Haaveena vauva 2022

Onnea @Lisbeth86 musta niin selvä plussa jo

 

Onnea plussanneille! Kyllä se omaa toivoakin nostaa että kyllä se joskus vielä tärppää.

Varmasti vaikea olla vertaamatta omiin läheisiin. Kuuntelen ”raskauduin kerrasta” -tarinoita aina vähän kateellisena. Voi kun olisi niin helppoa! Säästyisi isolta kasalta huolta ja stressiä ja paineita. Ja rahaa, kun ei tulisi hamstrattua kaikenlaisia testejä ja vitamiineja ym. Toivotaan plussatuulia! @Lisbeth86

Joo mekin ollaan yritetty nyt puoli vuotta ilman minkäänlaista plussaa ja testejä vaan kuluu. Hankalaa muutenkin olla koko ajan varuillaan ruokien ja juomien kanssa mitä voi syödä/juoda jos oliskin käyny tuuri. Silti olen kyllä onnellinen muiden plussista enkä juuri tunne siitä harmia. Lähinnä harmittaa oma hidas biologinen kello kun ei käynnistyny aiemmin.

 

Onnea plussanneille! Kyllä se omaa toivoakin nostaa että kyllä se joskus vielä tärppää.



Joo mekin ollaan yritetty nyt puoli vuotta ilman minkäänlaista plussaa ja testejä vaan kuluu. Hankalaa muutenkin olla koko ajan varuillaan ruokien ja juomien kanssa mitä voi syödä/juoda jos oliskin käyny tuuri. Silti olen kyllä onnellinen muiden plussista enkä juuri tunne siitä harmia. Lähinnä harmittaa oma hidas biologinen kello kun ei käynnistyny aiemmin.

Ei tarvitse elää kuin raskaana ennenkuin on. Tulee rankaksi jos meneekin vuosia. Puoli vuotta on ihan normaali aika yrittää, vuosikin.

 

Mä voisin myös liittyä listalle, kiertolistalle sitten vasta kun tästä kierrosta ottaa jotain selvää tämän keskenmenon jälkeen,
Eli
Senya 12/21, 2. lapsi (miehen 1.)

 

Heh taisi mennä mun aiemmat plussatuulien toivottelut hukkaan kun siellähän tosiaan näyttäisi jo plussalta @Lisbeth86 Onnea siis!
@Nipaus Pahoittelut keskenmenosta, ikävää kun jouduit kokemaan sen.

@Millis86 Itse en ole oikeastaan varonut mitään ruokia tai juomia plussaa ajatellen. Kun aloin odottaa esikoista, olin juonut punaviiniä viikko ennen plussaa. Tulipa nautittua siitä vielä juuri ennen pitkää taukoa.

 

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

 

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

Ymmärrän ajatuksesi ja samaa olen itsekin tässä pohtinut. En kuitenkaan ihan niin vakavasti että sen takia laittaisin yrityksen tauolle. Minulla on kaksi helmikuussa syntynyttä lasta ja nyt ehdin jo iloita hetken kesävauvasta ennen keskenmenoa. Nyt kieltämättä pohtinut sitä, että jos niin hyvä tuuri kävisikin että raskaaksi pian uudestaan tulisi, olisi luvassa mahdollisesti jouluvauva.

 

Ei tarvitse elää kuin raskaana ennenkuin on. Tulee rankaksi jos meneekin vuosia. Puoli vuotta on ihan normaali aika yrittää, vuosikin.

Tämän kyllä tiedän mutta sano se aivoille, jotka kuvittelee raskausoireita ennen kuukautisia ja sitten kun kuukautiset on oudon ajoissa tai myöhässä tai muuten oudot niin ei ole ihan varma uskaltaako negatiiviseen testiinkään luottaa. (tai ei viitsi tehdä testiä kun kuukautiset kerran tuli.)

 

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

Ei ehkä vastaus jota halusit mutta olen miettinyt ihan samaa. Sanotaan että tieto lisää tuskaa mutta toisaalta ei pidä liikaakaan ajatella. Ei sitä muuten tekisi lapsia ollenkaan.

Mekin yritettiin alunperin tähdätä kevät/kesä ajalle (minkä takia lykättiin aloittamista) mutta kun viime vuonna ei tärpännyt niin luovuin jo sellaisesta suunnittelusta siinä vaiheessa kun tuli lähipiirissä vastaan että voihan se vauva yllättää ennenaikaisuudellakin... eli turha sitä liikaakaan on suunnitella.

 

Mä myönnän, etten ole ajatellut jotenkin syntymäkuukautta mitenkään.. Tai siis etten osaa nähdä joulukuutakaan mitenkään mahdottomana tai syynä pitää ns. taukoa. Ja tammikuinenkin voi ihan hyvin tulla etuajassa ja saapua joulukuussa. Ja jos kehityksessä on oikeasti haasteita, niin aina on mahdollista kerrata esim. eskari ja aloittaa koulu vasta seuraavana vuonna. Jotenkin oma ajatus on, että jos sellaisia haasteita on niin niiden ratkaisut löytyy kyllä sitten kun sen aika on.
Mut ihan normaaliahan näitä asioita on pohtia, eikä niissä ole mitään väärää! Ja jos oikeasti se tuntuu ihan kamalalta ajatukselta, niin voihan sitä yritystä tauottaa vähän aikaa.

 

Mulle on rankkaa aikaa aina vuoden pimein aika henkisesti, niin sen takia mielummin synnyttäisi keväällä/kesällä, ja kun hormonit laittaa vielä herkille, niin muistan kun esikoinen syntyi marraskuussa ja oli jonkinlaista babybluessia havaittavissa verrattuna meidän kesävauvoihin. Mutta otan sen mitä tulee jos ja kun toivottavasti tulee

Mä en tiedä miksi mutta mulle on alkanut tulla vahva tunne että kaavinta on aiheuttanut jotain mikä vaikeuttaa raskaaksi tuloa ehkä tämä tunne juontaa sieltä että kaikissa muissa kolmessa raskaudessa oon tullut raskaaksi lähes saman tien ja kun tuntuu että kuukautisetkin on vähän erikoiset nykyään. Mutta ei auta kun toivoa että joskus saisi vielä sen yhden

Onnea hirmuisesti kaikille plussanneille

 

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

Täältä taustalta huutelen, että esikoista kun alettiin yrittämään, niin se kierto mistä la osui joulukuulle, otettiin vähän höllemmin juuri sen takia että oli syntymäkuukausista kaikkein ei toivotuin, juuri sen takia että varsinkin pojilla ero voi olla huomattava alkuvuonna syntyneisiin nähden. Noh, siitä kierrostahan se sitten juuri tärppäsi ja ihana joulukuun poika meille syntyi. Kuopusta kun alettiin yrittämään niin ajattelin taas että kunhan nyt ei ainakaan samassa kuussa kun veljensä. No taas sama homma ja laskettu aika samana päivänä. Niin meille syntyi myös joulukuinen pikkuveli.
Esikoinen on nyt eskarissa ja tässä kovasti pohditaan että meneekö vielä syksyllä kouluun vai odotteleeko vielä vuoden. Oppimisvalmiuksiltaan on ihan koulukypsä, mutta sosiaaliset suhteet, keskittyminen ja toiminnanohjaus on selvästi vielä jäljessä alkuvuonna syntyneitä. Loppuvuoden pojilla onkin heidän eskariryhmässä selvästi oma porukka, jossa vielä vähän harjoitellaan.
Nyt jos kaikki menee hyvin niin tämä kolmas syntyy syyskuussa, joka tuntuu noitten joulukuisten jälkeen suorastaan kesävauvalta.

 

Ymmärrän ajatuksesi ja samaa olen itsekin tässä pohtinut. En kuitenkaan ihan niin vakavasti että sen takia laittaisin yrityksen tauolle. Minulla on kaksi helmikuussa syntynyttä lasta ja nyt ehdin jo iloita hetken kesävauvasta ennen keskenmenoa. Nyt kieltämättä pohtinut sitä, että jos niin hyvä tuuri kävisikin että raskaaksi pian uudestaan tulisi, olisi luvassa mahdollisesti jouluvauva.

Vähän samoja huomasin pohtivani itsekin, mutta itellä oli taas niin voimakas halu raskautua, että pelko siitä, jos tarkoituksella viivästytän ja se vaikuttaa taas jotenkin ja jos ei sitten raskaudukaan ja tauko menee siltä osin hukkaan vaikutti siihen, että en uskaltanut lähteä kikkailemaan. Sitä kun ei koskaan tiedä miten homma toimii etenkin kun yrittää ensimmäistä lasta (minulle) .

 

Minusta loppuvuoden ihmiset on huippuja ja saavat olla "ihanan nuoria" ikäistensä seurassa sitten joskus, mutta jotenkin sama fiilis ettei haluisi jouluaatolle laskettua aikaa Olisi se synttärijuhla sitten erikseen. Mutta tuskinpa pidetään taukoa yrityksestä tuonkaan takia. Sama oli aiemmin, että varmasti en esikoisen syntymäkuukaudelle yritä lasta, mutta tulipahan silti yritettyä ja toivottua Mutta vapaasti vaan taukoilemaan yrittämisen kanssa jos se ei pahalta tunnu.

 

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

Ymmärrän tosi hyvin sun pohdinnat. Kahden ekan kohdalla toivoin kevät/kesävauvaa ja kesävauvat saatiin. Ekaa yrittäessä taidettiin muuten pitää taukoa ettei tulis joulukuun vauvaa, jos oikein muistan. Kakkonen tärppäs nopeasti eikä tarvinnut pohtia enempää. Nyt on kova vauvakuume ja loppuvuoden vauva olis hyvin toivottu mutta huomaan että silti ajatuksiin hiipii se, että olisko joulukuu kuitenkaan kiva syntymökuukausi. Kuvittelen naiivisti, että raskaudun ennen sitä mutta eihän se mitenkään varmaa ole ja saa nähdä miltä sitten tuntuu. Mutta ymmärrän erittäin hyvin sun ajatukset.

 

Voi harmitus. Kierukan poistossa, ei löydy lankoja. Nyt sain lähetteen polille ja millon sinne pääsee. Oon malttamaton! Olin jo niin valmis yrittämiseen.

Ja nyt jännittää, sattuuko se enemmän ja miten se kierukka siellä oikein onkaan

 

Tuttuja pohdintoja @Elsa96
Aiemmat lapset kevät/kesävauvoja ja mitä pidemmälle menty nyt vuoden-22 vauvan yritystä niin kyllä itseä ainakin mietityttää se mahdollinen loppuvuoden vauva :/ Ei olla pitämässä taukoa ,koska kello tikittää kokoajan, toive olisi suuri saada vauva vaikka sitten joulukuussa Joulukuun vauvan laskettuaika menisi meillä johonkin puoleen väliin joulukuuta näin äkkiseltään laskettuna.Toisaalta vuoden-23 tammikuun vauvakin kuulostaisi hyvältä

Jotain häikkää kyllä minulla taitaa hormooneissa olla kun rinnat jatkuvasti jollainlailla arat tai kipeät Nytkin menkkojen jälkeen kainaloista:/

Mies olisi ollut jo eilen halukas talletuksiin mutta toppuuttelin, ajattelin vielä pantata, sillä tikutuksen aloitan vasta kp10 ja sunnuntaiille flo ennustaa oviksen Loppuu pian puhti ennen aikojaan .

Mukavaa päivää kaikille

 

Onko täällä muuten kellään kokemusta estrogeeni voiteen/ puikkojen käytöstä yritys aikana?Kuiviin limakalvoihin.Epäilen estrogeeni puutosta syynä kuivuuteen ja rintojen arkuuteen :/ Tähän asti hoitanut vaivaa vagisanilla joka hormooniton.

 

Minä voin vastata tähän kahdessa eri roolissa: luoksnopettajana tiedän ja näen, että alkuvuosi-loppuvuosiasetelmalla ei ole järin suurta eroa. Toki pienenä ihan ymmärrettävää, kun lapsilla voi olla ikäeroa lähes vuosi ja se on paljon, mutta oppimisen haasteet ja toiminnanohjauksen pulmat näkyvät ihan myös tammi-helmikuisilla, jos sitä sattuu olemaan
Henkilökohtaisesti en myöskään osaa ajatella loppuvuoden lasta itselleni. Tuntuu niin vieraalta, mutta samallahan se voi yllättää ihanuudellaan. Mies on sitä mieltä, että pääasia kunhan syntyy ja olisi terve. Emme aio jättää puuhia parin kuukauden ajaksi sikseen, vaan yritän itse sopeutua ajatukseen

voimia pähkäilyihin kaikille, ei ole oikeaa vastausta tässä!

Pakko päästä purkamaan omia ajatuksia, kun huomaan että mieleen hiipii jos jonkin näköistä ajatusta.. Voi olla, että sohaisen nyt pahasti muurahaispesää mutta huomaan jääväni itselleni ”kiinni” näistä ajatuksista nyt kun mahdollinen tuleva laskettu aika siirtyy vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Painin siis loppuvuoden vauva- stigman kanssa. Mulla on jotenkin tosi kaksijakoiset ajatukset siitä, että lapsi syntyisi marras-joulukuussa. Lokakuu vielä menettelee, ehkä marraskuukin, mutta joulukuun ja etenkin joulun jälkeisenä aikana syntyminen tuottaa itselleni suorastaan tuskaa. Tiedostan, että tämä on sulaa hulluutta kun kohta melkein vuosi yritetty ilman ainuttakaan plussaa, mutta en mahda ajatuksilleni mitään. Työni puolesta pääsen todistamaan sitä, mikä ero alku ja loppuvuoden lapsilla on etenkin, jos lapsella on kasvussa ja kehityksessä haasteita. Tiedostan myös mikäli vauvahaaveet laitettaisiin ”jäähylle” pariksi kuukaudeksi, voisi alkuvuoden lapsi syntyä keskosena edellisen vuoden puolella.. Itselläni on huono omatunto jo pelkästään näistä ajatuksista, kun on joutunut todistamaan sitä, että lapsia todellakin saadaan eikä tehdä. Jotenkin takaraivoon on jäänyt ajatus siitä että ”jos lapsen todella haluaa niin ihan sama missä kuussa se syntyy” mutta ainakin omalla kohdalla huomaan ettei se olekkaan ihan näin. Myös osaltaan lähipiiri ja kaveripariskunnat ovat ”ruokkineet” tätä älytöntä ajatusta siitä, että alkuvuoden lapset olisivat jotenkin ”parempia”. Joululomalla yksikin äiti sanoi että aloittavat yrittämään vasta siten, että lapsi syntyy alkuvuonna.

Löytyisikö täältä kohtalotovereita/vertaistukea/järjen ääntä??

Kiitos ja anteeksi vuodatukseni.

P.s. Monetko heittomerkit voi yhteen viestiin laittaa????

 

En ole oikeastaan ajatellut kuukausia muutoin kuin että vuoden ihan viimeiset viikot olisivat jotenkin vähän ”harmillinen” ajankohta. Mutta ei yritetä ajoittaa mihinkään. Esikoisen yrittämisessä meni vuosi, joten ei näitä voi suunnitella. Ja toisaalta meistä oli ihan kiva saada loppusyksyyn yhdet juhlittavat synttärit, esikoisen siis. Toi kivan piristyksen loppuvuoteen. Mutta siis totta kai tällainenkin saa mietityttää ja saa olla oma mielipide. @Elsa96

@Mamiks Onpa harmillinen ylläri!

 

Onko täällä muuten kellään kokemusta estrogeeni voiteen/ puikkojen käytöstä yritys aikana?Kuiviin limakalvoihin.Epäilen estrogeeni puutosta syynä kuivuuteen ja rintojen arkuuteen :/ Tähän asti hoitanut vaivaa vagisanilla joka hormooniton.

Mä olen vagifemia aiemmin käyttänyt ja lääkäri suositteli Kim kuivien limakalvojen vuoksi, just ovisaikaan riittää omaa kosteutta muuten ihan aavikko siirryin kyllä myöhemmin hormoonittomaan kun aloitin letrot muttei varmasti siis haittaa ole

 

Voi harmitus. Kierukan poistossa, ei löydy lankoja. Nyt sain lähetteen polille ja millon sinne pääsee. Oon malttamaton! Olin jo niin valmis yrittämiseen.

Ja nyt jännittää, sattuuko se enemmän ja miten se kierukka siellä oikein onkaan

Valitettavasti omalta kohdalta ikävä kokemus vain kerrottavana. Lääkäri veti kierukan pihdeillä pois kohdusta. Kipeää tekee, onneksi ei kuitenkaan sen pidempään kuin toimenpide kestää. Seuraavaan kierukkaan jätettiin suosiolla vähän pidemmät langat ja sen poisto olikin sitten melkein huomaamaton juttu.

 

Ihan tyhmää kun pitää kokoajan seurata milloin kiinnittyminen olisi.. ensin seuraa sen ja sitten alkaa miettimään millon la olisi ja tulee katsottua laskurista, ihan älytöntä muttei vaan voi olla tekemättä mahdollinen kiinnittyminen olisi tässä loppuviikosta niin onhan se kokoajan mielessä

 

Esikoista yrittäessä mietin, etten haluaisi loppuvuoden lasta, mutta hänen la oli joulukuun puolessa välissä ja raskauden edetessä en edes miettinyt tuota laskettua aikaa. Muistan kun työkaveri sanoi, että toivottavasti syntyy vasta tammikuussa. Hän perusteli asiaa, että jos lapsi alkaa urheilemaan on hän aina ikäluokkansa heikoimpia. Ihmettelin tuota kommenttia. Ihan kuin syntymäpäivään pystyisi vaikuttamaan tuossa vaiheessa..
Esikoinen syntyi 2vko laskettua-aikaa aiemmin, marraskuussa. Oli ihanaa, kun sai vauvan kanssa olla sen pimeän ajan kotona ja nauttia joulusta vauva sylissä. Se joulu oli niin erityinen.
Ja nykyään on ihana juhlia synttäreitä marras-joulukuun taitteessa, kun siinä ei omassa perhepiirissä ole muita juhlia.
Olen varma, että oli se lapsen syntymäkuukausi mikä vain, niin se on varmasti hyvä kuukausi eikä määritä lapsen pärjäämistä myöhemmin elämässä.

 

Mulla on kans hormoneissa jotain häikkää varmasti, kun leuka täynnä finnejä ja hikoan ku pieni possu vaikken mitään tekis.. toisesta rinnasta tulee puristamalla vielä maitotippojakin. Voi kun sais nämä hormonit jotenkin tasapainoon myös rinnat vähän arat välillä.