On kyllä sairas tää maailma välillä...
Olin viikko sitten leikkauksessa, nyt pikkuhiljaa toipumassa mutta edelleen syöminen sattuu, veden juominen sattuu...välillä kaikki vaan sattuu, enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Multa korjattiin vatsalaukun ja ruokatorven väliltä se jokin läppä/läpyskä/mikä lie kummajainen, koska vuosia sairastettu bulimia sai aikaan niin pahan refluksin ettei mikään muu kuin korjausleikkaus auttana.
Enkä vieläkään saa tietää, onko irtopaloissa löytynyt mitään solumuutoksia ja joka päivä mietin sitä, että mitäs sitte jos....
Olen koettanut olla vahva, vaikka laihtunutkin olen tässä viikon aikana yli 4 kg, mutta tänään tuli tippa linssiin kun joku aivan puskista haukkui v-mäiseksi kiusaaja ämmäksi, jolle toivoi kivuliasta itsemurhaa (olen kuulema vuosia kiusannut), pyysin anteeksi edes tietämättä mitä tai keneltä pyytelin anteeksi ja ihan turhaa on sanoa ettei kannattanut pyytää. Ei anteeksi pyytämisessä mitään väärää ole, en vaan oikeasti tiedä ketä olen vuosia täällä tai missään kiusannut, enkä tiedä miten, eikä oikein enää edes kiinnosta.
Toivottavasti fantasia meikäläisen kivuliaasta kuolemasta ei kuitenkaan toteudu, ruokatorvi on pahasti paikka paikoin palojälkiä ja paloarpia täynnä (tai noita sanoja lekuri käytti, sillon kun tekivät vatsatähystyksen) ja hän pelkää mahdollisia solumuutoksia ja nielu on arpeutunut.
No enpä tiedä mikä tämän postauksen tarkoitus oli, ei ainakaan säälin kerjääminen...joskus sitä vaan toivoo, että ihmiset eivät olisi niin helvetin julmia.
Niin ja muuten, olin koulukiusattu....jos silläkään on mitään väliä.
,
).
