Kampsupotun oli parempia vaikka teikäläisen sapuskoja en maistanut.
Kesälomalle mökki varattu. 1000km autolla ja sit viel veneellä tunti mökille. ei naapureita eikä ihmisiä muutenkaan. elämä on ihmisen parasta aikaa.
vierailija
Laiturille ongelle ja heinänkorsi suuhun, niin perinne maisema on valmis. Kesäloma.
Joo, ne on tulossa näille kulmille. Tuohon poikien laitumen taakse on talven aikana tullut yksi uros ja pari naarasta. Syksyllä siellä vissiin sitten aletaan opettaa pentuja metsästämään
Eli täällä on karjan alasajo käynnstymässä.
Aasi pitää sudet pois karjasta.
Onko vielä jotain koronan jälkimaininkeja vai jo ihan oma tautinsa?
En tiedä. Yskä alkoi uudestaan.
Toisillehan tuo on mennyt noinkin, että ensiks on näyttänyt siltä, että on parantunut ja sitten alkanut sama show tavallaan uudelleen...toivotaan ettei kestä nyt kauan ja koeta olla rehkimättä!
Siis minuako tarkoitat, vai jotain ihan nelikavioista sellaista.
Tuskin sua nyt kuitenkaan?
Nelikavioista, en sinua.
En ole kuullutkaan tuollasesta, luulin Algoman pelleilevän..mihkäs tuo tieto perustuu?
Olihan tässä just viime syksynä., kun pitäjän laidoilla yhden sonnilauman pelottivat.
Kävi vielä niin huono tuuri, että ne sonnit kaahas mettän läpi naapurin haikkulaumaan ja saivat senkin villiintymään. Niitä sitten jokunen viikko etsiskeltiin ja palauteltiin ja lopetettiin pahimmin kolhiintuneita.
Kyllä metsästäjät sen tietää, eihän viime syksyn hirvijahdissakaan enää käytetty ollenkaan koiria.
Ja viime talven ilvesjahtikin keskeytyi, kun koirat jouduttiin ottamaan pois kesken ajon. Passiketjun läpi tuli sitten kaksi sutta.
Just eilen luin, että Rauta- ja Liekoveden eteläpuolelle on syntymässä kaksi laumaa, toinen ilmeisesti tämä meidän kulmille asettuva ja toinen Punkalaitumelle.
Että kyllä tässä sikäli itsensä tuntee melkoiseksi aasiksi, kun täällä vielä ytittää jotakin.
Olisikin sen jutun juju siinä, ettei niitä petoja tulisi laumaan.
Mutta kun se on niin, että susien hajukin saa naudat villiintymään.
Tässä meidäkin tapuksessa susi oli kulkenurt lähes sadan metrin päässä poikien oleskelupaikasta, mutta tuulen yläpuolelta. Ei siis edes näkökontaktia kummallakaan toisitaan.
Onneksi oli paljon lunta, eikä metsästä eikä muualtakaan löydy näin talvisin juurikaan syötävää. Muuten etsisimme ehkä niitä vieläkin ties mistä.
Toisaalta hurjaa, jos joutuu karjasta luopumaan/vähentämään susien takia.
Tyhmä kymysys, mutta auttaisiko entistä järeämpi aita? Joku pieni jaloittelutarha joka olis pomminvarma aitauksen osalta?
Haikut ovat sikäli hankalia, että ne vaativat tilaa ympärilleen.
Ja toinen juttu on se, miten tukeva sen aidan paniikkitilanteessa pitää olla.
Ne kun eivät pakene jonossa vaan rintamana.
Törmäyshetkellä siinä on useampi tuhannen kiloa liikkuvaa lihaa päin aitaa.
Siinä ei ihan hepposet aidat kestä.
Tollanen kakstuumasesta lankusta tehty aita menee päreiksi melko sujuvasti.
Ja mitä tukevmpaa aitaa päin lauma törmää, sen enemmän tulee loukkantumisia.