Kun Luukas tapasi Eerikin ensimmäistä kertaa, siinä ei ollut ensin mitään ihmeellistä. Tai oikeastaan kaikki oli. Luukas oli lähtenyt tuulettamaan ajatuksiaan. Parhaiten se hänen mielestään onnistui retkeilemällä yksin syksyisen viikonlopun kansallispuistossa. Hän kuitenkin törmäsi nuotiopaikalla tuntemattomaan mieheen ja suunnitelma muuttui.
Luukaksesta oli tulossa isä lapselle, jonka äiti ei halunnut parisuhdetta. Samoin ajatteli myös Luukas. Lapsen äidin seura ei kiinnostanut. Epäonninen baari-ilta oli tehnyt ison käänteen elämään. Koko juttu tuntui Luukaksen kehossa ja päässä samanaikaisesti sekä tyhjältä että täydeltä.
Repoveden poluilla retkeili myös muita, mutta he olivat eläkeläisiä. Luukas oli 28-vuotias ja niin oli myös Eerik. Tämän vuoksi oli selvää, että Luukas huomasi nuotion ääressä istuvan Eerikin, kun hän oli menossa rinkkansa kanssa nuotiopaikan ohi.
Luukas oli ensin ajatellut, ettei hän tuppautuisi kenenkään seuraan kansallispuistossa. Kuin vakuudeksi tästä hän oli varannut Kuutinkämpän itselleen, ettei joutuisi samalle telttapaikalle jonkun muun kanssa. Hän oli parhaillaan menossa kohti vuokraamaansa autiotupaa. Nyt nuotion äärestä katsoi Eerik ruskeilla silmillään eikä tämän katseessa ollut vaatimusta eikä pyyntöä. Luukas tunsi jotain selittämätöntä, joka sai jalat viemään nuotion ääreen.
He vaihtoivat ensin ne perinteiset kuulumiset, mistä ovat tulossa, minne menossa, kuinka pitkään reissussa, kuinka on jo kovin kylmä sää...
Vähitellen Luukaksen mieleen tuli, että tässä oli nyt kyse myös jostain muusta. Jotain väreilyä oli havaittavissa kuin pitäisi käsissään ilmapalloa, joka olisi välttämätöntä puhkaista. Luukaksen teki mieli kertoa uudelle tuttavuudelle, miten seurustelusuhteet eivät olleet sujuneet ja nyt hänestä oli tulossa vasten tahtoaan isä. Mutta miten sen voisi sanoa?
Ja yhtäkkiä hän huomasi, että hänen pitää tässä ja nyt kertoa kaikki, mitä tunsi sisällään tai mitä ei oikeastaan tuntenut, vaikka oli yrittänyt.
– Mä en ole koskaan pitänyt mulkkua suussa, Luukas sanoi ja säikähti äkisti tulvahtaneita sanoja. Jopa kuusipilkkeet nuotiossa lopettivat rätinänsä. Hetken oli täysin hiljaista, kunnes nuotiosta alkoi kuulua jälleen napsahtelua. Luukas oli ajatellut sanoa jotain aivan muuta, mutta tällaisena se tuli maailmaan.
– Niin minne sä olet menossa yöksi? Eerik hämmensi tikulla nuotiota kuin vauhdittaakseen sen hiipumista.
– Kuutinkämppään. Sinne on täältä muutama kilsa. Se on kylmillään. Mökin lämmittämiseen voi mennä useampi tunti, kun on näin kylmä. Siellä on myös sauna. Mä saan avainlaatikon PIN-koodin tekstarilla, Luukas höpötti ja yritti peittää tapahtunutta.
He nousivat ja keräsivät kamppeensa. Eerik sammutti nuotion, muita retkeilijöitä ei näkynyt. Matka Kuutinkämpälle ei tosiaan ollut pitkä. Luukas ei kuullut Eerikin kysyvän missään vaiheessa, saako tämä tulla mukaan. Se vain tapahtui.
He tekivät aluksi tulet mökkiin ja saunaan. Eerik kävi pulahtamassa, vesi oli liian kylmää Luukakselle, joka katsoi tarkasti, miten alaston vartalo nousi vedestä ja tuli häntä kohti keskellä pihaa.
Kaikki kävi yllättävän helposti. Eerik tuli seisomaan hänen eteensä vettä valuvana ja Luukas laski kätensä Kuutinlahden veden pelästyttämälle penikselle. Hän katsoi Eerikiä silmiin ja samalla tunnusteli elimen muotoa, painoa ja lämpötilaa. Vähitellen se alkoi heräillä ja Luukas tajusi pitävänsä kädessään täyttä erektiota.
Luukas upotti Eerikin patukan suuhunsa. Hän piti sitä ensin paikallaan, kunnes alkoi viedä kieltään pitkin terskanreunaa. Kaikki oli jotenkin tuttua ja helppoa. Selkeää. Kieli kulki ympäri ja ympäri. Huulet liukuivat Eerikin kipeänkovalla kullilla.
Eerik etsi käsillään, mistä hän voisi ottaa tukea, mutta kun sitä ei löytynyt muualta kuin Luukaksen tukasta, hän otti kiinni siitä.
– Kannattaa miettiä, mitä pyytää. Se toteutuu, Eerik mutisi Luukakselle.
Luukas tiesi hidastaa, kun Eerikin puristus tukasta tiukkeni, hengitys muuttui raskaaksi ja kivekset vetäytyivät yhä ylemmäs.
– Pysäytä, Eerik sanoi ja painoi sormenpäillään välilihaansa. Hänen vatsansa värisi ja hän rentoutui kuin olisi antautunut. – Jalat ei oikein kanna.
– Mitä sä teit? Luukas sanoi.
– Imin sen takasin. Muuten olisin ejakuloinu sun naamalle.
– Sä sait?
– Sain ekan pienen. Sillä mä aion saada monta lisää sun kanssa.
Yhtäkkiä he tajusivat, että tämä kaikki oli tapahtunut keskellä Kuutinkämpän pihaa, vaikka myös tätä mukavampia paikkoja olisi ollut.
– Eikö sun ole kylmä? Luukas kysyi.
– Onhan mulla pipo päässä.
Luukas heitti Kuutinkämpän takkaan puita. Kuusi alkoi rätistä. Eerik kertoi Luukakselle, mistä ääni tulee. Pihka purkautuu puun sisuksista vasta, kun on tarpeeksi korkea lämpötila ja korkea paine.
– Vähän niin kuin minä, Luukas sanoi.
– Voi olla.
– Ei kun mä tarkoitan, että mun piti kertoa sulle nuotiolla jotain ihan muuta, mutta sitten suusta tuli mulkkujuttu.
– Aika hyvä mulkkujuttu, Eerik sanoi.
– Joko sun jalat kantaa taas? Luukas kysyi.
– Joo, mutta sun pitää kertoa mulle ensin ihan kaikki. Mitä sun piti kertoa mulle nuotiolla? Eerik sanoi.
Tästä Luukas tiesi, että he tapaisivat vielä monta kertaa ja tämä kaikki oli vasta alkua johonkin kauniiseen.
Luukaksesta oli tulossa isä lapselle, jonka äiti ei halunnut parisuhdetta. Samoin ajatteli myös Luukas. Lapsen äidin seura ei kiinnostanut. Epäonninen baari-ilta oli tehnyt ison käänteen elämään. Koko juttu tuntui Luukaksen kehossa ja päässä samanaikaisesti sekä tyhjältä että täydeltä.
Repoveden poluilla retkeili myös muita, mutta he olivat eläkeläisiä. Luukas oli 28-vuotias ja niin oli myös Eerik. Tämän vuoksi oli selvää, että Luukas huomasi nuotion ääressä istuvan Eerikin, kun hän oli menossa rinkkansa kanssa nuotiopaikan ohi.
Luukas oli ensin ajatellut, ettei hän tuppautuisi kenenkään seuraan kansallispuistossa. Kuin vakuudeksi tästä hän oli varannut Kuutinkämpän itselleen, ettei joutuisi samalle telttapaikalle jonkun muun kanssa. Hän oli parhaillaan menossa kohti vuokraamaansa autiotupaa. Nyt nuotion äärestä katsoi Eerik ruskeilla silmillään eikä tämän katseessa ollut vaatimusta eikä pyyntöä. Luukas tunsi jotain selittämätöntä, joka sai jalat viemään nuotion ääreen.
He vaihtoivat ensin ne perinteiset kuulumiset, mistä ovat tulossa, minne menossa, kuinka pitkään reissussa, kuinka on jo kovin kylmä sää...
Vähitellen Luukaksen mieleen tuli, että tässä oli nyt kyse myös jostain muusta. Jotain väreilyä oli havaittavissa kuin pitäisi käsissään ilmapalloa, joka olisi välttämätöntä puhkaista. Luukaksen teki mieli kertoa uudelle tuttavuudelle, miten seurustelusuhteet eivät olleet sujuneet ja nyt hänestä oli tulossa vasten tahtoaan isä. Mutta miten sen voisi sanoa?
Ja yhtäkkiä hän huomasi, että hänen pitää tässä ja nyt kertoa kaikki, mitä tunsi sisällään tai mitä ei oikeastaan tuntenut, vaikka oli yrittänyt.
– Mä en ole koskaan pitänyt mulkkua suussa, Luukas sanoi ja säikähti äkisti tulvahtaneita sanoja. Jopa kuusipilkkeet nuotiossa lopettivat rätinänsä. Hetken oli täysin hiljaista, kunnes nuotiosta alkoi kuulua jälleen napsahtelua. Luukas oli ajatellut sanoa jotain aivan muuta, mutta tällaisena se tuli maailmaan.
– Niin minne sä olet menossa yöksi? Eerik hämmensi tikulla nuotiota kuin vauhdittaakseen sen hiipumista.
– Kuutinkämppään. Sinne on täältä muutama kilsa. Se on kylmillään. Mökin lämmittämiseen voi mennä useampi tunti, kun on näin kylmä. Siellä on myös sauna. Mä saan avainlaatikon PIN-koodin tekstarilla, Luukas höpötti ja yritti peittää tapahtunutta.
He nousivat ja keräsivät kamppeensa. Eerik sammutti nuotion, muita retkeilijöitä ei näkynyt. Matka Kuutinkämpälle ei tosiaan ollut pitkä. Luukas ei kuullut Eerikin kysyvän missään vaiheessa, saako tämä tulla mukaan. Se vain tapahtui.
He tekivät aluksi tulet mökkiin ja saunaan. Eerik kävi pulahtamassa, vesi oli liian kylmää Luukakselle, joka katsoi tarkasti, miten alaston vartalo nousi vedestä ja tuli häntä kohti keskellä pihaa.
Kaikki kävi yllättävän helposti. Eerik tuli seisomaan hänen eteensä vettä valuvana ja Luukas laski kätensä Kuutinlahden veden pelästyttämälle penikselle. Hän katsoi Eerikiä silmiin ja samalla tunnusteli elimen muotoa, painoa ja lämpötilaa. Vähitellen se alkoi heräillä ja Luukas tajusi pitävänsä kädessään täyttä erektiota.
Luukas upotti Eerikin patukan suuhunsa. Hän piti sitä ensin paikallaan, kunnes alkoi viedä kieltään pitkin terskanreunaa. Kaikki oli jotenkin tuttua ja helppoa. Selkeää. Kieli kulki ympäri ja ympäri. Huulet liukuivat Eerikin kipeänkovalla kullilla.
Eerik etsi käsillään, mistä hän voisi ottaa tukea, mutta kun sitä ei löytynyt muualta kuin Luukaksen tukasta, hän otti kiinni siitä.
– Kannattaa miettiä, mitä pyytää. Se toteutuu, Eerik mutisi Luukakselle.
Luukas tiesi hidastaa, kun Eerikin puristus tukasta tiukkeni, hengitys muuttui raskaaksi ja kivekset vetäytyivät yhä ylemmäs.
– Pysäytä, Eerik sanoi ja painoi sormenpäillään välilihaansa. Hänen vatsansa värisi ja hän rentoutui kuin olisi antautunut. – Jalat ei oikein kanna.
– Mitä sä teit? Luukas sanoi.
– Imin sen takasin. Muuten olisin ejakuloinu sun naamalle.
– Sä sait?
– Sain ekan pienen. Sillä mä aion saada monta lisää sun kanssa.
Yhtäkkiä he tajusivat, että tämä kaikki oli tapahtunut keskellä Kuutinkämpän pihaa, vaikka myös tätä mukavampia paikkoja olisi ollut.
– Eikö sun ole kylmä? Luukas kysyi.
– Onhan mulla pipo päässä.
Luukas heitti Kuutinkämpän takkaan puita. Kuusi alkoi rätistä. Eerik kertoi Luukakselle, mistä ääni tulee. Pihka purkautuu puun sisuksista vasta, kun on tarpeeksi korkea lämpötila ja korkea paine.
– Vähän niin kuin minä, Luukas sanoi.
– Voi olla.
– Ei kun mä tarkoitan, että mun piti kertoa sulle nuotiolla jotain ihan muuta, mutta sitten suusta tuli mulkkujuttu.
– Aika hyvä mulkkujuttu, Eerik sanoi.
– Joko sun jalat kantaa taas? Luukas kysyi.
– Joo, mutta sun pitää kertoa mulle ensin ihan kaikki. Mitä sun piti kertoa mulle nuotiolla? Eerik sanoi.
Tästä Luukas tiesi, että he tapaisivat vielä monta kertaa ja tämä kaikki oli vasta alkua johonkin kauniiseen.