100% joutuu. Piää olla tosi onnekas jos ei joudu
Eipäs muuten joudu. Mä olen jokaisessa työpaikassa ihmetellyt, että miten pari hiljaisinta saa olla rauhassa - enemmän niitä on rökitetty, jotka ovat ärhäkkäämpiä.
Mutta kyse on siitä, että niillä hiljaisillakin oli hyvät sosiaaliset taidot. He osasivat väistellä turhia konflikteja, ja usein puhuivat "vähän, mutta asiaa." Olivat sellaisia luotettavia ja rauhallisia työkavereita.
Tää esimerkki on kaukaa haettu, mutta tuppisuuta Kimi Räikköstä suunnilleen palvottiin varikolla.
Mutta on eri porukka, joka joutuu aina kiusatuksi. Se kiusattu voi olla suupaltti tai hiljainen.
Ja sitä mä ap:lta kysyin ekassa viestissäni että oliko tää eka kerta kun kiusattiin -jos oli eka ja edellisissä työpaikoissa on mennyt hyvin, niin vaan työpaikan vaihto auttaa ja that's it.
Jos taas joutuu useimmissa työpaikoissa kiusatuksi, silloin kannattaa etsiä syyt oman puseron sisästä - olenko liian alavireinen, individualisti, tulkitsenko tavalliset harmittomat tokaisut liian negatiiviksiksi?
Kiusatut eivät usein tulkitse tilanteita oikein, vaan vain omien, ylinegatiivisten silmälasien ja SEN YHDEN, OMAN MALLIN läpi. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, koska olin 20-vuotiaana herkkis, taivaanrannanmaalari - työpaikkakiusattu, joka en tunnistanut erilaisia persoonia ja että oliko tuo kommentti oikeesti ilkeilyä vai ei. Tajusin vasta 10 vuotta myöhemmin että se vahva jyrä-Pirre oli oikeesti hyvä tyyppi.